Heippa kaikki!
Poikkeuksellisesti postaus saapuu blogiin tällä viikolla vähän myöhässä, pahoittelut! Syyskuu on ihan kohtapuoliin takanapäin, mutta vielä kertaalleen viihdytämme teitä blogipostauksen merkeissä ennen lokakuuta. Tällä kertaa postauksemme eräällä lailla rikkoo “virallisen muumimaista kaavaa” joilla normaalisti kirjoittelen blogiin.
Tänä vuonnahan olemme nizkun kanssa kirjoitelleet jonkin verran postauksia jotka ovat saaneet inspiraationsa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia - tarinoista. Tämänviikkoisen postauksen inspiraationa on toiminut Muumipappa ja hattivatit- romaani, jossa pappa haikailee merille ja karkaakin siksi Hattivattien kanssa suureen seikkailuun.
Postauksen tausta-ajatuksena oli, millainen tämän novellin maailma voisi olla sijoitettuna nykyaikaan. Tämän ajatuksen inspiroimana syntyi lyhykäinen novelli, jossa kaupungin loputtomaan hulinaan kyllästynyt perheenisä karkaa mökkimaisemiin. Toivottavasti tavoitin novellissa sitä seikkailunkaipuuta ja pakahtumista, mikä papan harteilla lepää alkuperäisessä novellissa.
***
Taivaanranta värjötteli ikkunan toisella puolen, siintäen kaukaisuudessa kutsuvana. Pappa seisoi maiseman äärellä, kädessään emalimuki puolillaan jäähtynyttä kahvia.
Rasvatyyni, niin kai moni isän kaltainen merenkulkija olisi sanonut edessä odottavasta merestä. Mutta mitä rasvatyyni oikeasti edes tarkoitti? Rasvasta tulivat mieleen ainoastaan ranskalaiset, pannulle kärähtäneet kananmunat ja pesemättömät hiukset jotka roikkuivat tänä aamuna isän silmillä inhottavasti. Lämmin vesi oli loppunut varaajasta, eikä kylmä kylpy heti aamusta tuntunut mitenkään kutsuvalta.
Kaupungissa olisi ollut tarjolla lämmintä juoksevaa vettä, lattialämmitys ja läpi vuorokauden auki oleva ruokakauppa. Täällä kauppaan piti ajaa vartti tai kävellä tunti, ja lämpöä saadakseen isän piti hakata halkoja takkaan ja värjötellä viltin alla varpaat rutussa. Yhtenäkään yönä tällä ei varsinaisesti ollut ollut lämmin, parahultaisesta puhumattakaan.
Mutta vaikka mökissä kaikki oli jonkinsorttista selviytymistä ja pelkkä aamukahvin keittäminen oli pieni haaste, isä ei kaivannut kotiin. Ei suurkaupungin hälinään, mesoaviin kuskeihin liikenteessä, ei työpaikalleen missä seinät tuntuivat päivä päivältä rankemmin kaatuvan raatajia kohti.
Kaupunki söi miestä, vaikka koko maailma oli käden ulottuvilla. Ehkä juuri se siinä suuruudessa ja mahdollisuuksia täynnä olevassa horisontissa häntä häiritsikin. Kaikki oli niin helposti tarjolla, että pappaa kylmäsi - moni asia oli valmiiksi katettu kuin manulle illallinen.
Isä nousi sohvaltaan, natisten unipaikkansa lailla. Hän ei enää ollut nuoruutensa parhaassa särmässä, tiedostaen miten kroppaa väsytti pelkkä oleminen huomattavasti enemmän kuin vielä paria vuotta takaperin. Mutta tälle tiedolle tai tunteelle ei saanut antaa liiaksi valtaa. Oli oltava liikkeessä, antaa liikkeen lääkitä jumittavia jäseniä ja mieltä. Isä venytteli tovin, toisenkin ja uskaltautui jopa ojentautumaan etukumaraan. Kämmenselät eivät päässeet lähellekään maanpintaa, vaan ehkä yritys oli silti tyhjää parempi.
