Postausten lähteinä on käytetty muumikirjojen lisäksi Tove Janssonin elämäkertoja Tee työtä ja rakasta (Karjalainen, 2013) sekä Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä (Westin, 2007).
Muumipappa ja meri, 1965
Kirjan juoni
Kirjan alkupuolella Muumipappa potee syvää kriisiä eikä hänen elämänsä säväytä enää samalla tavalla kuin ennen. Yksinkertaisuudessaan Muumipappa ei koe elämäänsä miellyttäväksi ja hän on omasta mielestään tarpeeton perheelleen - eihän heitä edes uhkaa mikään ulkoinen katastrofi. Lopulta Muumipappa päättää kuitenkin löytää olemassaolonsa merkityksen uudestaan muuttamalla majakkasaarelle ja vie perheensä mukanaan, jättäen turvallisen Muumilaakson taakseen. Pappa kokee syttyvänsä elämälle aivan uudella tavalla uuden miljöön ja sen tuomien haasteiden myötä. Sopeutuminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa hänen vaimolleen ja pojalleen, joista erityisesti Mammalla on hankalaa oppia sisäistämään uusi elämäntyyli, jossa hänen huolenpitoaan ei tarvita enää samalla tavalla. Saari, sitä ympäröivä meri ja toimimaton majakka kätkevät sisäänsä lukuisia salaisuuksia, joita erityisesti Muumipeikko ja pikku Myy lähtevät selvittämään.
Muumipappa ja meri -kirja voidaan nähdä aiempiin teoksiin verrattuna synkempänä ja jopa melankolisena. Muumiperhe tuntuu tietyllä tavalla erkanevan toisistaan henkisellä tasolla, mikä lopulta saa heidät toimimaan itsenäisinä, omina yksilöinä.
Yhtäläisyydet Toven elämään ja aikaan
Myös Toven perhe koki merkittävän muutoksen kirjaa edeltävinä aikoina, kun perheen isä Viktor Jansson menehtyi vuonna 1958. Seitsemän vuotta myöhemmin Tove oli saanut kirjoitettua Muumipappa ja meri -kirjansa, joka oli omistettu “eräälle isälle”. Tuula Karjalaisen kirjoittaman elämäkerran “Tee työtä ja rakasta” (2013) mukaan tämä kirja oli laaja kuvaus ikävästä - niin hänen isäänsä kohtaan, mutta yhtä lailla myös kuvaus isän ikävästä kohti seikkailuja.
Tiesitkö, että..?
Kirjassa Möröllä on hyvin merkittävä ja erilainen rooli aiempiin teoksiin verrattuna. Hänet nähdään edelleen karkoittavana olentona, joka seuraa muumiperhettä majakkasaarelle toivoen voivansa nähdä häntä lohduttavan öljylampun. Mörön uskotaan symboloivan kirjassa jollain muotoa kuolemaa, jonka kohtaaminen olisi ennemmin tai myöhemmin ajankohtaista (Karjalainen, 2013). En sen enempää spoilaa minkälainen hahmo Mörkö itsessään on kirjan aikana tai minkälainen suhde tällä kehkeytyy Muumipeikon kanssa, mutta vertauskuvallisesti teoria tuo kirjaan aivan erilaisen havahduttavan tunteen.
Muumipappa ja meri on myös viimeinen kirjateos, jossa muumiperhe esiintyy keskeisessä osassa. Heitä puhutellaan ylipäätänsä hyvin vähän muumi-etuliitteen kanssa, sillä kirjassa heidät esitellään pääasiassa nimenomaan isänä, äitinä ja poikana.
Tämän saman aiheen äärellä olisi myöskin loistava tilaisuus kertoa tarkemmin siitä kuinka paljon Tove rakasti merta ja kuinka hän vietti sen äärellä paljon aikaa elämänsä aikana esimerkiksi Haru-saarella. En syvenny tähän aiheeseen kuitenkaan sen enempää, mutta ei liene yllätys että muumit ja Tove ovat mm. innoittaneet hyväntekeväisyyskampanjan #Meidänmeri- syntymiseen. Aiheesta ja lahjoittamisesta Itämeren hyväksi voit lukea lisää täältä!
Jakakaa ihmeessä kokemuksianne tai ajatuksianne tästä kirjasta kommenttien puolella. <3
Nähdään taas pian!
- nizku
Monet tykkäävät enemmän Taikatalvesta mutta minusta Muumipappa ja meri on paras Muum7kirja ja on sikäli hyvä että Tove Jansson lopetti Muumeista kirjoittamisen kun oli taitonsa huipulla vaikka toki Marraskuun jälkeen ilmestyi vielä Outo vieras -kuvakirja ja Vaarallinen matka. Eniten pidän Muumipappa ja meri kirjassa siitä miten muumiperheen hahmoille annetaan lisää syvyyttä ja persoonallisuutta menemällä pinnallisesta hauskanpidosta ja seikkailusta muumien mieleen niin että lukujana pääsemme tutustumaan heidän ajatuksiin ja tunteisiin syvemmin ja tarkemmin kuin aiemmissa muumikirjoissa. Toki sillä voi olla osansa että Muumipappa ja meri on ensimmäinen Muumikirja jonka luin.
VastaaPoista