Suosikkini Muumiromaaneista - äänestys!


Heippa!


Muumiblogissa avataan tänään pitkästä aikaa uusi muumiaiheinen äänestys. Äänestyksen teemana toimii tällä kertaa “Suosikkini Muumi-romaaneista”.


Äänestykseen on listattu jokainen Tove Janssonin kirjoittamista Muumi-romaaneista. Äänestyksessä ei näin ollen ole mukana esimerkiksi ensimmäistä julkaistua Muumikirjaa Muumit ja suuri tuhotulva, tai novellikokoelmaa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.


Alla muistinvirkistyksenä lyhyt kuvaus jokaisen romaanin tapahtumista. Äänestys löytyy tämän linkin takaa, ja äänestysaikaa on maaliskuun loppuun saakka!


Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)


Mystinen luonnonilmiö, pyrstötähti herättää kauhua ja kummastusta tässä ensimmäisessä Muumiromaanissa. Muumipeikko, Nipsu ja Pikku Myy matkaavat läpi maiden ja mantujen tavoitteenaan ottaa selvää Muumilaaksoa uhkaavasta katastrofista, läpi universumin vailla määränpäätä vaeltavasta pyrstötähdestä. Matka on täynnä vaaroja jättiläismustekaloista pyörremyrskyihin, mutta myös ystävyyttä ja urotekoja.


Taikurin hattu (1948)


Muumipeikko, Nuuskamuikkunen ja Nipsu löytävät kevään tullen vuoren laelta mystisen hatun, joka lähtee kolmikon mukana Muumitaloon. Hattu aikaansaakin melkoisen seikkailujen vyyhdin, jonka lomassa Muumit käyvät meripurjehduksella Hattivattien saarella, leikkivät Tarzania Taikurin hatusta kohonneessa viidakossa ja pyydystävät jättimäisen Mamelukki-kalan. Kaiken tämän lisäksi laaksoon pöllähtää koko joukko erikoisia sivuhahmoja, kuten omituista kieltään puhuvat Tiuhti ja Viuhti sekä hyytävä Mörkö.


Muumipapan urotyöt (1950)


Muumipapan urotyöt kertovat takautuvasti Muumipapan myrskyisen nuoruuden kommelluksista. Tarina kulkee Papan oman nuoruuden mainingeilla ja välistä loikkaa nykyhetkeen, jossa Pappa kirjoittaa tarinoitaan muistelmiksi ja kertoilee menneisyydestään jällkipolville. Romaani on tulvillaan jännittäviä hetkiä -  Papan karkumatka orpokodista, Merenhuiskeen kokemat hurjuudet, seikkailut Itsevaltiaan saarella ja totta kai se, miten Muumipappa ja Muumimamma ensimmäistä kertaa kohtasivat.


Vaarallinen juhannus (1954)


Muumilaaksoon jysähtää juhannuksen korvalla hurjanlainen vedenpaisumus, jonka seurauksena valtaosa laaksosta tulvii asumiskelvottomana. Toimeliaat Muumit eivät kuitenkaan mokomasta masennu, vaan pakkaavat lautaset matkaan ja lähtevät etsimään tilapäistä asuinpaikkaa muualta. Kohteeksi valikoituu ohitse lipuva teatteri, jossa jöötä pitää kireanutturainen teatterirotta Emma.


Taikatalvi (1957)


Taikatalvi-romaanissa Muumipeikko herää kesken talviunien ja löytää itsensä täysin uudesta, kylmästä ja lumisesta maailmasta. Romaanin keskiössä onkin Muumipeikon kokema hämmennys ja pelko tuntemattomasta ympäristöstä ja sen herättämistä uhkista ilman vanhempien läsnäoloa. Taikatalvi on kuitenkin myös tarina talven ihmeellisyydestä ja eliöistä, joita Muumilaaksossa ei näy muina vuodenaikoina.


Muumipappa ja meri (1965)


Toiseksiviimeinen Muumiromaani on tarina merestä, vapaudesta ja itsensä etsimisestä. Muumiperhe lähtee romaanissa Muumipapan aloitteesta kohti majakkasaarta, jolta Muumipappa toivoo löytävänsä inspiraatiota takkuilevaan kirjoittamiseensa. Saarella heitä odottaa yllätys - hylätty majakka jonka lamppu on sammunut aikapäiviä sitten. Myös majakanvartija itsessään on kadonnut, eikä saarelta löydy muuta elämää kuin omissa oloissaan elävä erakoitunut kalastaja ja tämän kanssa asuva Tuhto-poika.


Muumilaakson marraskuu (1970)


Viimeinen Muumiromaani alkaa todellisella mysteerillä - autioituneella Muumitalolla. Marraskuinen viileys ajaa joukon muumiromaaneista tuttuja sivuhahmoja taloon, josta Muumiperhe on kadonnut kuin tuhka tuuleen minkäänlaista viestiä jättämättä. Tämä kirjava joukkio - hermostunut Vilijonkka, yksinäinen Tuhto, toiminnankaipuinen Hemuli, elämäänsä nuutunut Ruttuvaari, turhautunut Nuuskamuikkunen ja sukkelasalainen Mymmeli - ottaakin asiakseen selvittää mikä on aiheuttanut Muumitalon autioitumisen, samalla kun jokainen heistä selvittelee omaa suhdettaan Muumiperheen jäseniin ja millainen vaikutus Muumihahmoilla heihin itseensä on ollut.

- Iitu

1 kommentti:

  1. Koska useamman sai valita, niin Taikurin hattu ja Taikatalvi! Enpä olisi osannut noista kahdesta valitakaan...

    Taikurin hattu oli ensimmäinen kirja, jonka luin "vähän vanhenpana" uudestaan (reissulukemisena kun olimme sukulaisten kanssa jossain). Vaikka se ei ole niin synkkä/syvällinen kuin myöhemmät kirjat, niin kehitystä on kuitenkin mielestäni tapahtunut ensimmäiseen kirjaan verrattuna, Muumipeikko ja pyrstötähteen. Melko lyhyen kirjan aikana ehditään käydä läpi monet kommellukset, kaikkiaan koko yhden kesän tapahtumat keväästä ja talviunilta heräämisestä aina Suureen elokuun juhlaan ja syksyyn asti. On Taikurin hattu, Hattivattien saari, Mamelukki, Tiuhti ja Viuhti & Mörkö ja vaikka mitä tarinaa... Koko Muumien satumainen maailma on siinä, josta ei kuitenkaan vastoinkäymisiä, outouksia, pelkoa tai suruakaan puutu. Rakastan.

    Taikatalvi taas on aivan ihana ja myötätuntoa herättävä kertomus Muumipeikon yksinäisyydestä ja hädästä tuntemattoman maailman keskellä. Peikko-paran tuntoja kuvaillaan upeasti, samaistun, etenkin kun en itsekään talvesta juuri piittaa.

    Sanomattakin selvää, että pidän myös kaikista muistakin kirjoista!

    Minulla on omat epäilykseni, mikä kirja voittaa. Yksi tuntuu aina olevan ylitse muiden tällaisissa äänestyksessä (ei kumpikaan omista lemppareistani). Saa nähdä. :)

    VastaaPoista