Heipsutirallallei ja hauskaa elokuun viimeistä kokonaista viikkoa! Syyskuu ja syksy puksuttavat meitä kohti kovaa vauhtia, tuoden mukanaan ruskaista estetiikkaa ympäristöön ja dramaattisia syysmyrskyjä kuumoteltavaksi. Dramaattisuudesta puheen ollen, sitä ei puutu piirun vertaa tämänpäiväisen hahmoesittelymme kohteesta. Etenemme jälleen yhden hahmon verran Muumipapan nuoruudenmuisteloissa, kun esittelyyn saapuu lastekodin johtajatar.
Tässä postauksessa hahmoa käsitellään lähtökohtaisesti romaaniversion johtajattaren mukaan, vaikkakin nämä ovat keskenään hyvin identtiset Muumilaakson tarinoiden johtajattaren kanssa. Ainakin siis, jos ulkomuoto otetaan pois laskuista :D
Kuka on lastenkodin johtajatar?
Nimensä mukaisesti (tai no, jos nimikettä voi nimeksi kutsua) lastenkodin johtajatar toimii lastenkodin ylimpänä ja ainoana vetäjänä. Hän edustaa Muumihahmojen kirjossa niitä nimettömiä hemuleita, joille elämässä tärkeintä on kuri, järjestys ja nuhteeton käytös. Hoitajatar ei hyväksy orpokotinsa lapsilta minkäänlaista pokkurointia tai säännöistä luistamista, mikä onkin suurin syy siihen miksi orpokotiin paperipussissa saapuva muumilapsi (myöhemmin Muumipappa) aiheuttaa hänelle lyhyenä orpokotiaikanaan tukun harmaita hiuksia.
Lastenkodin johtajattaren suurimpia intohimoja ovat ns. “sivistyneet harrastukset” kuten kertotaulu ja hiihtäminen, joista hän kovasti toitottaa myös Muumipapalle ja hänen ystävilleen. Johtajatar haluaa pitää myös paikat tiptop-ojennuksessa eikä voi sietää epäjärjestystä, olipa se sitten näkyvää sotkua tai käytökseen liittyvää. Lähes kaikkien hemulien lailla rutiinit ja aikataulut ovat hänelle tärkeitä, eikä niistä sovi lipsua koska tuolloin harmonia voi rupsahtaa ja huolella.
Keskeisimmät suhteet
Koska lastenkodin johtajatar on suhteellisen paljon sivussa oleva hahmo, ei tällä läheisiäkään suhteita ole loputtomiin. Keskeisin suhde tällä on tietty orpolapsiinsa, joita Johtajattaren orpokodissa asuu yhteensä kaksitoista (jos karannutta Muumipappaa ei lasketa). Muksut elävät hoitajansa armottomassa varjossa, eivätkä heidän välinsä ole oikeastaan tippaakaan läheiset.
Muumipapan ja johtajattaren orastava huoltajuussuhde on vähintään yhtä horjuva, kuin tädin suhde muihin hoitolapsiinsa. Tätiä vastaan niskoitteleva ja “systeemiä” vastaan oleva peikko saakin romaanissa pariin otteeseen oikein täyslaidallisen harmittelua niskaansa - alkaen jo ihan kaksikon ensikohtaamisesta, kun täti katsoo peikon saapumishetkellä tähtiin ja toteaa, miten tästä tulee hänelle vaivalloinen Muumi “ylilahjakkuutensa vuoksi”. Kaksikon välinen suhde jatkuu nihkeän haastavana aina siihen saakka, kun eräs suuri ja siirappikäpäläinen seikkailu tempaisee johtajattaren eräällä tavalla “lopulliselle matkalleen”.
