Muumilaakson perhedynamiikat: Muumiperhe

Heissunveissun kaikille, ja mukavaa huhtikuun alkua! Tällä viikolla korkkaamme uuden postaustyypin, jonka tarkoituksena on ruotia tarkemmin eri muumihahmojen perheitä ja niiden piirteitä. Tarkastelun näkökulmana toimivat Tove Janssonin alkuperäiset muumitarinat, ja näin ollen emme tarkastele perheitä Muumilaakson tarinoita-sarjan kautta.

Ensimmäisenä vuoronsa saa tarinoiden tyypillinen sankari, Muumipeikko ja hänen perheensä.

Perherakenne

Muumipeikon ydinperheeseen kuuluu kolme henkilöä: Muumipeikko, joka on perheen lapsi, sekä vanhemmat Muumimamma ja Muumipappa. Muumipeikko puhuttelee vanhempiaan pääasiassa isäksi ja äidiksi.

Ydinperheen lisäksi Muumitalossa asuvat Pikku Myy ja Nipsu - myös Niiskuneidin nähdään usein vierailevan talossa. Muumiperheen muuhun lähipiiriin kuuluvat Nuuskamuikkunen ja Niiskuneidin veli Niisku. 

Muumiperheen sukulaisista ei itsessään kerrota paljoa, ja heistä mainitaan vain muutama. Muumimamman suvun puolelta mainitaan ainoastaan kaiken tietävä isoäiti, ja Muumipapan puolelta kerrotaan vain Jenni/Mimmi-tädistä. Tarinoissa kerrotaan myös lyhyesti esi-isistä.

Perheroolit

Muumipeikko on perheen ainoa lapsi, joka joutuu jakamaan vanhempiensa (oikeastaan Muumimamman) antaman huomion ns. “ottolasten” kanssa. Muumipeikko saa tästä huolimatta kuitenkin eniten rakkautta ja läsnäoloa erityisesti äidiltään verrattuna muihin.

Muumipeikon rooli on olla perheen ainoa lapsi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Muumipeikko asuu Muumitalossa vanhempiensa kanssa, ja viettää päivänsä seikkaillen. Oleellisin tausta-ajatus Muumipeikon jännittävissä seikkailuissa aiheen kannalta on se, että Muumipeikko tietää, että hän voi koska tahansa palata takaisin kotiin. Mikään ongelma ei ole niin suuri ja pelottava, etteikö Muumimamma tietäisi siihen ratkaisua. Muumipeikko joutuukin aikamoiseen ahdinkoon, kun hän herää ainoana perheestä Taikatalvi-romaanissa kesken talviunien, ja hän joutuu selviytymään itsenäisesti vieraassa ennalta-arvaamattomassa ympäristössä.

Muumipappa, eli isä on perheen eräänlainen johtohahmo. Hän on elämänsä aikana rakentanut perheen talon, sekä pelastanut Muumimamman myrskyn keskeltä. Muumipappa on aina valmis puolustamaan perhettään uhkaavilta vaaroilta, eikä näin ollen pelkää esim. tarttua aseeseen Mörön uhatessa heitä. Pitkin tarinoita Muumipapan hahmossa korostuu se, että hän kaipaa jatkuvasti hurjan nuoruutensa epävarmuutta ja vaaroja. Tämä tekeekin hänestä yhden pahimmista oman elämän kriiseilijöistä. Näiden kriisien myötä Muumipappa yrittääkin lukuisia kertoja havitella tätä nostalgista tunnetta esimerkiksi kirjoittamalla muistelmia ja hakeutumalla seikkailuihin - yleensä pitäen perheen sivummalla. Iitu ilmaisi aiemmassa Muumimammaa käsittelevässä postauksessa, että Muumipappa on ikään kuin se, joka perheessä rakentaa veneen ja yrittää ohjata sitä, mutta tosiasiassa Muumimamma toimii perheen airoina. Vaikka Muumipappa ei osallistu vaimonsa lailla Muumipeikon kasvatukseen, niin hän yrittää silti olla hyvä esikuva pojalleen. Alkuperäisissä tarinoissa Muumipappa onkin enimmäkseen yksin, ja pohdiskelee huomattavasti syvällisempiä asioita kuin vaikkapa Muumilaakson tarinoissa.

