Muumilaakson perhedynamiikat, osa 3: Vilijonkkien perhe

Heippadei kaikille, ja mukavaa pääsiäisenjälkeistä elämää! Punssiblogissa ollaan tänään pitkästä aikaa perheaiheisen postauksen äärellä, kun jatkamme pienen paussin jälkeen Muumilaakson perhedynamiikat-juttusarjaa. Tässä kolmannessa osassa perehdymme Vilijonkan nelihenkiseen perheeseen.

Totean heti alkuun, että tässä postauksessa tutustumme perheen dynamiikkaan ainoastaan Muumilaakson tarinoiden sekä sarjakuvien Vilijonkkaperheen perusteella - Muumiromaaneissahan Vilijonkalla ei ole laisinkaan lapsia, vaikka tämän sukulaisista kuullaan jonkun verran puhuttavan mm. Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin- novellissa sekä Muumilaakson marraskuussa. Allekirjoittanut ei valitettavasti ole lukenut paljoakaan sarjakuvia joissa Vilijonkat seikkailevat perheenä, joten pahoittelen ennakkoon että viitteet sarjakuviin ovat kohtuullisen vähäisiä :D Postauksessa ei myöskään käsitellä Vilijaanaa ja teatterirotta Emmaa, koska nämä esiintyvät vain muutamassa Muumilaakson tarinoiden jaksossa.

Perherakenne

Vilijonkkien perheeseen kuuluvat rouva Vilijonkka sekä tämän kolme muksua. Suomenkielisessä versiossa näillä naperoilla ei ole laisinkaan nimiä, mutta japaninkielisessä versiossa näille on käsikirjoitettu nimiksi Vilijankka, Vilijenkka ja Vilijinkka (lähde: kirjastot.fi). Perhe muuttaa sarjan alkupuolella Muumilaaksoon, huolimatta siitä että perheen äiti tuntuu suhtautuvan laaksoon ja sen asukkaisiin jo ensimetreiltä saakka karsastaen. Vilijonkka on yksinhuoltaja, eikä perheen isää millään muotoa mainitakaan sarjan aikana tai tämän poissaoloa myöskään ihmetellä missään vaiheessa. Sarjakuvissa Vilijonkkien “perheeseen” kuuluu myös kotiapulaisena työskentelevä Mabel, jonka vastuisiin mielestäni kuuluu kodinhoidon lisäksi ajoittain se, että tämä pitää Vilijonkan järjenjuoksun maltillisena. 

Perheroolit

Koska Vilijonkka on lapsistaan 100-prosenttisessa vastuussa, on selkeää että tämän harteilla lepää melkoisesti vastuuta ja paineitakin. Yksinhuoltajana sekä perheestä, taloudesta että muutenkin kodin moitteettomuudesta huolehtiminen on tälle kaikki kaikessa, ja ulospäin on näytettävä aina mahdollisimman vakaalta ja kykeneväiseltä. Vilijonkka ei salli itseltään virheitä, ei kasvattajana eikä kodin ylläpitäjänä. Siksi hän sekä sarjakuvissa että tv-sarjassa onkin aikamoinen touhottaja ja puuhastelija, jolla harvemmin on aikaa ottaa totaalisen rennosti. Hyvä esimerkki tästä on, että sarjakuvissa Vilijonkka on vastuussa useista erilaisista yhdistyksistä ja on varsinainen touhunainen, jolla harvemmin on kalenterissa tilaa muulle kuin työnteolle, joko oman kodin tai yhdistyselämän merkeissä.

