Valokeilassa Muumilaakso - jaksot 5-8

Heippatihei!

Blogissamme jatketaan tänään helmikuussa alkaneen Muumilaakso-sarjan jaksoihin tutustumista. Näissä postauksissa tutkimme tosiaan jaksoissa olevien tapahtumien ja hahmojen autenttisuutta ja mahdollisia muutoksia suhteessa alkuperäisiin kirjoihin ja mahdollisiin sarjakuviin, joihin jaksot perustuvat. Juttusarja saattaa sisältää juonipaljastuksia jaksoista.

“Kultainen häntä”-jaksossa Muumipeikko ja kumppanit harjoittelevat näytelmää (todennäköisimmin edellisen teatteri-jakson inspiroimana), jonka Muumipappa kirjoittanut omasta nuoruudestaan.  Peikko esittää näytelmässä omaa isäänsä ja kokee näyttelemisen takia sen verran suorituspaineita, että hänen häntäkarvansa alkavat harventua. Ratkaisuna kaljuuteen mamma kaivaa purnukoidensa joukosta ihmelääkkeen, joka kylläkin tuo karvat takaisin - mutta kullanhohtoisina.

“Hattivattien saari”-jaksossa Muumipappa kertoo perheelle jännittävää tarinaa nuoruudestaan ja seikkailuistaan aina tähän päivään saakka. Yksi tarinan osioista on Papan seikkailu Hattivattien saarelle, jolla hän on halunnut selvittää näiden omituisten otusten mysteerit. Papan tarinoiden inspiroimana Niiskuneiti haluaa lähteä Muumipeikon kanssa autiolle saarelle leikkimään, mutta Peikkoa eivät alkuun moiset lapsellisuudet mukamas kiinnosta. Kaksikko kuitenkin lähtee yhdessä saarelle seikkailun toivossa (Pikku Myy salamatkustajanaan), ja yhdessä he joutuvatkin melkoiseen seikkailuun saarella olevien salaperäisten valkoisten vaeltajien takia.

“Nuuskamuikkunen ja puistonvartija”-tarinassa päästään Nuuskamuikkusen mukana kokemaan, millaista on tehdä jotain virkavallalta kiellettyä. Muikkunen karkaa jaksossa Muumien iloluontoisista juhlista saadakseen hetken rauhaa ihan itsekseen, ja päätyy taivallukselle syvälle metsään. Kesken vaelluksen hänen tielleen sattuu puistonvartijan vartioima orpolapsijoukkio, joita puistossa olevat kieltotaulut pitävät näkymättömissä aisoissaan. Muikkunen päättääkin ottaa ohjat käsiinsä, ja taata orpolapsille samanlaisen vapauden josta hän itse nauttii.

“Muumipapan kalajuttu” on nimensä mukaisesti alkuun Muumipapan tarinointi hänen ja Muumipeikon dramaattisista yrityksistä pyydystää mamelukki-kala. Jaksossa tarinaa kerrotaan sekä Muumipeikon että Muumipapan versioina, jotka poikkeavat välistä toisistaan suhteellisen radikaalistikin. Lisähöysteenä jaksossa nähdään, miten Papan ja Peikon pyydystämistä taikasiemenistä itää Muumitaloon jättimäinen köynnösviidakko.

Hahmot

Jaksot 5-8 ovat ensimmäisten jaksojen tapaan Muumipeikon henkisen kasvun äärellä. Jaksoissa nähdään moneen kertaan, miten peikko sekä haluaa itsenäistyä, mutta myös olla vanhempiensa silmissä vahva, kykeneväinen ja omatoiminen muumi. Erityisen paljon jaksoissa nostetaan Muumipeikon ja hänen isänsä keskinäistä suhdetta. Eritoten Kultainen häntä- ja Muumipapan kalajuttu- jaksot rakentavat hienolla tavalla Muumipeikon ja Muumipapan välille isä-poika-kemiaa, sekä hyvässä että pahassa. Pappa on näissä jaksoissa omasta mielestäni kohtalaisen itseriittoinen - näytelmäjaksossa kaiken tulee pyöriä hänen erinomaisuutensa ja hienoutensa ympärillä, ja kalajuttu-jaksossa pappa tekee kaikkensa jotta perheelle kerrottu kalajuttu nostaisi häntä mahdollisimman tärkeäksi. Peikko jää näissä jaksoissa harmillisesti taka-alalle, kun hänen isänsä varastaa valokeilaa kerta toisensa jälkeen. Mutta Kultainen häntä- jakson lopussa nähdään kunnon herttaisuus, kun peikko tajuaa oman erityisyytensä ja ettei ole se, mitä hänen isänsä ehkä on.

