Joku muu(mi), mikä? - Muumipeikko

Heipparallaa! Tällä kertaa olemme pitkästä aikaa muumihahmojen tarkastelun parissa, ja tänään vuoron saa viimein tarinoiden päähenkilö Muumipeikko. Esittely keskittyy pääasiassa Muumilaakson tarinoiden versioon kyseisestä hahmosta, mutta hahmoa tarkastellaan myös alkuperäisteosten pohjalta. 

Kuka on Muumipeikko?

Muumipeikko on muumiteosten johtohahmo, jonka ympärillä pääsääntöisesti kaikki tapahtuu. Hän on Muumimamman ja Muumipapan ainoa biologinen lapsi, ja hän viettää päivänsä tehden monenlaisia asioita ystäviensä Niiskuneidin, Nuuskamuikkusen, pikku Myyn ja Nipsun kanssa. Luonteeltaan Muumipeikon voisi määritellä vanhempiensa parhaiden puolien sekoitukseksi - isältään Muumipeikko on perinyt seikkailunhalun ja tarvittavan jämeryyden, kun taas äitinsä Muumimamman tavoin Muumipeikko on rauhallinen ja välittää syvästi ympärillä olevista henkilöistä. Juonellisesti Muumipeikon hahmossa korostuu kaveriporukan ns. johtohahmona toimiminen ja tämän kaipuu Nuuskamuikkusta kohtaan tämän matkatessa talvisin etelään. 

Hahmokehitys

Muumilaakson tarinoiden aikana Muumipeikko kokee tasaisin väliajoin jonkinlaista henkistä kipuilua, vaikka tämä ei olekaan niin näkyvää ja radikaalia kuin kirjoissa. 

Muumipeikko kasvu etenee koko sarjan aikana, ja hän oppii itsenäisemmäksi lukuisten tapahtumien kautta. Sarjan alussa Muumipeikko kokee esimerkiksi avuttomuuden tunnetta, kun hänen vanhempansa lähtevät karkumatkalle Muumitalosta jättäen lapset oman onnensa nojaan. Tästä seuraavana talvena Muumipeikko kuitenkin jo pärjää huomattavasti paremmin ilman vanhempiaan, kun nämä eivät herää talviunille lapsensa lailla. Sarjan edetessä Muumipeikko päätyy myös ratkaisuun, jonka pohjalta hän päättää rakentaa itselleen talon, eli näin ollen hän vie omia asioitaan eteen päin.

Isoin Muumipeikon hahmokehityksen kulmakivi kuitenkin lienee luopumisen hyväksyminen. Pitkin sarjaa Muumipeikon on hankala käsitellä sitä kuinka Nuuskamuikkunen “jättää” hänet joka syksy lähteäkseen etelään. Sarjan alkupuoliskolla Muumipeikossa voidaankin nähdä paljon enemmän luopumisen tuskaa kuin sarjan lopussa; hän jopa yrittää aluksi päästä Nuuskamuikkusen mukaan joka kerta. Hänellä ei ole kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin kunnioittaa ystävänsä päätöstä.

Tätä kehitystä edesauttaa myös “Muumipeikko ja linnut”-niminen jakso, jossa Muumipeikko perheineen pelastaa avuttoman lintuperheen ottaen nämä Muumitalon suojiin. Lintujen vointi kuitenkin paranee nopeasti, ja näiden on aika palata takaisin luonnon helmaan jatkamaan omaa elämäänsä. Muumipeikon on aluksi hyvin vaikea sietää ajatusta siitä, että hän joutuisi sanomaan hyvästit linnuille. Hän kuitenkin oppii ymmärtämään asiaa sen myötä, kun hän keskustelee asiasta Nuuskamuikkusen kanssa, jolloin tämä selventää Muumipeikolle myös omaa syytään, miksi hän matkustaa joka vuosi etelään. Tämän myötä Muumipeikko päästää ystävänsä matkaan huomattavasti helpommin eikä enää painosta tätä.

