Heipparallaa jälleen Oispa punssia-blogin parista! Maaliskuun ensimmäisen postauksen kunniaksi palaamme muumipelailun maailmaan, jossa käsittelemme tällä kertaa klassikkopelin - kyseessä on tietenkin Muumit ja suuri Muumijuhla. Kyseessä on vanha klikkailupeli, jonka voi tunnistaa erityisesti visuaalisesta ilmeestään.
Perustiedot:
Julkaisija: TATI Mixedia, BMG Interactive, 1996
Järjestelmä: Windows/Macintosh
Hinta: Maksullinen, peli ei sisällä ostomahdollisuuksia
Ikäraja: ?
Kieli: Suomi, ruotsi ja englanti
Pelin idea ja tavoite
Yksinkertaisuudessaan tämän varsin klassisen muumipelin tarkoituksena on herättää Muumitalon väki talviuniltaan ja järjestää juhlat laakson asukkaille. Juhlia varten on tehtävä kuitenkin lukuisia järjestelyjä, jossa pelaaja pääsee auttamaan talon asukkaita. Valmistelujen myötä juhlat ovat valmiina alkamaan!
Pelissä on yhteensä seitsemän minipeliä:
Pelin alussa pelaajan täytyy herättää Muumipappa, joka näkee erikoista unta. Ensimmäinen minipeli piileekin tämän unen sisällä. Unessa on kuumailmapallo, jota pelaajan tulee ohjata vältellen muita lentäviä objekteja kuten avaruusolentoja, lentokoneita, lintuja ja hemuleita.
Kun Muumipappa on viimein saatu hereille, on aika tehdä erilaisia raketteja hänen työhuoneessaan. Ilotulitteet ovat tärkeä osa juhlien kulkua, ja näin ollen Muumipapalla onkin tarkka visio siitä mille rakettien kuuluu näyttää. Pelaaja tekee useita erilaisia raketteja Papan neuvomana kautta ennen kuin aika loppuu.
Keittiössä pelaajan tulee auttaa Muumimammaa kiperässä tilanteessa, sillä Haisuli on ruvennut riehumaan ruokakomerossa. Mokoma ilkimys on alkanut heitellä ruokatarvikkeita sekä kattiloita ympäriinsä, ja näin ollen pelaajan täytyy pelastaa nämä pikku Myyn avustuksella. Muumimamma antaa pelaajalle ohjeita siitä, mitkä tietyt ruoka-aineet hän tarvitsee.
Muumipeikon hemulofoni -pelissä pelaajan tehtävänä on auttaa Muumipeikkoa säveltämään laulu perheen järjestämää juhlaa varten. Hemulofoni on erikoinen laite, jolla pystyy tekemään erilaisia ääniä ja sointuja. Lopussa Muumipeikko pisteyttää kyseisen musisoinnin tuloksen.
Niiskuneiti aikoo järjestää juhliin teatteriesityksen, jonka kaikki nuket ovat lumottuja. Nukkeja on yhteensä viisi kappaletta, ja pelaaja saa valita niistä mieleisensä näyttämölle. Tämän myötä nuket tekevät automatisoituja liikkeitä, joita pelaaja ei voi kontrolloida. Pelaaja pelaa kenttää käytännössä niin kauan kuin lystää ja valmis esitys näytetään luonnollisesti illan juhlassa.
Mutta kuinkas vieraat ymmärtävät tulla juhliin - varsinkin näin lyhyellä varoitusajalla? Se hoituu tietenkin Nipsun kautta, sillä hänen on huolehdittava kutsukorttien teosta. Pelaaja laatii valmiiden kuvien ja tekstien pohjalta useita erilaisia kutsukortteja, jotka Nipsu joko hyväksyy tai hylkää. Hän saattaa olla aika nirsokin korttien suhteen, joten on tärkeää olla tarkkana. Kun kortteja on tarpeeksi, niin Nipsu on lopulta tyytyväinen.
Kun kaikki tarvittavat toimenpiteet on tehty, pelaajan tehtävänä on lähteä viemään kutsukortit kaikille vieraille. Se onnistuu resiinan avulla, joka löytyy Muumitalossa olevan sinisen oven takaa. Pelaajan tehtävänä on päätellä kartasta oikea suunta ja löytää vieraat.
On viimein aloittaa juhlat! Juhlissa vieraat lähinnä hälisevät pöydän ääressä ja jokainen ohjelmanumero esitellään erikseen. Jopa Muumipapan ilotulitukset näyttävät hyvältä aurinkoisella, pilvettömällä taivaalla. :D
Ruusut:
+ Mukana lähes kaikki alkuperäiset ääninäyttelijät - ainoastaan Rabbe Smedlund toimii Eero Ahreen sijasta Nipsun äänenä
+ Mahdollisuus pelata tarina- tai minipelimodessa
+ Kenttiin ja huoneisiin siirtyminen on ihan mielenkiintosta; pelaaja pääsee seikkailemaan pitkin Muumitaloa.
+ Paljon tutkittavaa!
+ Eri vaikeusasteet
+/- Onhan tämä visuaalisuus nyt.. aika jännä
Risut:
- Ohjeistukset välillä aika onnettomat
- Musiikki on välillä isolla verrattuna hahmojen puheääneen
- Resiinan kartalla ei näy missä pelaaja kulkee
- Ei nämä musiikit muutenkaan kauhean hyvät ole
Onko tämä kyseinen peli sinulle tuttu? Mitkä kentät ovat erityisesti jääneet mieleen? Tai onko pelin visuaalinen ilme aiheuttanut sinulle koskaan painajaisia? Voit kertoa siitä lisää kommenteissa! :)
Nähdään taas pian!
- nizku
Pelasin tätä ekan kerran kirjastossa, oisko ollut 1998 talvi tai jotain sinnepäin. Sen jälkeen oeli ostettiin kotia ja on vieläkin tallella ja toimii virtuaalikoneella pelatessa, osittain. Nimittäin resinaosuus ei toimi ja siihen peli mulla tyssääkin. Se onkin pelin hankalin osuus, varsinkin vaikealla tasolla kun tietyille tyypeille pitää viiä kutsut ja kun ei näe missä on, niin helposti resinalla jää ajamaan vaan ympyrää. Tämän takia pelasin peliä aina helpolla tasolla. Itse minipeleistä ei ole oikein suosikkia, ehkä papan ilotulitukset, sillä kun testailee konetta niin saa nähä miltä ne näyttää yötaivaalla. Suosikkini taitaa olla siniset tähdet ilotulitteet. Mamman, peikon ja Niiskuneidin pelit ovat tylsiä ja papan unipelissä on itua, mutta se on hyvin itseään toistava. Pelissä siksi parsta vaan on sen Muumiaihe ja että Muumitalosss on paljon tutkittavaa. Ite tykkään Lumisadepallosta, papan huoneessa on viskilaatikko ja pieni laiva, jossa on hattivattimerirosvoja. Pelin visuaalinen ilme on oikeesti aika karmiva, mutta ehkä juuri siksi pidänkin siitä.
VastaaPoista