Valokeilassa Muumilaakson 3.kausi: Jaksot 7-9

Heipparallaa teille jokaiselle ja oikein mukavaa helmikuun alkua! Toivottavasti olette saaneet nauttia auringonvalosta näinä päivinä edes jonkin verran ja pysyneet terveinä. 

Tällä viikolla palaamme jälleen Muumilaakso-sarjan pariin, kun ruodimme seuraavat kolme jaksoa.



Talvisia salaisuuksia -jaksossa muumiperhe on käymässä talviunille, mutta Poliisimestari saapuu häiritsemään näiden rauhaa ilmoittaakseen Haisulin karkumatkasta. Muumipappa päättää auttaa Haisulin etsinnässä yhdessä Muumipeikon kanssa, ja moinen kriminaalin vankilapako herättää laakson asukkaissa turvattomuutta - mitäpä muutakaan he voisivat kuin hakeutua Muumitalon suojiin. Näin ollen Muumitalossa riittää paljon vipinää, mutta kellään ei ole aavistustakaan siitä ketä Muumimamma piilottelee kellarissa. 

Jakson tapahtumien perusteella sanoisin tämän tarinan teemoiksi Muumipapan selkäkivut ja ikäkriisin.



Tämän myötä sarja etenee jaksoon nimeltä “Yksinäisten vuorten seikkailu”, jossa tapaamme pitkästä aikaa Nuuskamuikkusen! Ai niin, hänkin on tässä sarjassa eikun-


Talvi sen kuin jatkuu, mutta Muumipeikko käy levottomammaksi. Hän kokee kaipuuta Nuuskamuikkusta kohtaan ja näin ollen Muumipeikko päättää lähteä itsekin seikkailemaan. Enemmän ja vähemmän tarkoituksella Muumipeikko päätyy samoille vuorille kuin Nuuskamuikkunen ja nämä päätyvät viettämään aikaa yhdessä luonnon armoilla. Miten käy, kun Muumipeikon kuvitelma yhteiselosta ei olekaan niin ruusuista kuin hän on olettanut?


“Vilijonkan viimeiset villitykset” -jakso alkaa iloisissa merkeissä, kun Vilijonkka meinaa tukehtua ruotoon. Tilanne näyttää varsin vakavalta, ja lopulta Vilijonkka saa kuulla, ettei tällä ole ruodon vuoksi enää kauaa elinaikaa. Muumipappa päättää auttaa Vilijonkkaa nauttimaan vielä elämänsä viimeisistä hetkistä ja laittaa tämän mm. konmarittamaan koko asuntonsa, jolloin näemme myös Vilijonkalle tärkeän Sedrik-koiran. 



Hahmot ja hahmosuhteet


Näiden jaksojen myötä päällimmäiseksi mieleeni jäi erityisesti Muumimamman ja Haisulin välinen ystävyys, jota esiteltiin aiempia jaksoja syvällisemmin. Näillä kahdella on jotenkin erikoinen kemia keskenään, joka poikkeaa muista sarjan hahmoista. Kenties Haisulin persoonassa on jotain rajoja rikkovaa karismaa, joka kiehtoo Muumimammaa? Joka tapauksessa jaksossa nähdään, kuinka Muumimamma ja Haisuli viettävät aikaa yhdessä esimerkiksi pokerin merkeissä, kun mamma piilottelee moista vankikarkuria kellarissaan. Haisuli ei suinkaan käytä tilannetta vain hyväkseen tai leikittele Muumimamman tunteilla, vaan tämä ilmaisee jaksossa tosissaan pitävänsä tämän puolia tarpeen tullen. Haisuli kysyy myös Muumimamman olotilasta, johon Muumimamma toteaa ettei kukaan ole kysynyt häneltä moista aiemmin. Myönnettäköön, että on Haisulin tapa puhutella Muumimammaa villikissana ja iso mamina on hieman kiusallista, mutta menkööt. :D


No sitten lyhyesti Muumipeikosta ja Nuuskamuikkusesta! Kuinkahan monta kertaa pääsen jauhamaan tästä samasta aiheesta, kuinka Muumipeikko on aiemmin kuvattu hyvin empaattisena olentona, joka osaa ottaa muut todella hyvin huomioon? No luultavasti monta kertaa ja en tee tälläkään kertaa poikkeusta. Jaksossa “Yksinäisten vuorten seikkailu” Muumipeikko puskeutuu enemmän ja vähemmän tarkoituksella Nuuskamuikkusen seuraan eikä tämä tunnu ottavan lainkaan huomioon toisen tarpeita laulamalla esimerkiksi tämän päälle ja rikkomalla tämän henkilökohtaista tilaa. Kaikkea ei voi kuitenkaan kaataa Muumipeikon niskaan, sillä vaikka tämä kuinka kantaisi empatiavoiman valovoimaista sädekehää, niin voi tämän olla siltikin vaikea ymmärtää Nuuskamuikkusen tunteita, kun toinen nielee kaiken Muumipeikon käytöksen. Muumipeikon ragekuitin jälkeen Nuuskamuikkunen kuitenkin uskaltautuu puhumaan edes joten kuten tämän kanssa usean eri sattumuksen jälkeen. 



