Valokeilassa Muumilaakson 3.kausi: Jaksot 10-13

Tervehdys jälleen kerran kaikille! Tämänkertaisessa postauksessa palaamme Muumilaakso-sarjan kolmannen kauden pariin - tällä kertaa käsittelemme kauden viimeiset neljä jaksoa, joten pitäkäähän hatuistanne kiinni!

Nuuskamuikkunen ja huvipuisto alkaa kohtauksella, jossa joukko pieniä olentoja on ottanut tehtäväkseen jahdata hätääntynyttä Nuuskamuikkusta. Syy tälle selviää varsin nopeaa, kun Nuuskamuikkunen kertoo palanneensa jokin aika sitten huvipuistoon, jonne Tuhto meni viettämään talvea. Rajuilman myötä huvipuisto vaurioitui ja rauhallisuutta kaipaava Hemuli päätti antaa elämäntyönsä huvipuiston lipunmyyjänä Nuuskamuikkuselle. Näin ollen lapset painostavat Nuuskamuikkusta avaamaan huvipuiston ovet, jotta nämä pääsisivät jälleen pitämään hauskaa. Nuuskamuikkusta hirvittää moinen vastuu, mutta Muumipeikko päättää auttaa huvipuiston kunnostamisessa muiden kanssa. Miten Nuuskamuikkunen oikein sopeutuu uuteen elämäntilanteeseen, kun se tuntuu lähinnä kauhealta velvollisuudelta?

Hattivattien kutsu -nimisessä jaksossa Muumilaaksossa on levoton tunnelma, kun Muumipappa kriiseilee menetettyään inspiraatioon kirjoittamiseen. Kaikki tuntuu olevan liian tavanomaista ja tylsää, mikä ei kutkuta papan mielikuvitusta yhtään. Tilanteeseen tulee kuitenkin muutos, kun majakanvartija kertoo hattivatti-ystävän menettäneen kipinänsä - tämä herättää vartijassa huolta, ja Pappa on oitis valmis tarttumaan seikkailuun. 

Kappas kummaa, jopa Muumimamma voi saada flunssan - tai näin ainakin käy jaksossa “Muumimamman lentävä unelma”. Muumimamman toipuessa perhe saa vieraita Mymmelin saapuessa paikalle lapsilaumansa kanssa. Mymmeli ei jää tilanteessa neuvottomaksi, vaan päättää ryhtyä huolehtimaan muumiperheestä Muumimamman sairastaessa. Sairastamisen yhteydessä Muumimammalla on paljon aikaa, jonka myötä hän päätyy järjestelemään vanhoja valokuvia Muumipeikon kanssa. Kuvat tuovat mieleen vanhat ajat, jolloin Muumimamma kertoo lapselleen haaveestaan lentää kuumailmapallolla maailman ääriin. Asia jää vaivaamaan Muumipeikkoa, minkä myötä hän päättää toimia saadakseen äitinsä haaveen toteutettua. 

Kauden päättää jakso “Juhannuksen taikaa”, jossa vähemmän yllättäen ollaan juhannustunnelmissa. Laakson väki valmistelee kauan odotettuja juhannusjuhlia hyvillä mielin, mutta ilon ja odotuksen keskeyttää erikoinen ilmiö - aurinko katoaa täysin, pimentäen koko laakson. Huolestuttavan tilanteen myötä Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen lähtevät etsimään kadonnutta aurinkoa. Etsintä tuottaa lopulta tulosta, kun kolmikko löytää oudon oloisen puun, jonka onkalosta tulee kirkasta valoa. Kolmikko päätyy onkalon kautta ns. toiseen todellisuuteen, jossa heitä odottaa kadonneen auringon lisäksi Taikuri. Tässä erikoisessa maailmassa he päätyvät hyppimään Taikurin kanssa kurpitsoilla, syömään loputtomasti herkkuja ja ajamaan vuoristoradalla kerta toisensa perään. Mutta minkä vuoksi tämä kaikki tapahtuu? No tietenkin sen vuoksi, että Taikuri saa järjestää itse maailman parhaat juhannusjuhlat, ja eihän sitä voisi tehdä ilman auringon valoa. Miten Muumipeikko onnistuu korjaamaan tilanteen?