Vilijonkan voimakas täydellisyydentavoittelu heijastuu (yllättäen!) myös tämän lapsiin, jotka tv-sarjassa nähdään toistuvasti hyvin apaattisina ja keskittyneinä persoonina. Lapset eivät saa osallistua Muumiperheen leikkeihin ja seikkailuihin joita Vilijonkka pitää täysin sopimattomina omalle jälkikasvulleen. “Minun lapseni eivät leiki. He lukevat ja opiskelevat mieluummin”, Vilijonkka sanookin lapsistaan ensimmäisessä jaksossa ennen kuin jälkikasvu ehtii edes saada suunvuoroa. Huolimatta siitä että kolmikko tuodaan sarjaan hyvin monotonisena ja nimettömänä porukkana, kasvaa näistä sarjan aikana suorastaan vallattomia äitinsä sanan vastustajia jotka tuon tuostakin karkaavat leikkimään Muumiperheen lasten kanssa antaen opiskelulle piut paut. 

Kasvatus

En tiedä olenko ainoa, joka on näin “aikuisiällä” alkanut kiinnostua entistä enemmän siitä mistä asioista Vilijonkkaperheen kasvatukselliset kulmakivet rakentuvat. Yksi syy siihen lienee se, ettei Muumilaaksossa loppujen lopuksi ole kauhean montaa kasvatustyyliä; tämä johtunee siitä että laakson asukkaissa muutenkaan ole niinsanottuja perinteisiä ydinperheitä (johon siis miellän itse kuuluviksi vanhemmat sekä yhden tai useamman lapsen). 

Jollain tavalla Vilijonkan kasvatuksen perusta näyttäytyy hyvin seuraavassa lyhyessä dialogissa Tiukka naapuri- jaksosta, joka samalla on Vilijonkkien ensiesiintymisjakso:

Muumimamma: “Kylläpäs teidän lapsenne vaikuttavat hiljaisilta.”

Vilijonkka: “Niin. Kiltit lapset näkyvät mutta eivät kuulu.”

(Sivuutetaan tässä välissä se seikka että seuraavaksi oven toiselta puolen kuuluu sekuntia myöhemmin Vilijonkan oman lapsen huuto, palaan tähän kuitenkin kohta! :D)

Vilijonkan perheessä eletään lähtökohtaisesti hyvin kurinomaista arkea. Vilijonkka haluaa lastensa pärjäävän elämässään pikemminkin kirjaviisauden kuin elämänkokemusten varassa, ja tästä johtuen hän on Muumilaakson tarinoissa mm. laatinut lapsilleen lukujärjestyksen jota on noudatettava tarkasti. Muksut eivät kauhean usein osoita äidille mieltään, vaan karkaavat mieluummin Muumiperheen hulivilien kanssa äidin valvovan silmän välttäessä.

Voisi ajatella, että Vilijonkkien perheessä on läsnä ns. aikuiskeskeinen kasvuilmapiiri. Tästä kasvatustavasta kirjoittaa esimerkiksi professori Lea Pulkkinen, joka määrittelee aikuiskeskeisen kasvuilmapiirin piirteiksi mm. keskustelun puutteen lasten kanssa, vähäisen kiitoksen antamisen ja lasten vertailun muihin lapsiin. Vilijonkan tapauksessa ei vielä onneksi mennä tämän kasvatustavan äärirajoille (jolloin lapseen kohdistetaan vain vähän kiinnostusta, tätä rankaistaan tai kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai välinpitämättömäksi jne.), mutta tietyt piirteet kasvatustavasta kuitenkin täyttyvät.

Ja kun nyt päästiin teorian äärelle, niin nostan vielä esiin toisen kasvatuksellisen näkökulman Vilijonkan perheeseen :D Tutkija Diana Baumrind on esitellyt aikanaan ns. kasvatuksen kolmijaon, jota tutkijat E.E. Maccoby ja J.A. Martin ovat täydentäneet nelikentäksi. Yksi näistä nelikentän kasvatustyypeistä on autoritaarinen kasvatustyyli, jossa lapselle annetaan lähinnä rajoja, mutta ei rakkautta. Tätä kasvatustyyliä edustavat aikuiset voivat olla hyvinkin kontrolloivia, mutta täyttävät kuitenkin lasten arkiset perustarpeet (esim. muonitus, lapsella on vaatteet yllään ja katto pään päällä). Tunnetasolla suhde lapseen voi siis olla hyvinkin ohut.