Ja mikä onkaan tämä mahtava seikkailu? Tahmatassut tietenkin! Tuo komppaniahan vie sekä tv-sarjassa että kirjassa johtajattaren mukanaan ties minne - oletuksena on, että tahmatassujen ikiomaan siirtokuntaan. Ja kuten Muumipapan urotöistä ilmenee, sinne johtajatar lopuksi myös jääkin tahmatassuja kaitsemaan. Voisi siis olettaa että tahmatassuista muodostuu lopulta johtajattarelle sellainen jotenkuten läheinen perhe josta tämä oikeasti haluaa pitää huolta. Itseäni kovin mietityttää miten siivoamista ja järjestystä rakastava johtajatar pärjäilee tahmaisten tassuotusten kanssa, mutta kaiketi tähänkin asiaan on keksitty näiden “siirtokunnassa” jonkinlainen hieno ratkaisu :D
Erot kirjassa ja tv-sarjassa
Kuten sanottu, tv-sarjan ja romaanin johtajattaret eivät ihan hurjasti eroa toisistaan mitä tulee luonteenpiirteisiin. Kirjassa johtajattarelle on annettu himpun enemmän ruutuaikaa ja kirjoitettu jopa jollain tavalla onnellinen loppu tahmatassujen kanssa, kun taas tv-sarjassa tämän kohtalokas matka päättyy vain siihen että tahmatassut vievät tädin mukanaan.
Vaan näiden ulkomuodoissa tosiaan on kovastikin “Mitä ihmettä”-meininki meneillään.
 |
| Kissat koiria, hemulit vilijonkkia? |
Tämä voi toki olla jokin animaationtekijöiden ajatus siitä että lastenkodin johtajatar muistuttaa persoonaltaan kovasti Vilijonkkaa, mutta silti vähän ihmetyttää että miksi tv-sarjassa on vaihdettu kokonaan lasten kodinjohtajattaren “rotu”? Yksi mahdollisuus tähän toki on että hemulius on vaihdettu vilijonkkuuteen siksi, että hemuli-rotua oleva johtajatar toisi liiaksi mieleen Muumipapan oman Jenni-tädin. Jos keltään lukijoistamme löytyy tähän ulkomuotoratkaisuun jotain vinhaa teoriaa, mielelläni otan niitä vastaan!
Toinen vissi ero liittyen lastenkodin johtajattareen itse asiassa on myös se, että romaanissa tämä ei Muumipapan uudestaan tavatessaan ilmeisesti tunne tätä laisinkaan. Siksi onkin syytä olettaa seuraavaa - onko mörön jahtaama hemuli edes tämä samainen lastenkodin johtajatar? Yhtälailla tämä toki rakastaa siivousta ja sivistävää touhuamista, mutta muutoin missään kohtaa ei vahvisteta sitä, että tämä olisi kyseinen johtajatar. Tällöinhän voidaan siis olettaa ettei johtajatar ole laisinkaan lähtenyt Muumipapan perään tämän karattua, vaan jäänyt tyynen iloisena kaitsemaan muita lastenkotilaisiaan.
Hahmon reinkarnaatio
Joskus lukenut että kyseinen hemulin vaihto vilijonkkaan on tehty Tove Janssonin omastakin pyynnöstä. Tovella ja animesarjan tuotannolla oli aktiivinen kirjeenvaihdanta kun Japanin päässä halusivat että tällä kertaa Tove konsultoi sarjaa ja toimii neuvonantajana jotta sarjan kanssa ei toisteta samoja virheitä kuin edellisen Muumi-animen kanssa. Mutta tietääkö tuota sitten että pitääkö tuo kuinka paikkaansa.
VastaaPoistaHmmmm, olisipas mielenkiintoinen juttu jos näin olisi oikeasti :D Kiitos kommentista! /Iitu
VastaaPoistaMuumipapan urotöissä Muumipappa mainitsee, että hienotunteisuudesta on muuntanut vilijonkkia hemuleiksi ja kampsuja siileiksi. Entäpä jos täti olikin vilijonkka ja animaatio toistaisi Muumipapan, ei kuulijan, mielikuvia? :D
VastaaPoista