Oispa punssia: Unohdetut Muumit - Muumilaakso (1973)

Hei kaikille, ja mukavaa torstaita! Tämän viikon postauksessa suuntaamme pitkästä aikaa vanhojen muumisarjojen pariin, ja tällä kertaa vuoronsa saa vuonna 1973 ilmestynyt ruotsalais-suomalainen Muumilaakso-sarja. Pidemmittä puheitta, eiköhän aloiteta!

Sarjan kuvaus

Muumilaakso (Mumindalen) on vuonna 1973 ilmestynyt näytelty muumisarja, joka sisältää yhteensä 24 jaksoa. Sarjaa on esitetty aikoinaan muumiaiheisena joulukalenterina. Yhden jakson pituus on keskimäärin noin kahdeksan minuuttia, joskin osa jaksoista kestää huomattavasti pidempään. Arvioiden sarjan katsomiseen menee jotain kolmen ja neljän tunnin väliltä. Tuotantoyhtiö Sarjan takana on ruotsalainen Sveriges Radio. Muumilaakso-sarjaa voidaan pitää hyvin alkuperäiselle tuotannolle uskollisena, sillä sarjan käsikirjoittajina ovat olleet itse Tove Jansson ja hänen veljensä Lars.

Sarja koostuu useasta muumitarinasta, painottuen aluksi Taikatalveen 14 jakson verran. Tämän lisäksi sarjassa käsitellään Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjan yksittäisiä novelleja sekä myöskin Taikurin hattu-kirjasta tuttua hattivattiarkkia. Sarja päättyy lopulta siihen, kun muumiperhe viettää jouluaattoa. Erityisesti taikatalvea käsittelevä osuus on hyvin autenttinen alkuperäistarinaan verrattuna, ja sen jälkeiset jaksot ovat ottaneet vain lievästi vapautta tulkinnan ja kerronnan suhteen. Esimerkiksi “hattivattien” saarella ei ole todellisuudessa yhtäkään hattivattia, ja tällöin Niiskuneiti polttaa etuhiuksensa salaman iskun myötä. Hattivattien tuonti sarjaan olisi kaiketi ollut käytännöllisesti haastavaa, mikä on täysin ymmärrettävää. Toinen esimerkki liittyy jaksoon, joka pohjautuu Maailman viimeinen lohikäärme-novelliin. Tarinallisesti jakso muistuttaa pääpiirteittäin novellia, mutta lohikäärmeen tilalla esiintyy örisevä esi-isä, johon Muumipeikko tutustuu taikatalvi-osuuden aikana.

Vähän on uimahuone lähempänä kuin monessa muussa versiossa

Muumilaakso on sympaattinen ja ähinäntäyteinen kokonaisuus, joka on toteutettu kekseliäästi myös teknisestä näkökulmasta. Sarjassa on hyödynnetty jonkin verran Green Screeniä, ja ei-näyteltyjä hahmoja (esim. päästäiset, esi-isä ja Surku) liikutellaan narujen avulla. Tämä tuo kohtauksiin oman hauskuutensa, koska välillä nämä hahmot liikkuvat - erästä mainosta lainatakseni - sairaan nopeesti. :D Totta kai on myönnettävä, että sarja on monella tapaa kömpelö, mutta mielestäni se vaan parantaa tämän sarjan katselukokemusta. Sarja on kuitenkin hyvin vanha, ja sekä tekniikka että puvustukset ovat kehittyneet 70-luvun jälkeen paljon. Haluan erikseen mainita, miten huikeasti Pikku Myyn pää sekä tapahtumien miljööt on toteutettu. Lisäksi ääniefektit ja suomenkielinen dubbaus lämmittivät mieltä katselukokemuksen aikana. Ääniefekteistä erityisesti lumen narskuntaa muistuttava ääni on onnistunut!

