Toven taival Muumikirjojen taustalla - Muumit ja suuri tuhotulva

Hei kaikki, ja tervetuloa korkkaamaan taas uusi postaus-osio blogissamme! Toven taival Muumikirjoissa- osio perustuu minun ja nizkun tekemään coniluentoon, jossa puimme Tove Janssonin Muumikirjoja nimenomaan Toven elämää heijastavina teoksina. 

Tulemme postaussarjassa perehtymään valtaosaan Toven Muumiaiheisesta tuotannosta, sen mukaan miten paljon hän on kirjoittanut kirjoihin omasta elämästään tai silloisesta maailmantilanteesta ja mahdollisista historiallisista tapahtumista ylipäätään. Postausten lähteinä on käytetty muumikirjojen lisäksi Tove Janssonin elämäkertoja Tee työtä ja rakasta (Karjalainen, 2013) sekä Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä (Westin, 2007). Aloitamme postaussarjan ensimmäisellä muumikirjalla, Muumit ja suuri tuhotulva ja etenemme kronologisesti.

Muumit ja suuri tuhotulva

julk. ensimmäisen kerran 1945, kustantaja WSOY

Kirjan juoni

Muumit ja suuri tuhotulva alkaa nimensä mukaisesti katastrofilla, kun valtava tulva ravistelee maaperää ja erkaannuttaa muumiperheen. Tarina keskittyy siihen, kun Muumipeikko ja tämän äiti yrittävät löytää kadoksissa olevaa isää, joukkoon liittyvän pikku otuksen Nipsun kanssa. Matkan varrella perhe kohtaa monenmoisia vaaroja ja uusia tuttavuuksia - joukossa on silmälasinsa kadottanut marabuherra, hurmaavan kaunis Tulppaana sekä jäppinen joka on muovaillut pelkistä herkuista koostuvan satupuutarhan.

Yhtäläisyydet Toven elämään ja aikaan

Tuhotulva on kirjoitettu hyvin raskaan sodan varjossa. Tove ei voinut sietää sotaa ja väkivaltaa, ja Muumilaakson ja sen maailman luominen toimikin hänelle eräänlaisena eskapistisena valtakuntana johon hän saattoi paeta tosielämän epämukavuuksia. Tove kirjoitti Tuhotulvaa toisen maailmansodan jyllätessä, ja kustantajalle se päätyi jatkosodan aikoihin. Maailma näytti noihin aikoihin sodan vuoksi hyvin ankealta ja toivottomalta, mikä heijastuu myös teoksen värimaailmassa ja kerronnassa.

“Kolmantena päivänä satoi aina vain kovemmin, ja kaikki pikku norotkin vaahtosivat vuolaina virtoina. Oli yhtä vaikeampaa tarpoa eteenpäin, vesi nousi nousemistaan, ja lopulta heidän piti pelastautua pienelle vuorelle, ettei virta veisi heitä mukanaan. Siellä he istuivat ja katselivat, kuinka kohisevat pyörteet tulivat yhä lähemmäksi, ja tunsivat pian vilustuvansa.”

Sota näyttäytyy kirjassa vahvasti myös kadonneen isän muodossa. Hukassa oleva isä on rinnastus siihen, kun isät lähtivät sotatantereille ja äidit ja lapset jäivät levottomina odottamaan perheenpäätä palaavaksi kotiin. 

Tämä ensimmäinen Muumikirja oli Tovelle myös vielä eräänlainen hupsuttelukirja pienestä ja kohtalaisen rumasta muumi-olennosta. Jotkut tietänevätkin, ettei Tove suhtautunut alkuun muumihahmoihin mitenkään erityisen vakavasti, ja erään tarinan mukaan hahmo onkin saanut alkunsa hassuna pilapiirroksena vessan seinässä. Tove ei todennäköisesti vielä tuolloin  ajatellut lainkaan jonkin muumipeikon kaltaisen olennon nousevan hänen suurimmaksi tunnistettavaksi luomuksekseen.

Tiesitkö, että..?

Muumit ja suuri tuhotulva herätti aikanaan kustantajissa paljon hämminkiä, koska kyseessä tuntui olevan kirja jota ei ollut selkeästi kohdennettu vain lapsille tai aikuisille. Tuohon aikaan kirjoja julkaistiin pääsiassa vain yhdelle kohderyhmälle, kun Toven teos selkeästi piti sisällään useammalle ikäpolvelle suunnattuja teemoja.

Kirja myös julkaistiin ensimmäistä kertaa suomeksi vasta v. 1991. Tämä todennäköisesti johtuu kirjan heikosta vastaanotosta julkaisuaikoina, ja toki siitä että 90-luvulla Muumit alkoivat nimenomaan konseptina saada parempaa jalansijaa ympäri maailmaa.

Nähdään taas seuraavassa postauksessa!

- Iitu