Muumimamma on perheen äiti, joka huolehtii aivan kaikesta, mitä talon ja perheen ylläpito ikinä vaatii. Hän jää persoonana herkästi syrjempään Muumipapan rinnalla, ja onkin hieman jäänyt miehensä jalkoihin. Muumimamma on se henkilö, joka huolehtii vieraista vaikka näillä olisi rikollistakin taustaa. Muumimamma ei oikein valita mistään - jos jokin vastoinkäyminen tulee vastaan, niin Muumimamma saattaa vain huokaista ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Muumimamma tukee miehensä työskentelyä ja tämän päähänpistoja, ja huolehtii näin ollen arjen sujumisesta kodin ja Muumipeikon kautta. Muumipapan vaimona hänellä ei kuitenkaan tunnu oikein olevan omaa tahtoa ja hän tuntuu toimivan vain muita varten. Kun esimerkiksi Muumipappa päättää perheineen muuttaa majakkasaarelle kirjassa Muumipappa ja meri, niin Muumimamma on täysin valmis luopumaan kodista ja siellä rakennetusta arjesta miehensä vuoksi. Majakkasaarella Muumimamma ei voi touhuta enää samalla tavalla ja tuntee jäävänsä tarpeettomaksi Muumipeikon itsenäistyttyä, ja Mamma kokee suuren kriisin tämän vuoksi. Kriisin myötä Muumimamma oppii, että hänen on alettava elämään myös itseään varten. 

Kasvatuksesta

Muumimamman ja Muumipapan eroista kasvattajan roolissa puhuttiinkin jo aiemmassa osiossa. Muumipeikko tuntuu suurimmaksi osaksi kasvaneen turvallisessa ympäristössä, joka on hyväksynyt hänet juuri omana itsenään, ja hänen on annettu kehittyä omaan tahtiinsa. Vaikka ympäröivässä maailmassa olisi ollut minkälainen katastrofi, niin Muumipeikko on kokenut kaikesta huolimatta, että kotiin voi aina palata ja kuinka äiti tietää mitä pitää tehdä. 

Ylipäätänsä tarinoissa korostuvat Muumipeikon ja tämän äidin rakastavat välit, ja Muumipeikon nähdään tukeutuvan paljon enemmän Muumimammaan isän sijaan.  

Vaikka Muumimamma onkin tottunut pitämään huolta lapsestaan, ja välillä hieman pyörittänyt tätä turvallisessa pumpulissa, niin hän antaa kuitenkin Muumipeikon myöhemmin elää itsenäisemmin eikä näin ollen takerru poikaansa liikaa.

Lapsilla on monesti tapana omaksua piirteitä ja tapoja vanhemmiltaan, ja niin tekee Muumipeikkokin. Muumipeikkoa pidetään hyvin kilttinä, lojaalina ja oikeudenmukaisena ystävänä, mikä mahdollisesti tulee hänen äidiltään. Muumimamman tavoin Muumipeikko tahtoo huolehtia muista. Tämä näkyy esimerkiksi Taikatalvessa sekä Muumipappa ja meri-kirjassa, kun Muumipeikko huolehtii majakkasaaren vieraista - niin kuin Muumimammakin on aina huolehtinut talonsa vieraista. Muumipeikossa on kaikesta huolimatta myös kuitenkin Muumipapan piirteitä: Muumipeikko hakee ympäristöstään jonkinlaista inspiraatiota ja janoaa seikkailuja erilaisista hetkistä. Hänellä on myös vahva suojeluvietti hänelle tärkeisiin olentoihin.