Läheisimmät suhteet

Muumipeikolla on koko sarjan ajan lämmin suhde hänen vanhempiinsa. Erityisesti Muumipeikko on kiintynyt omaan äitiinsä Muumimammaan ja Muumipeikon nähdäänkin turvautuvan äitiinsä useita kertoja sarjan aikana. Kun Muumipeikko muuttuu ensimmäisessä jaksossa kummituseläimeksi, niin nimenomaan Muumimamma saa poikansa muuttumaan ennalleen. Muumimamman ja Muumipeikon välinen suhde tuntuu olevan pitkälti samanlainen kuin alkuperäisteoksissa - lämmin, rakastava ja turvallinen. 

Muumipeikon suhde isäänsä Muumilaakson tarinoissa on kuitenkin yhtä lailla tärkeä verrattuna Muumimammaan. Siinä missä Muumipeikko hakeutuu selkeästi äitinsä läheisyyteen ja hakee tältä turvaa, niin hän näkee Muumipapan eräänlaisena roolimallina. Muumipeikon nähdään sarjassa hakeutuvan kulkemaan isänsä jalanjälkiä, kun hän haluaa tämän lailla olla suuri seikkailija ja nähdä maailmaa. Osa tästä johtuu todennäköisesti omaksutusta kasvatuksesta, ihailusta ja Muumipeikon omasta persoonasta - myös Nuuskamuikkusen matkailulla on varmasti osuutensa tähän. 

Siitä voidaankin hypätä sitten seuraavaksi Muumipeikkoon ja Nuuskamuikkuseen. Muumipeikko ihailee parasta ystäväänsä syvästi ja hakeutuu tämän seuraan mieluusti. Heidän välillään on jonkinlainen vastakohtia täydentävä ystävyyssuhde, jossa ei aina tarvita edes sanoja ystävysten väliseen kommunikaatioon. Näistä kahdesta osapuolesta Muumipeikko tuntuu olevan riippuvaisempi ystävänsä seurasta ja läsnäolosta, ja Muumipeikon nähdäänkin tukeutuvan Nuuskamuikkuseen lukuisissa mieltä painavissa tilanteissa. Vaikka Nuuskamuikkunen ei kommunikoi yhtä avoimesti Muumipeikon lailla, niin Muikkunen välittää kuitenkin tästä - palaahan Nuuskamuikkunen joka kevät Muumipeikon luokse. 

Niiskuneiti on Muumipeikon eräänlainen love interest. Vaikka sarjassa annetaan viittauksia heidän välillään olevista tunteista, niin siihen ei keskitytä koko aikaa sarjan aikana. Välillä heidät nähdään hempeilemässä kaksistaan tai potemassa mustasukkaisia tunteita toisistaan. Pääasiassa he kuitenkin viettävät aikaansa muun kaveriporukan kanssa. Muumipeikko ja Niiskuneiti tukeutuvat toisiinsa ikävissä tilanteissa, ja heidät molemmat nähdään lohduttamassa toisiaan. 

Muumilaakson tarinoita-sarjan aikana Muumipeikko viettää aikaansa myös pikku Myyn ja Nipsun ja kanssa. Pikku Myyn merkitys korostuu Muumipeikolle erityisesti taikatalvea käsittelevässä arkissa, kun Myy toimii Muumipeikon tukena ja turvana uudessa ympäristössä talven yli. Nipsulla ja Muumipeikolla on sarjan aikana yllättävän paljon kahdenkeskistä aikaa, ja tällöin heidät nähdään yhdessä puuhailemassa jotain Nipsun rikastumisen edistämiseksi. 

