Valokeilassa Muumilaakso, kausi 2: jaksot 1-4

Heipskukkuu! On tullut vihdoin aika aloitella Oispa punssia-blogissa Muumilaakso-sarjan kakkoskauden käsittely. Samalla lailla kuin ensimmäisen kauden kanssa, tulemme näissä postauksissa perehtymään mm. jaksojen uskollisuuteen alkuperäisteokselle, hahmoihin ja näiden välisiin suhteisiin sekä hahmojen kasvuun ja mahdollisiin erityishuomioihin. Pyrimme tarkastelemaan sarjaa näissä postauksissa objektiviisesti, keskittyen sarjan jaksoihin sekä itsenäisinä kokonaisuuksina että sarjan juonellista jatkuvuutta tarkastellen. Tulemme myös käsittelemään sarjan nimenomaan mielipidepohjaisina postauksina blogissamme myöhemmin.

Jaksojen taustatarinoista

Latua, herra Virkkunen!- jakso hiihtelee uuden kauden ja Muumilaakson asukkaat kevättä kohti. Muumipeikko perheineen herää talven loppumetreillä, ja ehtii juuri ja juuri sopeutua tilanteeseen kun hankien ja kylmyyden keskeltä laaksoon saapuu jonkinlaisella riippuliitimellään - kyllä, luitte oikein - terveyden perikuva Into Virkkunen. Tämä talvea ja kilpailemista rakastava ukkeli lähtee ripeillä liikkeillä flirttailemaan Niiskuneidille ja samaan hengenvetoon on haastamassa Muumipeikkoa mäenlaskukisaan. Ikävä kyllä Muumipeikolla ei mäenlaskusta ole valtavasti kokemusta (terkuin talviunitausta), mutta isänsä kannustuksella poika lähtee lajia treenaamaan voittaakseen Niiskuneidin sydämen takaisin.

Nuuskamuikkunen ja tulenhenki: Nuuskamuikkunen on palaamassa etelänmatkaltaan, kun kohtaa likellä Muumilaaksoa tulivuorella eksyneen tulenhengen. Muikkunen lupautuu viemään kadonneen tulenhengen takaisin kotiinsa tulivuoreen, ja laaksossa tulivuoren häiriökäyttäytymisestä hämmentyneet Nipsu, Muumipeikko ja Niiskuneiti liittyvät miekkosen seuraan. Jaksossa tiukkoja tilanteita koetaan, kun tulenhenkien asuttama koti alkaa osoittaa purkautumisen merkkejä.

Muumipapan uusi yritys: Muumipeikko saa osakseen satikutia, kun Vilijonkka äkäpäissään tulee tuomitsemaan Muumiperheen kasvatusta. Samaan syssyyn osansa saa Muumipappa, kun Vilijonkka tuomitsee tämän ammatinvalinnan kirjailijana. Pappa kokee sättimisen myötä jonkinlaisen taantuman ja pettyy itseensä, ja päätyy samanlaiseen ratkaisuun mihin kuka tahansa itseensä pettynyt toimelias perheenisä - suuntaa metsästämään töitä. Työnetsintä johdattelee Muumipapan kohtalaisen nopeasti yrittäjyyden maailmaan, minkä pyörteissä pappa kohtaa kriisiä jos minkämoista.

Kohtalokas pulloposti: Neljännessä jaksossa Pikku Myy ketkuilee menemään sen minkä ehtii, ja valtaosa härnäyksestä kohdistuu tuttuun tapaan Muumipeikkoon. Peikko saa lopulta tarpeeseen Pikku Myyn kiusanteosta ja typerästä käytöksestä, ja lähettääkin Pikku Myyn äidille pullopostitse vetoomuksen hakea Pikku Myy pois Muumilaaksosta. Mymmeli saapuukin jättiläiskilpikonnineen ja lapsineen laaksoon, Pikku Myyn kuitenkin reagoidessa Muumipeikon tekoihin kovin pisteliäästi. 

Hahmot ja hahmosuhteet

Ensimmäisissä jaksoissa keskeisimpinä ovat Muumipeikon, Pikku Myyn, Niiskuneidin, Muikkusen ja Muumipapan tarinat. Jokaisessa jaksossa pureudutaan pääosin yhteen henkilöön, mikä tekee jaksoista helposti seurattavia kokonaisuuksia.

“Halusin vain, että edes joku innostuisi upeasta seikkailustani.” - Muumipeikko, Latua, Herra Virkkunen!