Lyhyesti suomenkielisestä ääninäyttelystä

No nyt kun se dubbaus tuli puheeksi, niin jatketaan siitä vielä hetki! Muumilaakso (1973) -sarjan suomenkielisistä äänistä löytyy hyvin monta konkaria, ja näiden kirjo ilahdutti useaan otteeseen sarjan aikana. Postauksesta tulisi hyvin pitkä, mikäli esittelisin jokaisen ääninäyttelijän erikseen, mutta tässä maininta muutamista suosikeistani.

Muumipeikon ääninäyttelijänä kuullaan Tom Pöysti, joka voidaan muistaa esimerkiksi Mushun, Katto Kassisen, Tuomari Klausin ja Pekka Töpöhännän rooleista. Pöystin hieman vanhempaan versioon Muumipeikosta tottuu nopeasti, ja hänen puheessaan Muumipeikon turhautuminen ja jupina korostuvat erityisen hyvin.

Yksi yllättäjistä suomenkielisen dubin suhteen on legendaarinen näyttelijä Maija-Liisa Peuhu, joka dubbaa sarjassa Tuutikkia. Peuhun työ on ensiluokkaista kuten aina, mutta hämmentävintä oli miten yllättävän hankalaa hänen äänensä oli aluksi tunnistaa. Olen itse tottunut kuulemaan Maija-Liisa Peuhun hyvinkin liioiteltavissa rooleissa, ja Tuutikin tasapainoisuus on kaukana siitä. Kokonaisuudessaan Peuhun ansiosta Tuutikki kuulostaa hyvin viisaalta, ja hänen lukuisat lauluhetkensä ovat hulvattomia sarjan aikana. Maija-Liisa Peuhulla on lukuisia tunnettuja dubbausrooleja, mainittakoon niistä erikseen Joutsenprinsessa-elokuvasarjan kuningatar Alberta, Toy Storyjen rouva Perunapää ja Richard Scarryn touhukkaasta maailmasta Hessun äiti.

Kun Pikku Myy avasi sarjan aikana suunsa ensimmäisen kerran (ei kirjaimellisesti) en voinut kuin ilahtua - itse Leena Uotila, joka on monelle hyvin tuttu Muumilaakson tarinoita -sarjan YLEn dubbauksesta. Äänestä ei millään voinut erehtyä, ja Uotila onnistuukin tekemään Myystä hyvin nasevan ja ilkikurisen kuuloisen. Uotilan muista dubbausrooleista voi lukea lisää tästä postauksesta.

Niiskuneiti esiintyy sarjassa vain muutaman jakson verran, mutten silti voi olla mainitsematta häntä tässä yhteydessä. Niiskuneidin ääninäyttelijänä toimii Titta Jokinen, jonka ääni kuvastaa kuinka haaveileva, tunteellinen sekä tietyllä tavalla sensitiivinen hahmo Niiskuneiti on. Hänen äänessään korostuvat niin Niiskuneidin kokemat ilot ja epävarmuudet. Jokinen on tehnyt pitkän uran näyttelyn ja laulun parissa, ja hänet voidaan muistaa esimerkiksi Maija Maitoparran sekä Alfred J.Kwakista tutun Iiriksen rooleista.

Sarjassa on lisäksi lukuisia muita ääninäyttelijöitä. Heitä ovat esimerkiksi Pertti Weckström, Aino Lehtimäki, Heikki Määttänen, Tauno Lehtihalmes, Seppo Kolehmainen, Liisa Paatso, Heikki Aarva, Raili Rusto, Kiti Kokkonen sekä Sirpa Silventoinen. Ääninäyttelijälistaus löytyy kokonaisuudessaan Muumilaakso-sarjan suomenkieliseltä Wikipedia-sivustolta.

Parhaat palat

Tämän nähdessäni päässä alkoi heti soida "Maanantaiaamuna krap--"

Tuutikilla on loistava tapa kävellä kädet taskuissa koko sarjan ajan. On epäselvää haluaako hän olla kovan luokan gangsta, vai yrittävätkö hänen housunsa tippua jatkuvasti. Vasemmalla kaunishäntäinen orava :D