Toven taival - Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Heipähei ja tervetuloa Toven taival- osion ensimmäiseen postaukseen vuoden 2021 osalta! Käsittelemättä ovat vielä 3 viimeistä romaania, joista tänään otamme käsittelyyn Muumikirjaston ainoan novellikokoelman.

Niin kuin ennenkin, tässä osiossa käsittelemme nizkun ja meitsin Matsuconissa 2019 pitämän coniluennon pohjalta mitä vaikutteita kukin Muumikirja on ottanut Toven omasta elämäntilanteesta, ja kuinka ne  näkyvät varsinaisissa teoksissa. Tässä postauksessa on käytetty lähteinä Boel Westinin  Tove Jansson: sanat, kuvat ja elämä-teosta (2007) sekä Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta- elämäkertaa (2013).

Novellien juonet

Kuten nimestä kuuluu, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (julk. 1962) on kokoelma Toven kirjoittamia novelleja Muumilaakson asukkaista. Toisin kuin aiemmissa Muumikirjoissa, novellikokoelmassa Muumit on useimmissa tarinoissa joko kirjoitettu sivuhahmoiksi tai sijoitettu tilanteeseen tai ympäristöön jotka ovat näille ennestään tuntemattomia (malliesimerkkejä tästä ovat novellit Kuusi, Sedrik ja Hattivattien salaisuudet). Muumien sijaan novelleissa ovat keskiössä Muumilaakson muut henkilöt, joita ei tarinoissa ole tähän mennessä joko tavattu ollenkaan, tai jotka ovat toimineet pääasiassa sivuhahmoina. Novelleja on yhteensä 8, alla lyhyesti jokaisen keskeinen juoni:

Kevätlaulu kertoo Nuuskamuikkusen etelänmatkan loppumetreistä, kun tämä koettaa säveltää uutta laulua hattunsa alta löytyvistä sävelistä. Sävellyspuuhat kuitenkin keskeytyvät kun kovin innokas pikkuotus saapuu Muikkusen nuotiolle ja kovasti toivoo ihailemansa Muikkusen keksivän hänelle nimen.

Kamala tarina on kertomus mielikuvituksen voimakkuudesta. Siinä toiseksi pienin Homssu maalailee ympärilleen toinen toistaan kauheampia mielikuvia joilla säikyttelee sekä pikkuveljeään että vanhempiaan, kunnes tajuaa että karmaisevien tarinoiden ja asioiden loputon kehittely voi jossain vaiheessa purra jalasta keksijäänsä.

Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin-novelli kertoo erään Vilijonkan pään sisällä hissukseen muhivasta kriisistä. Yksin valtavassa talossaan asuva Vilijonkka on ahdistunut ja huolissaan elämänsä paikallaanpysyvyydestä sekä suvun odotuksista ja tavoista jotka estävät tätä elämästä oman päänsä mukaan. Vilijonkan pää on myrskyssä, joka eskaloituu novellissa kovin massiivisiin mittasuhteisiin.

Maailman viimeinen lohikäärme kertoo tarinan uutuudenviehätyksestä ja omistamisenhalusta. Muumipeikko löytää tarinassa kauniin mutta äkäpäisen lohikäärmeen ja koettaa kesyttää tämän lemmikikseen, mutta lohikäärme niksauttaa moiselle päämäärälle vain niskojaan ja kiinnostuu Muumipeikon sijaan Nuuskamuikkusen seurasta. 

Kirjan nimikkonovelli, Kertomus näkymättömästä lapsesta kertoo tarinan arasta Ninni-tytöstä.  Ääriviivansa menettänyt lapsi tuodaan Muumitaloon ironisen tädin luota, ja tämän tuonut Tuutikki toivoo perheen tekevän Ninnin taas näkyväksi. Muumimamman ja muun perheen lämpimässä hoivassa Ninnille avautuu täysin uusi maailmankatsomus - ajatus maailmasta, jossa ihmisen piirteet on mahdollista tehdä näkyviksi lempeyden ja pienen kiusanteon voimalla.

Hattivattien salaisuudet kuvaa Muumipapan yksinäistä vaellusta, kun tämä eräänä päivänä ottaa kirjaimellisesti ritolat tavallisesta ja tylsästä perhearjestaan. Papan askelet suuntaavat kohti hattivatteja, joiden kanssa tämä ottaa määränpääkseen tuntemattomat saaret, joista on kotielämän arkinen tavallisuus kaukana. 

Sedrik on novelli omistamisen ja vapauden vastakkainasettelusta. Siinä Nipsu luopuu Sedrik-nimisestä koirapehmostaan ja harmistuu asiasta jälkikäteen, koska on pitänyt Sedrikistä mm. tämän komeiden topaasisilmien vuoksi. Novellissa Nuuskamuikkunen kertookin Nipsulle opettavaisen tarinan äitinsä tädistä, jolle omistaminen on eräällä tavalla toiminut nimenomaan vapauden riistäjänä.

Novellikokoelman viimeinen teos, Kuusi kertoo Muumiperheen ensimmäisestä joulusta. Täysin tietämättömänä siitä mitä virkaa mokomalla joululla on, Muumiperhe valmistelee joulua kuvitellen sen olevan jonkinlainen hirviö juhlapyhän sijaan. 