Muumipeikon osalta heti talvijaksosta alkaen läsnä on jälleen kova itsenäistymisen tarve. Talven seikkailujen jälkeen poika oikein pursuaa halua kertoa kokemuksistaan, mutta kukaan ydinperheestä ei tunnu oikein uskovan Muumipeikon puheita, ja tämäkös poikasta kismittää. Muumipeikon hahmossa näkyy myös kovasti tarve näyttää omaa osaamistaan, vaikka pelottaa: sekä tulenhenki- että hiihtojaksoissa Muumipeikko hakee hyväksyntää osoittamalla rohkeuttaan, vaikkakin molemmilla kerroilla tarvitsee edelleen tukijoukkojen apua. Tulenhenki- jaksossa peikko toimii myös jonkinlaisena tukipilarina Nuuskamuikkuselle aivan jakson lopussa, mikä jollain tavalla on hellyyttävää: Muikkunen on kuitenkin aina ollut Muumipeikolle se kaikista suurin rohkaisija mitä itsenäisyyteen tulee.  Peikko myös tukee isäänsä tämän yrittäjyyskriisissä, kääntäen perheen dynamiikkaa mukavasti nurinkurin. Neljännessä jaksossa tosin nähdään taas, miten Muumipeikko taantuu itsenäisestä muumiudestaan, kun Pikku Myy laittaa kaikki keinonsa peliin jotta Muumipeikko potisi huonoa omaatuntoa tytön “häätämisestä” muumitalosta.

“Anna anteeksi että nauroin sinulle. Yritin vain pelastaa sinut kauhealta runoltasi. Kerron totuuden, ettet tule jätetyksi.” - Pikku Myy, Kohtalokas pulloposti

Pikku Myyn osalta kakkoskausi jatkuu samanlaisena piikikkäänä sanailuna, mitä aiemmallakin kaudella. Myyn hahmo jatkaa kasvamistaan pääasiassa perheen kautta Pulloposti-jaksossa, missä äiti tulee noutamaan lapsukaisensa mukanaan maailman merille. Pikku Myyn surullisuus nostetaan jaksossa todella voimakkaasti esiin, joskin samainen suru muuttuu tavalliseksi myymäiseksi kiusoitteluksi sitä mukaa, mitä pidemmälle jakso etenee. Moinen surullinen käytös ja juurikin se, että Pikku Myy palaa jakson lopussa ns. tavalliseksi ilkikuriseksi itsekseen ovat vähän ristiriidassa keskenään, mutta pureutunemme siihen tarkemmin Muumilaakson hahmoanalyysi- postauksissa. Huomattava kuitenkin on, että ainakin hetkisen Pikku Myyn hahmossa tuntuu näkyvän empatiaa.

“Johtajilla ei ole viikonloppuja. Sitä paitsi, kummankin on näytettävä esimerkkiä Muumipeikolle.” - Muumipappa, Muumipapan uusi yritys

Mitä tulee Muumipappaan, tällä keskiössä on mielestäni syvenevä aikuisuuskriisi. Uusi yritys- jaksossa pappa potee morkkista Vilijonkan sättiessä miestä uravalinnastaan,ja päätyy ratkaisuihin jotka eivät ole hirmuisen kauaskantoisia - toisin sanoen juoksemaan työmahdollisuudesta toiseen sen sijaan, että pysähtyisi rauhassa miettimään. Tämän sivussa pappa pyrkii toimimaan roolimallina pojalleen, ja muun muassa kannustaa Muumipeikkoa tämän hiihto- ja kirjoitushommissa herra Virkkunen- ja pullopostijaksoissa. Pääasiassa Muumipappa kuitenkin edelleen jatkaa hilpeiden one-linereidensa jakelua, hahmona omanlaistaan huumoria jakaen.

“Tiedätkö millaisia oikeat ystävät ovat? He sanovat sellaistakin, mitä et haluaisi kuulla!” - Niiskuneiti, kohtalokas pulloposti

Niiskuneidin osalta nähdään kahdenlaisia muutoksia: jaksoissa vastakkain osuvat neidin hömppäluonne ja kovapäisyys. Latua, Herra Virkkunen- jaksossa Niiskuneiti tulee kiedotuksi uuden ja kiehtovan urheilijahäiskän pikkusormen ympärille, ja aiheuttaa Muumipeikolla aimo kasan mustasukkaisia ajatuksia. Niiskuneidin hömppäluonne kuitenkin murentuu aika lahjakkaasti jo samaisen jakson aikana kun Virkkusen todellinen luonne hänelle paljastuu. Tästä eteenpäin Niiskuneiti muovautuu hyvinkin itsenäiseksi ja toimeliaaksi naiseksi joka tarvittaessa sanoo mm. Muumipeikolla epäröimättä suorat sanat. Niiskuneidistä onkin mielestäni kakkoskaudella häivytetty ykköskaudella ihon alla kihissyttä mustasukkaisuutta, ja korvattu se kyvyllä puolustaa ja kannustaa läheisiään.

“Lempeys leviää kuin metsäpalo. Me sytytimme sen.” - Nuuskamuikkunen, Nuuskamuikkunen ja tulenhenki

Sitten vielä Nuuskamuikkunen, jonka tunteellisuus Tulenhenki- jaksossa tuli meikälle melkoisena yllärinä! Jaksossahan Muikkunen haluaa viedä turvallisesti eksyneen tulenhengen kotiin, ja jotenkin koko jakson ajan tämän hellyys ja huolenpito ovat ihan omaa luokkaansa. Muikkunen puhuu tulenhengistä uteliaasti ja kannustaa hurjasti myös Muumipeikkoa ja muita, kun nämä opettelevat tulivuoren roihutessa kävelemään puujaloilla. Kovin juttu mielestäni on, että jakson loppupuolella nähdään Muikkunen tässä tilassa:

Niin paljon kuin itse Muumeja olen katsonut, en mielestäni koskaan ole nähnyt Nuuskamuikkusen itkevän on-screen. En ihan ole varma miten tähän uuteen tunteelliseen Muikkuseen suhtautuisin, mutta ainakin sarja jälleen kokeilee jotain uutta; toisin sanoen tuo tunteita sellaisen hahmon kasvoille, joka aiemmissa Muumitulkinnoissa on ollut hyvinkin pidättyväinen niiden suhteen. Muuta erikoista Muikkusen osalta en itse jaksoissa spotannut, tämän pääjakso kun on tämä nimenomainen tulivuorijakso.