Vanhempien menneisyys

Muumipapan nuoruus onkin pitkälti tuttua settiä Muumipapan urotyöt-kirjan pohjalta, ja kyseistä kirjaa on käsitelty myös piirrossarjoissa. Pieni Muumipappa löydetään hylättynä lastenkodin portailta, jonne hän jää asumaan. Lastenkodin johtajatar kertoo pienelle Muumipapalle, että tämän syntymän aikaan tähdet viittasivat kuinka Muumipappa on jotenkin erityinen muumi. Tämä mahdollisesti innostaa Muumipappaa näkemään itsensä jotenkin ainutlaatuisena. Muumipappa ei kuitenkaan tahdo jäädä aloilleen ja tyytyä ankaran lastenkodin arkeen, ja näin ollen hän karkaa synkkään yöhön. Sen myötä hän joutuu elämänsä suureen seikkailuun ja tapaa nuoruutensa tapahtumien kannalta tärkeitä henkilöitä: Fredriksonin, Juksun ja Hosulin. Heidän kanssaan Muumipappa pääsee osaksi hurjia matkoja, ja elää epävarmaa jännittävää elämää. 

Muumimamman menneisyys sen sijaan on enemmän hämärän peitossa. Muumimamma esiintyy osana Muumipapan nuoruutta, kun Pappa pelastaa merihädässä olevan Muumimamman. Tove Janssonin kirjoissa Muumimamman sukulaisista mainitaan ainoastaan hänen isoäitinsä, joka tuntui tietävän ratkaisun aina jokaiseen pulmaan. 

Miten näiden kahden hahmon menneisyys on sitten vaikuttanut nykyhetkeen, ja näin ollen Muumipeikon kasvatukseen? On paljon mahdollista, että Muumipapan menneisyys orpona itsenäisenä seikkailijana on jotenkin yhteyksissä siihen, minkä vuoksi hän on etäisempi poikansa kanssa, eikä näin ollen tarjoa tälle esimerkiksi fyysistä läheisyyttä. Mitä luultavimmin tämä olisi Muumipapalle vaikeaa ja vähän tuntematon asia, sillä hän ei ole itse kokenut samanlaista. Tarinoiden ulkopuolelta on myös tärkeä huomioida, että kirjat ovat kirjoitettu aikoina, jolloin esimerkiksi miesten ei ollut yleisesti hyväksyttyä näyttää tunteitaan verrattuna nykyhetken tilanteeseen, ja monet sen ajan miehistä olivat sulkeutuneita esimerkiksi sodan tuomien kokemusten myötä - esimerkkinä Toven oma isä.

Voisi päätellä, että Muumimamma olisi yhtälailla ollut orpo, mutta hänen isoäitinsä huolehti hänestä. Kenties Muumimamman lämpö, läsnäolo ja huolehtivaisuus tulee siis isoäidin tuomien kokemusten myötä? Ainakin isoäidin viisaus ja neuvot tuntuvat periytyneen Mammalle, sillä hän tuntuu isoäidin tavoin tietävän ratkaisun kaikkeen.

Suuret kysymykset

Isoin kysymys muumiperheeseen liittyen on aiemmin mainittu Muumimamman menneisyys. Niin kuin sanoin, Toven kirjat eivät tarjoa tästä aiheesta valtavasti tietoa, mutta sen sijaan Ilkka Ruokola ja Johanna Sinisalo ovat julkaisseet Muumimamman mahdollisesta menneisyydestä kertovan sarjakuvakirjan Muumimamman vaarallinen nuoruus. Sarjakuvien tarinat antavat erilaisia vaihtoehtoja sille, mitä Muumimamman menneisyydessä olisi voinut tapahtua ennen Muumipapan tapaamista, mutta niiden todenmukaisuus pidetään lukijalle hämärän peitossa. Kirja on ilmestynyt vuonna 2007, eli noin kuusi vuotta Tove Janssonin kuoleman jälkeen. 

Toinen merkillinen asia muumien sukupuussa liittyy Muumipappaan ja Jenni/Mimmi-tätiin, jonka kerrotaan olevan Muumipapan täti äidin puolelta. Miten tämä tulee koskaan selville, ja minkä vuoksi tästä sukutaustasta ei koskaan ole puhuttu sen tarkemmin?

Huh huh, olipas siinä pureskeltavaa! Mitä ajatuksia postaus herätti, tai olisitko jäänyt kaipaamaan vielä jotain näkökulmaa? Jäikö jotain kenties sanomatta? Kerro siitä lisää kommenteissa, ja nähdään taas pian!

- nizku