Pikku Myyn osalta jaksoissa nähdään vahvaa piikikkyyttä jaksosta toiseen. Erityisen osuvaa piikittely on Kultainen häntä- jaksossa, kun kaikki muut ovat Muumipeikon erityisen hännän lumoissa ja Pikku Myy pudistelee päätään taustalla. Nutturapään tiukka kommentti “Odottakaahan vaan kun kimalle leviää hänen päähänsä” on jaksosta yksi omia suosikkejani. Pikku Myy on kovasti suuna päänä muutenkin kaikissa jaksoissa - Nuuskamuikkunen ja puistovahti- jaksossa hän pääsee komentelemaan puiston lapsia kun Muikkunen ei siihen kykene, ja Hattivattien saarella hän pärmentää Niiskuneitiä ja Muumipeikkoa niin paljon kuin suinkin kykenee.

Näissä jaksoissa on vahvaa jalansijaa myös Nuuskamuikkusella ja Niiskuneidillä. Nuuskamuikkusen hahmoa kirjoitetaan ihanasti eteenpäin Nuuskamuikkunen ja puistovahti- jaksossa, kun hän tuntee yllättävää tarvetta poistua Muumiperheen luota kesken mukavien juhlien.

“Minun… piti päästä hetkeksi pois. Alkoi tuntua ahdistavalta. Ei sillä ettenkö pidä seurasta, mutta joskus minusta tuntuu kuin olisin häkissä. Aina toisinaan minä tarvitsen hetkeksi omaa tilaa.”

Muikkusen hahmolle on sarjassa annettu kohtalaisen paljon ruutuaikaa, joka mielestäni on myös fiksusti käytetty. Ehkä jossain vaiheissa hahmoa on porattu turhankin syvältä (ajatellen, että kyseessä on myös lapsille suunnattu sarja), mutta nostan kuitenkin hattua sille versiolle, joka sarjaan on hahmosta piirretty. Muikkunen on myös selkeä “järjen ääni” Muumipeikolle, joka hakee Muikkusesta turvaa vaikeina hetkinä. Erityisen symppis Muikkunen on juurikin Kultainen häntä- jaksossa, jossa peikko kokee riittämättömyyden tunnetta isänsä takia. Muikkunen ei jaksossa ehkä sanallisesti suuremmin rohkaise peikkoa, mutta itselleni ainakin välittyi tämän läsnäolosta tunne siitä, että Muikkunen tukee peikkoa vaikka tämä olisi itsestään epäileväinen.

Mitä tulee Niiskuneitiin, niin valtaosan Muumilaakson jaksoista tämä kyllä osaa olla kovin pintaliitoinen ja suorastaan turhamainen. Tyttö keskittyy useassa jaksossa vain ulkokuoreen, eikä niinkään mihinkään muuhun. Niiskuneiti kuitenkin nousee vahvaan valokeilaan Hattivattien saari-jaksosssa, jossa hän ja Muumipeikko koettavat selvitä mystiseltä saarelta pois ehjin nahoin. Niiskuneiti on jaksossa kovin itsenäinen ja voimakas, ja omalla tarmokkuudellaan tuntuu myös puhaltavan voimaa Muumipeikkoonkin. Toisaalta Niiskuneiti palautuu loppua kohden melko araksi ja ulkonäkökeskeiseksi itsekseen, kun hattivatit tulevat ja käräyttävät tältä otsahaivenet vallan olemattomiin. Peikon tukemana hän onneksi tästäkin surusta selviää!

Haluan loppuun nostaa hahmoista myös Nipsun, josta on tullut Muumilaakso-sarjassa yksi hupsuimmista suosikeistani. Nipsu on samaan aikaan kovin nokkela ja hupsunkurinen, erityisnnosto hänellekin Kultainen häntä- jaksossa missä hän vallan suloisesti replikoi isäänä Hosulia <3 (i will insert kuva here). Nipsu on kuitenkin myös oma rahanahne itsensä, sillä lähtee jaksossa myymään teatterinäytöksestä potkut saatuaan yleisölle narunpätkästä valmistettuja kultaisen hännän kopioita. Samassa jaksossa Nipsu on myös omalla tavallaan hupsun avulias, kun peikko valittaa ettei tule muistamaan Papan vaihtamia uusia vuorosanoja. “Tässä on liimapurkki, sillä saat repliikit tarttumaan päähäsi”, Nipsu toteaa.

Nipsu Hosulin roolissa vei allekirjoittaneen sydämen aivan tolaltaan <3

Alkuperäinen tarina

Kultaisen hännän jaksossa on selkeästi yhdistelty useampaa eri tarina-arkkia - Muumipapan nuoruutta, Emman teatteri-arkkia ja kultaisen hännän tarinaa. Muumipapan nuoruus on tarinassa kuvattu kohtuu-pintapuolisesti - alkuperäisestä tarinasta on jätetty pois hyvinkin  keskeisiä henkilöitä kuten Fredriksson ja Juksu sekä aavesaaren kummitus ja Mymmeli. Toki sarjan ei olekaan tarkoitus olla suora kopio alkuperäisen romaanin hahmoista, mutta henkilökohtaisesti koin harmilliseksi ettei esimerkiksi Papan selkeästi läheisintä nuoruuden ystävää, Fredrikssonia nostettu lainkaan esiin. Samaten jaksossa (kun näytelmän käsikirjoitusta muutetaan) Nipsun esittämä Hosuli leikataan kokonaan pois produktiosta, ja näin tarinasta leikataan pois ainokainen henkilö joka on sidoksissa Muumipapan nuoruuden kaveriporukkaan.

