Tervetuloa jälleen kerran “Toven taival”-osion pariin! Tässä osiossa käsittelemme Iitun ja minun pitämän coniluennon pohjalta millä tavalla mikäkin muumikirja on saanut vaikutteita Toven omasta elämäntilanteesta, ja kuinka ne näkyvät varsinaisissa teoksissa. Luento esitettiin Matsuconissa elokuussa 2019, ja jokainen kirja käydään vuorotellen läpi.
Postausten lähteinä on käytetty muumikirjojen lisäksi Tove Janssonin elämäkertoja Tee työtä ja rakasta (Karjalainen, 2013) sekä Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä (Westin, 2007). Tällä kertaa vuorossa on toisena ilmestynyt muumikirja, nimittäin Muumipeikko ja pyrstötähti.
Muumipeikko ja pyrstötähti
WSOY 1946, suomenkielinen versio 1955. Kirjoitettu uusiksi 1956 ja 1968
Kirjan juoni
Muumiperhe on viimein päässyt asettumaan aloilleen Muumilaaksoon viimeisimmän suuren onnettomuuden jälkeen. Vaikka suuri tuhotulva on nyt onnistuneesti takanapäin, ja muumiperhe on vihdoin yhdessä, vaara ei ole vielä ohi.
Kirjan alussa Nipsu kertoo Muumipeikolle löytäneensä mystisen tien, jota kaksikko päättää sitten lähteä tutkimaan. He päätyvät lopulta merelle, joka saa erityisesti Muumipeikon vallan vaikuttuneeksi. Muumipeikko ilmoittaa oitis Nipsulle ryhtyvänsä helmenkalastajaksi - ja koska Nipsu ei osaa uida, ei hän voi sukeltaa samalla tavalla ja suorittaa etsintöjä hänen kanssaan. Muumipeikko ehdottaa ystävälleen, että hän voisi yhtä lailla osallistua toimintaan etsimällä helmenkalastajalle laatikon, johon helmet voisi kerätä. Nipsu tuohtuu tästä, mutta laatikon etsinnän lomassa hän löytää pienen kissanpennun. Sitä seuratessaan Nipsu törmää suureen luolaan. Päivän suuren seikkailun jälkeen Muumipeikko ja Nipsu palaavat takaisin Muumitalolle.
Kirjan juoni lähtee etenemään, kun Muumipappa herää keskellä yötä ulko-oven takana olevan Piisamirotan ulinaan. Hän päästää sisään sateen kasteleman filosofin, joka kertoo muumiperheelle myöhemmin maailmaa lähestyvästä uhkasta, joka voisi johtaa maailmanloppuun. Tästä huolestuneena Muumipeikko ja Nipsu alkavat pelätä tulevaa, ja he eivät oikein uskalla ryhtyä tekemään mitään - siltä varalta, jos maailmanloppu vaikka sattuisi iskemään juuri silloin. Muumipappa ja Muumimamma ehdottavat kaksikolle, että nämä voisivat lähteä retkelle, ja suunnata Piisamirotan aiemmin mainitsemalle tähtitornille. Näin ollen Muumipeikon ja Nipsun suuri seikkailu alkaa, ja he törmäävät matkan varrella useisiin jännittäviin tilanteisiin. Ennen tähtitornille pääsyä he ehtivät törmätä hattivatteihin, granaatteja omistavaan liskoon, Hemuliin, Kondorikotkaan ja Nuuskamuikkuseen, joista viimeinen lyöttäytyy porukan matkaan. Yhdessä he pääsevät tähtitornille, jossa kolmikko kuulee Muumilaaksoa uhkaavasta pyrstötähdestä. Tämän myötä alkaa kuumottava kilpailu aikaa vastaan, kun Muumipeikon on ystävineen ehdittävä takaisin kotiin varoittamaan perhettä lähestyvästä vaarasta. Matka on pitkä ja mutkikas - varsinkin kun matkan varrella Muumipeikko joutuu pelastamaan myös Angosturan hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Niiskuneidin. Matkalla kotiin joukko kohtaa jos minkälaisia tilanteita ja vaaroja, ja maailma heidän ympärillään muuttuu koko ajan pyrstötähden lähestymisen takia.
Yhtäläisyydet Toven elämään ja aikaan
Muumipeikko ja pyrstötähti -teos on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1946, ja myöhemmin suomeksi 1955. Muumit ja suuri tuhotulva (joka oli ilmestynyt vuoden aiemmin kuin pyrstötähti) - kirjan tavoin myös tämä teos on vahvasti yhteyksissä sota-aikaan, jolloin Tove työsti kirjaansa. Kirjan työstämisen aikaan Toven ympärillä käytiin toista maailmansotaa.