Päivän suunnitelmat odottelivat jo ovensuussa, kutsuivat luokseen ja ulkoilmaan. Isä noukki reissurepun olalleen, onkivavan käteensä ja ujutti koivet kalastussaappaisiin. Pihalle astellessaan hän haistoi ilmassa sateen uhan ja mahdollisuuden - sateisella säällä kala söi vaihtelevasti, kuin vesisää olisi ajanut kalatkin jonkinlaiseen horrokseen. Siinä isä ei tosin nähnyt kauheasti järkeä - luulisi kalojen olevan juurikin mielissään sateiseen aikaan.
Isä nuuhki ilmaa, silmäili mökin edustaa ja ikkunaa vasten nuupahtaneita verhoja. Toisin kuin verhot ja mökkiä kehystävä maasto, isä oli kaikkea muuta kuin nuhruinen. Oli korkea aika näyttää rasvatyynelle merelle, millainen kalamaisteri hän olikaan!
Ilo loikki isän jaloissa, kun hän kalastuskamppeineen kaikkineen suunnisti kohti paattiaan. Piskuiseen jollaan mahtuivat hädin tuskin onki ja isä itse, puhumattakaan äyskäristä ja kalasaavista jotka valtasivat loputkin jalkatilasta. Isä vetäisi takintaskustaan puolityhjän liitulakupussin, täytti suunsa lakujen makeudella ja jäi leuat lonksuen kuikuilemaan tulevaa seikkailuaan kohti. Näkymä oli, jos mahdollista, vielä parempi itse veneestä kuin sisältä mökistä. Sellaiseen näkymään olisi mieli voinut jäädä melkein jo asumaan - ei ehkä vakituisesti tai eliniäksi, mutta hetkeksi pistäytymään. Maisema innosti luomaan ruskaiselle pihamaalle ienen pesän, mistä voisi vain rauhassa seurata maailman loputonta lipumista.
Liitulakut muussaantuivat suussa yhteen. Pappa pureksi mössön kasaan, ryhtyen samalla kiskomaan jollansa mastossa roikkuvaa purjetta taivasta kohti. Purjeen kohotessa isän huomio kiinnittyi johonkin yllättävään sen valkeassa kankaassa. Hetkeksi hän jäi toljottamaan korkeuksiin, ja heti perään purskahtamaan sydämelliseen nauruun.
Pojan mokoma. Isän silmien välttäessä tuo viikari oli taiteillut purjeen ylänurkkaan kaksi suurina mulkoilevaa jättisilmää. Silmät tuijottivat suoraan merta kohti herkeämättä, kuin olisivat olleet näkymästä yhtä vaikuttuneita kuin yksinäinen kalastaja samassa paatissa.
Isä nauraa hohotti näkymälle pitkän tovin, antaen naurunsa kaikua kauas. Sen sijaan että hän olisi vetänyt purjeen piiloon katseilta, veti hän purjeen ääriasentoon niin että purjesilmät saivat ihmeteltäväkseen täyslaidallisen sinivihreää merta. Purjeen uteliaiden silmien suunnatessa ulapalle painoi isä omat silmänsä kiinni, jääden kuulostelemaan laineiden liplatusta veneen laitoja vasten.
Rasvatyyni aava ja laineiden laulu vetivät matkaajaa hiljaiseen lumoukseensa, paikkaan jossa ajantaju ja huolet tuntuivat katoavan tuuleen.
***
Siinäpä tämänviikkoinen raapustus! Kommentoikaahan, jos tällaisia “nykyhetkeen” sijoitettuja tarinoita olisi kiva lukea jatkossakin :)
Olettehan muuten huomanneet, että ensi viikolla tärähtää Muumirintamalla: maanantaina Ylellä näet alkaa Muumilaakson uusi kausi! Kauden ensimmäinen jakso esitetään maanantaina TV2:lla klo 18:00 alkaen. Saattaapi olla, että tulevaa kautta tullaan piakkoin tutkiskelemaan ja käsittelemään myös meidän blogissa - be prepared!
-iitu
Hyvin epämuumimainen, mutta kiinnostavalla tavalla
VastaaPoista