Erot kirja- ja tv-sarjoissa sekä sarjakuvissa

Tove Janssonin alkuperäisissä muumikirjoissa Muumipeikon itsenäistymistä viedään Muumilaakson tarinoihin verrattuna pidemmälle. Muumipeikko kokee kirjojen aikana monenlaisia kriisejä ja koettelemuksia, ja hän on sarjaan verrattuna paljon avuttomampi ja herkempi. Voisi oikeastaan sanoa, että Muumilaakson tarinoiden (varsinkin ensimmäinen sarjan) Muumipeikko on eräänlainen pintaraapaisu alkuperäisestä hahmosta, sillä hänet nähdään niin neutraalina hahmona ilman suurempia tunnekuohuntoja. Myöskin Muumipeikon suhde hänen isäänsä on kirjoissa hyvin erilainen verrattuna tv-sarjaan. Tätä sivutaan jonkin verran tässä postauksessa. 

Sarjakuvissa Muumipeikko on aiempaa tuittupäisempi ja rohkeampi. Hänen nähdään puolustavan perhettään jopa aseen kanssa, ja Muumipeikko on peräti valmis nirhaamaan herra Virkkusen saadakseen Niiskuneidin huomion takaisin itseensä. Sanoisin kuitenkin, että sarjakuvissa Muumipeikon hahmon mielenkiintoisimpia piirteitä on se, että hänet nähdään usein kyseenalaistavan henkilön roolissa. Muumipeikon on vaikea ymmärtää muiden kotkotuksia esimerkiksi töiden hankintaan liittyen, ja hän yrittää mahdollisimman pitkään yrittää elää kuin ennenkin arvostaen omaa persoonaansa. Muumipeikolla on usein myös hankaluuksia ymmärtää Niiskuneidin haaveita ja tarpeita, ja riitatilanteen iskiessä päälle Muumipeikko vetäytyykin omiin oloihinsa sen sijaan, että hän selvittäisi heti asian. Joka tapauksessa Muumipeikko nähdään hahmona, joka välittää rakkaimpiensa turvallisuudesta. 

Reinkarnaatio

Kun lähtee miettimään Muumipeikon kaltaisia hahmoja, niin erilaiset lähteet olisivat varmasti täynnä monia vaihtoehtoja. Tällä kertaa Muumipeikon eräänlaisessa peilikuvassa näkyy Sosuke-niminen hahmo, joka esiintyy alunperin Studio Ghiblin elokuvassa “Ponyo rantakalliolla”. 

Sosuke on pieni lapsi, joka asuu äitinsä kanssa odotellen isän paluuta mereltä. Hän löytää vedestä kummallisen näköisen kalan, jonka hän nimeää Ponyoksi. Myöhemmin elokuvan aikana Ponyo palaa Sosuken luokse ihmisen muodosta, ja Sosuke päättää huolehtia uudesta ystävästään.

Sosuke on Muumipeikon tavoin hyvin kiltti ja tottelevainen luonteeltaan. Hän ihailee isänsä työtä kalastusaluksen kapteenina ja Muumipeikon tavoin hän on valmis ottamaan koppia sellaisista henkilöistä, jotka tarvitsevat tukea ja apua - elokuvassa tämä ilmenee Sosuken äidin ja Ponyon kohdalla. Sosuke on ikäisekseen hyvin reipas ja päämäärätietoinen, sillä hän ei säikähdä siinäkään vaiheessa, kun hänen kotiseutunsa joutuu pulaan vedenpinnan nousun myötä - kuulostaako hivenen tutulta? Sentään elokuvassa ei nähdä kelluvaa teatteria. 

Sosuke ei kuitenkaan aina pysty olemaan urhea. Elokuvan aikana hänen nähdään kokevan epätoivon tunteita silloin, kun häntä pelottaa läheisten kohtalo tai ikävä heitä kohtaan. Muumipeikon lailla Sosuke saa tällöin tukea lähimmäisiltä, ja hän kerää tämän myötä rohkeutta. Näiden perusteella sanoisin, että Muumipeikossa ja Sosukessa löytyy samanlaista lapsenomaista reippautta ja avarakatseisuutta. He molemmat arvostavat vanhempiaan ja ovat aina valmiita suuriin seikkailuihin. 

Syyskuu alkaa olla jo takanapäin, joten nähkäämme seuraavan kerran lokakuun merkeissä!

- nizku