Hahmot ja hahmosuhteet

VIHDOIN pääsen sanomaan, että Muumipeikko kirjoitettiin kaverisuhteiden osalta hyvin eikä tämä kerrankin näyttäydy niin negatiivisessa valossa. Viittaan tällä erityisesti jaksoon “Nuuskamuikkunen ja huvipuisto”, jossa Muumipeikko kannustaa ystäväänsä uuden projektin äärellä ja antaa tälle tukensa. Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka Muumipeikko ei puske itseään jatkuvasti esille ja antaa Nuuskamuikkuselle tilaa toimia itselleen katsomalla tavalla. Vaikka Muumipeikko saa ns. projektipäällikön roolin, niin hän ei anna tilanteen nousta hattuun, vaan antaa Nuuskamuikkuselle yhtä lailla mahdollisuuden vaikuttaa asioihin. 

Lisäksi minua lämmitti erityisesti se, kuinka hyvin Muumipeikon ja Muumimamman välinen kiintymyssuhde korostui näiden jaksojen aikana. Mainittakoon, että tämä toki käy ilmi useaan otteeseen sarjan aikana mukaan lukien aiemmilla kausilla, mutta näiden jaksojen aikana koin enemmän “aawww”-reaktioita näiden hahmojen kesken kuin aiemmin. Syy tälle voi myös löytyä siitä, että en löytänyt muista hahmoista samalla tavalla tarttumapintaa kuin Muumipeikosta, Muumimammasta ja Nuuskamuikkusesta.

Mutta joka tapauksessa, Muumipeikkoon ja hänen äitiinsä - koen, että näiden kahden välinen suhde on ehkä yksi parhaiten käsikirjoitettu ja toteutettu hahmosuhde koko sarjan aikana. Oli herttaista katsoa, miten Muumimammalla ja Muumipeikolla on heidän ns. “oma kuplansa”, jolloin he sulkevat kaiken muun maailman ympäriltään - kupla, johon kellään muulla ei ole asiaa. Ihanaa, miten näille kahdelle on annettu niin paljon yhteistä ruutuaikaa, jolloin tähän hahmosuhteeseen annetaan jopa enemmän tarttumapintaa kuin Muumilaakson tarinoissa. Ennen kaikkea tämä kokonaisuus tuntuu onnistuneen niin hyvin, koska se tuo mieleeni Toven ja hänen äitinsä läheiset välit, jotka ovat olleet tärkeä innoittaja ja viitekehyksenä alkuperäiselle Muumipeikolla ja Muumimammalle. 

Uskollisuus alkuperäisteoksiin

Pidän tämän osion tällä kertaa lyhyenlaisena, mutta osittain syystäkin - sanoisin, että jälleen kerran nämä jaksot ovat vain etäisesti hakeneet inspiraatiota ja jotain yksittäistä piirrettä alkuperäisistä tarinoista - näistä jaksoista poikkeuksena Nuuskamuikkunen ja huvipuisto -jakso, jonka juonikaaressa alkuperäinen tarina on paljon enemmän näkyvissä niin hahmojen kuin teeman osalta. Kyseinen jakso perustuu alunperin novelliin “Hemuli, joka rakasti hiljaisuutta”, jonka päähenkilön henkinen kasvu ja reflektointi on toteutettu hyvin Muumilaakso-sarjan jaksossa. 

Mainittakoon, että en päässyt lukemaan sarjakuvaa “Muumipeikko ja vanhat hyvät ajat”, johon Muumimamman lentävä unelma perustuu. Mikäli tämä on sinulle jotenkin tuttu, niin kuulisin mielelläni mitä yhtymäkohtia näillä kahdella versiolla on toisiinsa!

Erityishuomioita

Näiden kahden huvipuistotreffit ;_;

Majakanvartija ja Kipinä ;_;

Mitähän koontia näistä jaksoista sanoisi - mielestäni näistä jaksoista huvipuisto toimi omaan makuun parhaiten, vaikka pidin kylläkin myös kuinka Muumimamman hahmoa pohjustettiin jälleen lisää. Juhannus-jakso oli sen sijaan oli aika överi, jolloin sain useaan otteeseen kurtistaa kulmia erityisesti Taikurin sekoilun osalta. :D 

Mutta näin ollen olemme jälleen käyneet yhden Muumilaakso-sarjan kauden! Olipahan projekti, mutta oliko tämä vielä tässä? Miltä teistä kuulostaisi, jos palaisin tämän kauden pariin vielä uudestaan painottuen enemmän kauden risuihin ja ruusuihin erinäisten nostojen kautta? Pistäkää kommenttia tulemaan ja kertokaa samalla, että mitä mieltä te olette olleet tästä kaudesta.

Nähdään taas pian!

- nizku