Uskollisuus alkuperäisteoksiin

Kakkoskauden ekoista jaksoista on suoria referenssejä otettu pääosin sarjakuvista ja Pyrstötähti-romaanista - 1. jakso pohjaa Muumitalveen kera herra Virkkusen, ja Nuuskamuikkunen ja tulenhenki ottaa omat vaikutteensa Pyrstötähden tulta syöksevistä tunnelmista. Mitä tulee uskollisuuteen yleisen tunnelman osalta, niin mielestäni tällä kaudella ainakin ensimmäisiin jaksoihin on ujutettu jonkinlaista samaa energiaa, mitä Muumi-sarjakuviin.

Näistä julkaistuista jaksoista varsinkin Muumipapan uusi yritys, Kohtalokas pulloposti ja avausjakso kuhisevat sellaista samanlaista miltei yhteiskunnallista henkeä,mitä Tove mielestäni on ujuttanut sarjakuvamaailmaan. Selkein esimerkki lienee juuri jakso, jossa pappa potee jonkin sortin kriisiä näennäisestä työttömyydestään, ja suunnistaa reippaana työelämään kokemusta nettoamaan. Samalla tämä jakso on ehkä yksi selkeästi meidän todellisuutemme inspiroimista jaksoista - hyvin kärjistetyllä tavalla tosin, papan edetessä pitkäaikaisesta työttömyydestä parin mutkan kautta yrittäjyyteen :D

Myös sarjakuvista tuttu parahultainen hupsuttelu näkyy jaksoissa. Se on edelleen samankaltaista epärealistista hupsuilua mitä ensimmäisellä kaudella: Mymmelin lapset mm. syövät merellä ollessaan raakaa kalaa, Vilijonkan kotipihalla on tekonurmi, Muumiperheellä on jälleen radio vaikka laaksossa ei edelleen tiedettävästi ole sähköä, ja Muumipappa pakkaa työsalkkuunsa ongelmitta muun muassa ruorin, ilmapuntarin ja täytekakun… Osa ratkaisuista toimii enemmän, osa vähemmän hyvin osana jaksoja, mutta niiden tarpeellisuutta juonellisen jatkumon kannalta en koe kovinkaan suureksi.

Erityishuomioita

Muumipapan uusi yritys- jakson käsikirjoituksessa on vähän hupsuhko kohta, kun Muumipappa täysin varoittamatta alkaa jonkin kriisinsä yhteydessä puhua kielillä: esitellessään listaa omista saavutuksistaan (joka papan mukaan on tyhjä), pappa sanoo “nothing, nada, njet.. ingenting”. Toki tämän kielikylvyn on pappa voinut omaksua kirjoistaan, mutta silti sen osuus käsiksessä on vähän tökkivä. Samoin herää kysymys,eikö Pappa koe että hänen oma poikansa ja tämän kasvattaminen mamman kanssa, olisi saavutus? Toki jaksossa keskiössä ovat nimenomaan työn tuomat saavutukset, mutta toisaalta… vanhemmuuskin voi parhaimmillaan olla saavutuksista jopa arvokkain.

Kohtalokas pulloposti- jaksossa noteerataan Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen sisarussuhde, joka noin vuosi- pari takaperin kohahdutti sosiaalisessa mediassakin! Mielestäni nosto on tehty tosi hyvin, ilman sen suurempaa kummastelua. Kohtauksessa on vahvasti ns. “tietäjät tietää”- fiilis.

Pulloposti- jaksossa on muuten myös tosi monta kohtausta, missä on kumma kyllä  käytetty pelimaailmassa suosittua TATAA-ääniefektiä. Tuumasin, että näitä outoja ääniefektejä voisin jatkossakin jaksoista metsästellä :D

Uusia jaksoja Muumilaaksosta ei tarvitsekaan vartoilla kauaa, kun seuraava rypäs saapuu katsottavaksemme jo ensi viikolla! Areenasta kerkesimme jo nizkun kanssa kurkata mitä luvassa on:

Odotuksissa? Vihdoin Jorma Uotinen Taikurina, ja toive siitä että Taikurin hattu on adaptoitu nätisti uudeksi versioksi  <3 (Vähemmän innokkaasti tosin itse odotan kummituseläin-Muumipeikon uudelleensyntymää :D)

Mitä mieltä olit itse ekoista jaksoista? Jaa ajatuksia kommenteissa! :3

- iitu