Yksinäisten vuoren seikkailu -jaksossa myös Pikku Myyllä ja oravalla on oma ihan sympaattinen osuutensa, kun tämä kaksikko kränää menemään tarinan taustalla minkä pystyy. Pikku Myy vähät välittää oravasta, mutta vaaran tullen hän huomaakin välittävän tästä pienestä kaverista ja tahtoo pelastaa tämän. Näillä kahdella on omat hauskat kohtauksensa, jolla ehkä halutaan keventää Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen välillä olevaa draamaa.



Uskollisuus alkuperäisteoksiin


Alkuperäisteosten osalta sanoisin, että kausi jatkaa tuttuun tapaansa hakemalla vain vähän inspiraatiota kirjoista. Talvisia salaisuuksia -jaksossa alkuperästä tarinan piirteitä näkee parhaiten jakson perustuessa sekä Muumitalvi-sarjakuvaan että Outo vieras Muumitalossa -kuvakirjaan. Sarjakuvassa muumiperhe saa jakson tavoin vieraita keskellä talvea, jotka häiritsevät näiden mahdollisuutta käydä talviunille. Kuvakirjan osalta jakso viittaa lähinnä Haisulin olemassaoloon ja kuinka tämä piilottelee muumitalossa.


Entäs yksinäisten vuorten seikkailu? Kyseisen jakson tapahtumat perustuvat erittäin löyhästi Taikatalvi-kirjaan, ja sanoisin näitä eniten yhdistäväksi asiaksi tarinoiden vuodenajan. Alkuperäisteoksella ei ole varsinaisesti mitään tekemistä jakson päätapahtumien kanssa Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen välillä, vaan Taikatalvesta tutut elementit löytyvät Pikku Myyn ja oravan välisestä sekoilusta. Jaksossa esiintyvää Suuren pakkasen uhkaa on käytetty jo sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella, mutta tällöin kaunishäntäisen oravan hahmo jäi käyttämättä. 


Nipsun itku :(

“Vilijonkan viimeiset villitykset” -jakson tarina perustuu Sedrik-nimiseen novelliin, jossa alunperin Nipsu omistaa Sedrikin ja päätyy luopumaan siitä vastoin tahtoaan. Muumilaakson versiossa kuitenkin Vilijonkka omistaa kyseisen pehmolelun ja konmarituksen myötä hän antaa sen vastahakoisesti Nipsulle. 



Erityishuomioita


Fredrikson mainittu! Jaksossa “Talvisia salaisuuksia”-jaksossa Muumipappa kertoo jahdanneensa Fredriksonin kanssa aikoinaan tahmatassua. Nähdäänköhän tämä kohtaus joskus jollain tulevalla kaudella?


Vilijonkan "Draw me like one of your french girls"-pose

En uskonut näkeväni kohtausta, jossa Piisamirotta hieroo Muumipappaa, mutta selvä

Pikku Myyn ja oravan spin-offin aikana Myy pyytää lumihevosta viemään nämä jonnekin lämpimään, mikä kuulostaa hevoselle aika vaaralliselta.


"Luotatko minuun" Muumilaakson omat Aladdin-pappa ja Jasminejonkka


No mutta olipas siinä taas tilannetta kerrakseen! Kolmas kausi alkaa pikku hiljaa lähestyä loppua blogimme puolella, mutta vasta sen jälkeen kun olemme käsitelleet viimeiset neljä jaksoa. Mitä ajatuksia ja huomioita tähänastiset jaksot ovat herättäneet teissä? Onko kolmoskausi ollut hyvää kehitystä Muumilaaksolle vai miltä sen suunta oikein näyttää?


Nähdään taas pian!

- nizku

1 kommentti:

  1. Itse selitän Muumipeikon outoa persoonamuutosta ikääntymisellä: hänhän on muumilaakossa jonkin sortin teini tai esiteini, ainakin vanhempi kuin muumilaakson tarinoissa tai kirjoissa. Lapsethan usein ottavat muita huomioon tarkemmin, kun taas murrosiässä empatiakyky heikkenee usein. Tosin teoriaani ei tue taikurin hatun kohtaukset tässä sarjassa, joissa taikuri kehuu muumipeikkoa empaattiseksi.

    Pidän yhä Muumipapan ääninäyttelytyötä hieman kankeana mutta musikaalinumerolle on pakko antaa kehut... ja luulenko vain vai oliko pappa hieman miellyttävämpi hahmo tässä jaksossa?

    VastaaPoista