Yhtäläisyydet Toven elämään ja aikaan

Kuten aiemmin jo totesin, on Näkymätön lapsi kokoelma Muumiuniversumin sivuhahmoista. Tove halusi kirjassa keskittyä nimenomaan näihin ei-Muumihahmoihin, sillä hänen mielestään hänen kirjojensa lukijoista oli tullut liian “muumiutuneita”. Tämä tarkoittaa, että lukijat olivat liiaksi kiintyneet Muumihahmoihin ja unohtaneet oman inhimillisyytensä. Siksi Tove halusi kirjoittaa nimenomaan niistä hahmoista, jotka eivät ole paljoa sidoksissa itse Muumihahmoihin (Westin, 2007). Vaikka Muumit toki ovat läsnä monissa kirjan tarinassa, niin missään niistä keskiöön eivät nouse Muumien omat kommellukset ja seikkailut, vaan pikemminkin näiden kautta nostetaan novellien päähenkilöitä enemmän esiin.

Mieltäisin itse asian niin, että Näkymätön lapsi- novellikokoelma on kirjoitettu sillä ajatuksella, että Tove pikkuhiljaa pyristeli pois Muumien maailmasta eikä tahtonut enää jatkaa niiden parissa työskentelyä pitkään. Kovin massiiviseksi kasvanut ilmiö oli jo aiemmin turhauttanut ja harmittanut Tovea, mikä näkyy myös siinä miten Muumikirjojen julkaisutahti muuttui noihin aikoihin. Kun Muumikirjojen boomi oli kovimmillaan, kirjoja tuli muutaman vuoden välein ja niiden lisäksi Tove piirsi Muumia myös sarjakuvaksi sanomalehteen. Taikatalven ja novellikokoelman välissä ehti kuitenkin vierähtää likemmäs 5 vuotta (joiden aikana toki syntyi Nyytikuvakirja), mikä on huomattavasti pidempi aika kuin aiempien teosten kanssa.

Yksi syy novellikokoelman hitaampaan julkaisutahtiin ilmenee kuitenkin Karjalaisen teoksesta, jossa on katkelma Toven kirjeestä Eva Konikoffille. Tämä on sanonut “ettei halua jättää novellikokoelmaa käsistään ennen kuin se on hyvä, koska kirja on hänelle tärkeä”. Jansson myös määritteli kokoelman olevan lasten oma novelliteos, mutta että se soveltuu myös aikuisten luettavaksi (Karjalainen, 2013).

Lähes kaikki kirjan novellit on kirjoitettu voimakkaan psykologisiksi. Nimikkonovelli Näkymätön lapsi kuvaa sitä miten hauras minuus voi kärsiä kylmyyden ja ironian vuoksi, mutta miten välittävät olennot voivat ajaa moiset möröt pois. Tove heijasti tarinassa välittäviksi olennoiksi Tuutikin sekä Muumimamman - jotka ovat suoria kuvia tämän omista lämmöntuojista eli elämänkumppani Tuulikista sekä Toven äidistä Hamista (Karjalainen, 2013).

Kirjan novelli onnettomuuksiin uskovasta Vilijonkasta ammentaa sen sijaan teemansa masennuksesta, joka oli osa myös Toven perhe-elämää. Tämän nuoremman veljen syvät masennuskaudet heijastuivat Toveen joka oli läheinen veljensä kanssa, mikä synnytti myös kyseisen novellin jossa masennus heijastetaan eräänlaiseksi pään sisässä olevaksi myrskyksi (Karjalainen, 2013). Jokainen novellin lukenut tietänee, että sen sisältämät uhkakuvat jat Vilijonkan pään sisällä elävät ajatukset ovat ajoittain jopa puistattavia, ja kaukana esimerkiksi niistä kepeistä tarinoista joita Muumikirjoissa on aikaisemmin ollut.

Westinin teoksessa Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä puolestaan kerrotaan hieman taustatarinaa Kuusi-novellin syntyyn. Siinä missä monet kirjan muista novelleista kampeavat energiansa todella ahdistavista ja kipeistä tunteista, on Kuusi Toven eräänlainen mielenosoitus jouluhössöttäjille. Tämän novellin Tove kirjoitti uskomattoman haluttomuuden vallassa, koska ei kyennyt ymmärtään joulua intoilevia ihmisiä joille tuo juhlapyhä tuntui olevan kaikki kaikessa. (Westin, 2007). Mielestäni tämä teos on todellinen älynväläys - kuinka nokkelaa on laittaa joulunaikaan talviunilla elävät Muumit heräämään juuri parahiksi ihmettelemään tätä eriskummallista joulua, jonka he mieltävät koko novellin ajan jonkinlaiseksi hirviöksi :D Toven ironisen kirjoituspersoonan tuntien tämä ajatus joulusta hirviönä on syntynyt nimenomaan siitä, että tämä on kironnut joulun hirviöksi joka tarpeeksi hurjaksi kasvaessaan syö ruokien lisäksi kaikki lahjat ja iloisen, odottavaisen joulumielen.

Tiesitkö, että..?

Kirjeissään ystävälleen Eva Konikoffille Tove on kirjoittanut, että Näkymätön lapsi mahdollisesti jäisi hänen viimeiseksi lastenkirjakseen (Westin, 2007). Tätä kirjaa toki seurasi vielä muutama Muumiteos - Muumipappa ja meri sekä Muumilaakson marraskuu jotka Näkymättömän lapsen lailla ovat huomattavasti edeltäjiään mietteliäämpiä, filosofisempia teoksia. Nämäkin kirjat tulemme blogissa puiman läpi, mutta sitä odotellessa haluaisinkin kysyä: mitä mieltä sinä olet, jäikö teos mielestäsi viimeiseksi “lastenkirjaksi”, vaikka Muumikirjoja tämän jälkeen tehtiin vielä muutamia? 

Kiitos jälleen postauksen lukemisesta! Laitathan kommentteja, mikäli Näkymätön lapsi-novellikokoelma tai joku sen novelleista ont sinulle erityisen tärkeä.

- iitu