Kultainen häntä- tarina pohjaa myös sarjakuvaan Muumipeikko 18: Muumipeikko saa kultaisen hännän. Sarjakuvasta itsessään ei ole valtavasti otettu kontenttia itse jaksoon - Muumipeikon hännän ohentuminen johtuu sarjakuvassa lääkärin mukaan “pahanlaatuisesta naiiviudesta ja akuutista kroonisesta idealismista”, toisin kuin jaksossa hännän harventuminen on vain hyvin vahva stressireaktio. Jaksoon on kuitenkin mahdutettu hyvin vahvasti samaa yleisössä heräävää kiinnostusta kultaisesta hännästä - Muumilaakson asukkaat kun flippaavat peikon hännästä sekä sarjassa että sarjakuvassa niin perusteellisesti, että mikään muu kuin häntä itsessään ei enää tunnu näitä kiinnostavan. Sarjakuvassa Muumipeikon hännästä järjestetään tosin huomattavasti valtavampi haloo, mitä jaksossa - peikkoa kutsutaan jok’ ikisiin kissanristiäisiin ja koiranhautajaisiin, tästä kirjoitetaan lehtiin ja mokoma kuuluisuus kihahtaakin peikon hattuun oikein huolella. Mutta molemmissa versioissa taattua on, että peikon järjen äänenä toimii Nuuskamuikkusen viisaus joka saa tämän tajuamaan, että maineesta loppupeleissä on ainoastaan harmia.

Hattivattien salaisuudet pohjaa sekä samannnimiseen novelliin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia - novellikokoelmassa, mutta myös Taikurin hattu-romaanissa oleviin hattivattisaaren tapahtumiin. Alkuperäistarinan lailla Pappa kertoo ensin seikkailleensa hattivattien kanssa näiden saarella, ja että hän saarella ollessaan kohtasi jotain uskomattoman omituista. Mutta toisin kuin kirjassa, Muumiperheen sijaan ainoastaan Muumipeikko ja Niiskuneiti lähtevät saarelle Hattivatteja tutkimaan. Muutoin jakson tarina ei juurikaan risteä alkuperäisten teosten kanssa - yhteydet näihin jäävät kohtalaisen pintapuolisiksi.

Nuuskamuikkunen ja puistovahti - jakson tapahtumat keskittyvät Vaarallinen juhannus - romaaniin, joskin jaksossa ei luoda millään lailla kontekstia kyseiseen teatteriarkkiin. Sen sijaan Muikkunen lähtee jaksossa pois Muumien järjestämistä juhlista, pakkaa tavaransa ja lähtee keskellä metsikköä rauhoittumaan. Tarinasta on kuitenkin säilytetty orpolapset, lakeja rakastava puistohemuli ja siemenistä kylvävät hattivatit.

Muumipapan kalajuttu on selkeästi ottanut myös juonikuvionsa Taikurin hattu-romaanista, mutta yhdistellyt kirjassa olevia asioita melko vapaalla kädellä. Ensinnäkin Mamelukkikalaa lähtevät pyydystämään Niiskun, tämän siskon, Muumipeikon, Hemulin ja Nipsun sekä Nuuskamuikkusen sijaan vain Muumipeikko ja tämän isä. Mamelukki itsessään ei kuitenkaan jää kaksikon koukkuun, vaan humpsahtaa takaisin mereen. Jaksossa Muumitalon valtaama köynnöskasvi ei myöskään synny kasvipuristimeen laitetuista itiökasveista (kuten kirjassa), vaan siemenistä jotka Muumipeikko ja Muumipappa löytävät merestä. Jakso siis yhdistelee nokkelasti Taikurin hattu- ja Viidakko-arkkeja, jotka useille tätä sarjaa katsoville lienevät tutuimpia Muumilaakson tarinoita-sarjasta.

Erityishuomioita

Jaksoissa ei pahemmin ollut erityisiä huomioita, mutta halusin ehdottomasti koostaa tähän loppuun kaikki termit joilla viitataan hattivatteihin Hattivattien saari-jaksossa! :D

“Kengästä karannut sukka”

“Vaappuvat pillit”

“Vaahtokarkkipötkylät”

“Kärpässienen jalat”

“Karmivia piimäputkiloita”

Tässä kaikki Muumilaakso- jaksojen 5-8 osalta! Ensi kerralla nizku perehtyy ensimmäisen kauden viimeisiin jaksoihin.

Oliko jokin näistä jaksoista erityisesti mieleesi, tai oliko jotain muuta mistä haluaisit jaksojen osalta jakaa ajatuksia? Heittele mietteitä ihmeessä kommenttina jos sellaisia löytyy <3-

- iitu