Kirjassa näkyy vahvasti sodan vaikutus - kirjassa mainitaan, kuinka kaikki katsoivat peloissaan taivaalle, ja kuinka kellään ei ollut aikaa pysähtyä sitä kuuntelemaan. Muumiperheen on jälleen koonnut heidän ulkopuoleltaan tuleva vaara, jonka vuoksi he joutuvat muun muassa evakkoon omasta kodistaan, ilman että heidän selviytymisestään on mitään toivon merkkejä. Tuula Karjalaisen kirjoittaman elämänkerran mukaan näihin aikoihin Tove koki elämänsä ankeaksi ja epävarmaksi sodan vuoksi, ja hänen taiteestaan katosivat värit. Ankeudesta ja vaaran tunteesta huolimatta Muumipeikko ja pyrstötähdessä kiteytyy myös hahmojen halu elää ja juhlia, vaikka taivaalta olisikin lähestymässä mahdollisesti koko maailman tuhoava ilmiö. Tämä näkyy kirjassa muun muassa tilanteena, jossa Muumipeikon joukko pysähtyy hetkeksi tanssilavalle, vaikka heillä on kiire - vähän periaatteella “kuollaan me kuitenkin, mutta jospa ei tänään”.
Boel Westin kirjoittamassa "Tove Jansson: Ihanat kuvat, elämä" -kirjassa kerrotaan, että pyrstötähdestä tehtiin kustannuspäätös suhteellisen myöhään. West kertoo, ettei missään muussa tämän ajan lastenkirjassa ei ollut näin vahvoja viittauksia sotaan. Kun kirja pääsi lopulta markkinoille, sitä ei miellettykään sota-aiheiseksi, vaan mukavaksi lastenkirjaksi, jossa uhkaava komeetta oli lupaus seikkailusta.
Tiesitkö, että..?
Sodan vaikutukset kirjaan näkyvät myös eräänlaisina symboleina. Näistä isoin ja merkittävin kirjan kannalta on pyrstötähti, jonka sanotaan olevan suora viittaus toisen maailmansodan aikaisiin atomipommeihin, jotka pudotettiin Hiroshimaan ja Nagasakiin vuonna 1945 elokuun alkuvaiheilla. Tästä symbolista mainitaan erityisesti Westin kirjassa. Jännittävänä tietona voidaankin pitää sitä, että kirjan tapahtuvat perustuvat juuri elokuun alkuun, ja pyrstötähden iskemispäivänä pidetään 7.elokuuta. Kyseinen ajankohta osuu juuri Hiroshiman (6.8.1945) ja Nagasakin pommin (9.8.1945) välille. Voiko suinkaan olla sattumaa, että pyrstötähden on ennustettu tippuvan juuri tuolle aikavälille?
Tuula Karjalainen kertoo kirjassa, kuinka tarinassa nähdään myös mahdollisia viittauksia Raamattuun. Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa mainitaan heinäsirkoista, jotka syövät kaiken mikä niiden eteen osuu. Tällaiseen samanlaiseen ilmiöön viitataan Toisessa Mooseksen kirjassa. Heinäsirkkoja on muutenkin käytetty eräänlaisena tuhon ja maailmanlopun uhan elementtinä myös myöhemmin lastenelokuvissa, kuten Maa aikojen alussa 5.
Muumipeikko ja pyrstötähti -kirja on kirjoitettu lopulliseen muotoonsa kaksi kertaa ensimmäisen julkaisun jälkeen. Ensimmäisen ja viimeisimmän painoksen välillä on joitain yksittäisiä eroja. Tuula Karjalaisen kirjasta tulee ilmi, ensimmäisessä versiossa kirjassa ei seikkaile Nipsun ystävää kissanpentua, vaan mukana on silkkiapina. Lisäksi Tove poisti viimeisestä versiosta myös trooppiset maisemat, kasvit ja eläimet, jotka eivät enää sopineet Muumilaakson piirteisiin. Myös hahmojen luonteita muutettiin jonkin verran, mikä näkyy eniten Nuuskamuikkusen hahmossa. Alunperin hän oli varsin puhelias ja seurallinen, mutta Tove muutti hänet paljon mystisemmäksi ja kypsemmän oloisemmaksi vakiinnuttaen Nuuskamuikkusen hahmokuvan myöhempiin kirjoihin.
Viime elokuussa Iitu julkaisi postauksen, jossa käsiteltiin tätä kirjaa Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan muodossa. Voit käydä lukemassa postauksen täältä! Lisäksi voit käydä lukemassa ensimmäisen Toven taival -postauksen täältä.
Millaisia ajatuksia postaus sinussa herätti? Oletko koskaan lukenut Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaa?
- nizku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti