Heippa!
Muumiblogissa
avataan tänään pitkästä aikaa uusi muumiaiheinen äänestys.
Äänestyksen teemana toimii tällä kertaa “Suosikkini
Muumi-romaaneista”.
Alla
muistinvirkistyksenä lyhyt kuvaus jokaisen romaanin tapahtumista.
Äänestys löytyy tämän linkin takaa, ja äänestysaikaa on maaliskuun loppuun saakka!
Muumipeikko
ja pyrstötähti (1946)
Mystinen
luonnonilmiö, pyrstötähti herättää kauhua ja kummastusta tässä
ensimmäisessä Muumiromaanissa. Muumipeikko, Nipsu ja Pikku Myy
matkaavat läpi maiden ja mantujen tavoitteenaan ottaa selvää
Muumilaaksoa uhkaavasta katastrofista, läpi universumin vailla
määränpäätä vaeltavasta pyrstötähdestä. Matka on täynnä
vaaroja jättiläismustekaloista pyörremyrskyihin, mutta myös
ystävyyttä ja urotekoja.
Taikurin
hattu (1948)
Muumipeikko,
Nuuskamuikkunen ja Nipsu löytävät kevään tullen vuoren laelta
mystisen hatun, joka lähtee kolmikon mukana Muumitaloon. Hattu
aikaansaakin melkoisen seikkailujen vyyhdin, jonka lomassa Muumit
käyvät meripurjehduksella Hattivattien saarella, leikkivät
Tarzania Taikurin hatusta kohonneessa viidakossa ja pyydystävät
jättimäisen Mamelukki-kalan. Kaiken tämän lisäksi laaksoon
pöllähtää koko joukko erikoisia sivuhahmoja, kuten omituista
kieltään puhuvat Tiuhti ja Viuhti sekä hyytävä Mörkö.
Muumipapan
urotyöt (1950)
Muumipapan
urotyöt kertovat takautuvasti Muumipapan myrskyisen nuoruuden
kommelluksista. Tarina kulkee Papan oman nuoruuden mainingeilla ja
välistä loikkaa nykyhetkeen, jossa Pappa kirjoittaa tarinoitaan
muistelmiksi ja kertoilee menneisyydestään jällkipolville. Romaani
on tulvillaan jännittäviä hetkiä - Papan karkumatka
orpokodista, Merenhuiskeen kokemat hurjuudet, seikkailut Itsevaltiaan
saarella ja totta kai se, miten Muumipappa ja Muumimamma ensimmäistä
kertaa kohtasivat.
Vaarallinen
juhannus (1954)
Muumilaaksoon
jysähtää juhannuksen korvalla hurjanlainen vedenpaisumus, jonka
seurauksena valtaosa laaksosta tulvii asumiskelvottomana. Toimeliaat
Muumit eivät kuitenkaan mokomasta masennu, vaan pakkaavat lautaset
matkaan ja lähtevät etsimään tilapäistä asuinpaikkaa muualta.
Kohteeksi valikoituu ohitse lipuva teatteri, jossa jöötä pitää
kireanutturainen teatterirotta Emma.
Taikatalvi
(1957)
Taikatalvi-romaanissa
Muumipeikko herää kesken talviunien ja löytää itsensä täysin
uudesta, kylmästä ja lumisesta maailmasta. Romaanin keskiössä
onkin Muumipeikon kokema hämmennys ja pelko tuntemattomasta
ympäristöstä ja sen herättämistä uhkista ilman vanhempien
läsnäoloa. Taikatalvi on kuitenkin myös tarina talven
ihmeellisyydestä ja eliöistä, joita Muumilaaksossa ei näy muina
vuodenaikoina.
Muumipappa
ja meri (1965)
Toiseksiviimeinen
Muumiromaani on tarina merestä, vapaudesta ja itsensä etsimisestä.
Muumiperhe lähtee romaanissa Muumipapan aloitteesta kohti
majakkasaarta, jolta Muumipappa toivoo löytävänsä inspiraatiota
takkuilevaan kirjoittamiseensa. Saarella heitä odottaa yllätys -
hylätty majakka jonka lamppu on sammunut aikapäiviä sitten. Myös
majakanvartija itsessään on kadonnut, eikä saarelta löydy muuta
elämää kuin omissa oloissaan elävä erakoitunut kalastaja ja
tämän kanssa asuva Tuhto-poika.
Muumilaakson
marraskuu (1970)
Viimeinen
Muumiromaani alkaa todellisella mysteerillä - autioituneella
Muumitalolla. Marraskuinen viileys ajaa joukon muumiromaaneista
tuttuja sivuhahmoja taloon, josta Muumiperhe on kadonnut kuin tuhka
tuuleen minkäänlaista viestiä jättämättä. Tämä kirjava
joukkio - hermostunut Vilijonkka, yksinäinen Tuhto,
toiminnankaipuinen Hemuli, elämäänsä nuutunut Ruttuvaari,
turhautunut Nuuskamuikkunen ja sukkelasalainen Mymmeli - ottaakin
asiakseen selvittää mikä on aiheuttanut Muumitalon autioitumisen,
samalla kun jokainen heistä selvittelee omaa suhdettaan Muumiperheen
jäseniin ja millainen vaikutus Muumihahmoilla heihin itseensä on
ollut.
- Iitu
- Iitu
Koska useamman sai valita, niin Taikurin hattu ja Taikatalvi! Enpä olisi osannut noista kahdesta valitakaan...
VastaaPoistaTaikurin hattu oli ensimmäinen kirja, jonka luin "vähän vanhenpana" uudestaan (reissulukemisena kun olimme sukulaisten kanssa jossain). Vaikka se ei ole niin synkkä/syvällinen kuin myöhemmät kirjat, niin kehitystä on kuitenkin mielestäni tapahtunut ensimmäiseen kirjaan verrattuna, Muumipeikko ja pyrstötähteen. Melko lyhyen kirjan aikana ehditään käydä läpi monet kommellukset, kaikkiaan koko yhden kesän tapahtumat keväästä ja talviunilta heräämisestä aina Suureen elokuun juhlaan ja syksyyn asti. On Taikurin hattu, Hattivattien saari, Mamelukki, Tiuhti ja Viuhti & Mörkö ja vaikka mitä tarinaa... Koko Muumien satumainen maailma on siinä, josta ei kuitenkaan vastoinkäymisiä, outouksia, pelkoa tai suruakaan puutu. Rakastan.
Taikatalvi taas on aivan ihana ja myötätuntoa herättävä kertomus Muumipeikon yksinäisyydestä ja hädästä tuntemattoman maailman keskellä. Peikko-paran tuntoja kuvaillaan upeasti, samaistun, etenkin kun en itsekään talvesta juuri piittaa.
Sanomattakin selvää, että pidän myös kaikista muistakin kirjoista!
Minulla on omat epäilykseni, mikä kirja voittaa. Yksi tuntuu aina olevan ylitse muiden tällaisissa äänestyksessä (ei kumpikaan omista lemppareistani). Saa nähdä. :)