Käytännössä tämä näkyy Vilijonkkien perheessä juuri noilla aiemmin mainitsemillani tavoilla - lapset eivät saa osakseen juurikaan hellyyttä tai huomionosoituksia äidiltään, mikä taas heijastuu siihen että nämä hakevat innostavia ja tukevia kontakteja Muumilaakson ikätovereiltaan. Siksi Vilijonkalle onkin niin suuri järkytys nimenomaan tuo Tiukka naapuri- jakson kohtaus, jossa hän kuulee muksujensa leikkivän Muumiperheen semisti hasardin näköisellä liukumäellä aivan tohkeissaan. Nainenhan vinkuu samassa kohtauksessa “pelastakaa lapseni!”, kovin tyrmistyneenä siitä että hänen ennen niin hillityt ja hallitut lapsosensa ovat altistuneet eräänlaiselle Muumiperheen “extreme-turmiolle".

Suuret kysymykset

Jos joku ei vielä tiedä syytä siihen miksi Vilijonkka kasvattaa muksujaan yksin, selkenee syy tähän eräästä lukijakirjeestä noin 30 vuoden takaa. Lukija oli kysynyt Tovelta Vilijonkan miehen olinpaikkaa, johon Tove on vastannut miekkosen elävän Borneon metsissä, minäpä muunakaan kuin tutkimusmatkailijana. Voi kaikkia niitä villejä faniteorioita mitä tästäkin saisi aikaiseksi! Oma uskomukseni on, että muksujen ehkä jo tultua maailmaan olisi isä päättänyt alkaa vanhaksi kunnon seikkailijaksi, ja ehkä toivonut perheen myös lähtevän mukaan matkalle kohti tuntematonta. Kuitenkin, kotioloissa ja tutuissa ympyröissä elämään tottunut Vilijonkka-vaimo on pitänyt tällaista suunnitelmaa täysin edesvastuuttomana ja sopimattomana lapsille, ja siksi ukkeli onkin lähtenyt sademetsiin ilman perhettään.

Jos jotain olisin Muumisarjakuvissa tai sarjassa nähdä, niin sen kun mies palaa takaisin seikkailuiltaan ja muksut menevät tästä aivan höperöiksi - onhan seikkailemassa ollut isä varmasti näiden mielestä paljon jännittävämpää kuin siivoamiseen ja rutiinipitoiseen arkeen tottunut äiti. Jälleen yksi asia, jota tahtoisin kysyä manan majoilla olevalta Tovelta - oliko tällä ajatusta siitä, palaisiko isä vielä joskus perheensä luo.

Olen myös jonkun verran miettinyt sitä, miksi Vilijonkkien perhe on muuttanut alun perinkään Muumilaaksoon? Vilijonkka kuitenkin selkeästi karvastaa siellä asumista eikä siedä esimerkiksi Muumiperheen elämäntyyliä ja kasvatustapaa; senhän vuoksi tämä esimerkiksi jo Vilijonkkien pilottijaksossa ilmoittaakin muksuille lähtevänsä etsimään toista taloa, koska “Muumilaaksoon muutto oli erehdys”. Oma oletukseni tästä Muumilaaksoon muutosta on se, että laaksossa on joskus asunut joko Vilijonkan tai tämän miehen sukulaisia, jotka ovat testamentanneet laaksosta talon perheelle. Koska Vilijonkat ovat kovin sukurakkaita, ei tämä ole tohtinut kenties kieltäytyä tarjouksesta vaan lähtenyt lastensa kanssa uhmaamaan Muumilaakson boheemia pellossaelämistä.

Siinäpä kaikki isoimmat pohdinnat Vilijonkkaperheen perhedynamiikasta tällä kertaa! Kommentoihan ihmeessä, mikäli sinulla on tästä kiiltokuvamaisuuteen pyrkivästä perheestä jotain lisättävää ^^ 

Nähdään taas ensi postauksessa~

- iitu