Erakkoeläjistä Muumitarinoissa

Heippa kaikki, ja oikein mainiota elokuuta meikäläiseltä! Toivotellaan tässä vielä muutaman päivän viiveellä myös onnittelut Tove Janssonille, jonka syntymästä koitti tiistaina 9.8. jo 108 vuotta.

Olemme nizkun kanssa tehneet blogiimme aika paljon erilaisia postauksia Muumitarinoiden yksittäisistä hahmoista, mutta tällä kertaa otamme käsittelyyn yksittäisen hahmon sijaan ihan niin sanotun hahmotyypin! Tämän postauksen inspiraationa on toiminut yksi Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -novellikokoelman novelleista; Hemuli joka rakasti hiljaisuutta. Novelli kertoo tarinan elämäänsä nuutuneesta Hemulista joka ei siedä metelöiviä serkkujaan, ja joka toivoisi vain pääsevänsä eläkkeelle virastaan huvipuiston lippujennipsuttajana. Novelli tietyllä tavalla ihailee eräänlaista erakkomentaliteettiä - joskin loppupuolella Hemuli tajuaa, että paatuneinkin erakkokin kaipaa joskus seuraa itselleen.

Tätä postausta varten olen kerännyt muutamia tunnetuimpia ja kiinnostavimpia erakkoja Muumitarinoista. Avaan hieman hahmojen erakkouden (mahdollisia tai vahvistettuja) taustoja sekä millainen rooli näillä erakkohahmoilla mielestäni on Muumitarinoissa.

Erakkouden taustat/syyt

Muumitarinoissa harva hahmoista on lähtökohtaisesti täysin erakoitunut; nämä ovat pikemminkin vain päätyneet syystä tai toisesta elämään yksinäistä elämää. Ainoa selkeästi erakoitunut hahmo on majakanvartija, joka on vuosikymmenten saatossa alkanut hirvittyä ympärillä olevista henkilöistä (pois lukien Tuhto, joka elää tämän kanssa saarella). Majakanvartija on elellyt saarellaan ikuisuuden itsekseen, ja välissä kyllästynytkin yksinäiseen pestiinsä ja halunnut lähteä saarelta pois. Tämä ei kuitenkaan ole sopeutunut poislähtönsä jälkeen muualle luultavasti siksi että muiden otusten kanssa eläminen ei ole sitä mihin tämä on tottunut, joten tutut piirit majakkasaarella ovat vetäneet tätä takaisin. 

Majakanvartijan lisäksi toki aikamoista erakon elämää elää myös Taikuri, joka elelee avaruudessa uskollisen pantterinsa kanssa. Taikuri ei pahemmin nauti muiden olentojen seurasta, vaan on Majakanvartijan lailla omistanut koko elämänsä vain yhdelle asialle; majakanvartijalla tämä on majakan valon vahtiminen, taikurilla jalokivet.

Majakanvartijan ja Taikurin täydellisenä vastakohtana toimii Hemuli joka rakasti hiljaisuutta- novellin Hemuli, joka vain haikailee eläkkeelle ja erakkopäiville pääsystä. Hemulilla tämä yksinäisyyden kaipuu kumpuaa vahvasti siitä, että tämä on joutunut elämään meluisten sukulaistensa kanssa.

Sitten ovat tietysti ns. kuljeskelevat erakot Nuuskamuikkunen ja Juksu, jotka molemmat hengailevat Muumitarinoissa paljon oman “possensa” kanssa, mutta nauttivat suuresti myös yksin olemisesta. Ovathan he sentään isä ja poika, joten Muikkusen kohdalla erakkoluontoisuus on varmastikin peräisin geeneistä, ja Juksulla erakkous varmaankin juontuu tällaisesta luontaisesta boheemista chillaushengestä  - ellei sitten Juksu seniorkin ole ollut aikamoinen kulkijaluonne :D 

Muumitarinoissa surullisimman erakon rooli lankeaa luonnollisesti kalmankaltaisen Mörön harteille. Mörön synnystähän meillä kenelläkään ei ole vahvistettua teoriatietoa; toki Muumisarjakuvista löytyy yksi tarina missä Mörkö “syntyy” niin että tämä tupsahtaa maailmaan Taikurin hatun kautta, mutta varmistettua tietoa siitä onko tämä juuri samainen Mörkö meillä ei harmillisesti ole. Oletus kuitenkin on, että hahmo on ns. kauhistuttanut kylmyydellään olentoja vähintäänkin Muumipapan nuoruudesta lähtien. 

Erakkouden ilmeneminen hahmoissa

Karkeasti eritelty Muumitarinoista löytyy kahta erilaista erakkoutta: omavalintaista ja ympärillä olevan yhteisön aikaansaamaa. Monelle hahmolle erakkous on myös pikemminkin luonteenpiirre, joka näkyy näiden käytöksessä ja toimintatavoissa.

Otetaan avain-esimerkkinä viimeiseksi mainittu Mörkö. Mörköhän ei virallisten tietojen mukaan mahda omalle kylmyydelleen mitään, vaan tämän kylmyys on niin sanottu kiinteä ominaisuus joka karkottaa muut sekä fyysisesti että henkisesti. Muumitarinoissa Mörkö on lähestulkoon kaikkien hyljeksimä; poislukien Muumipeikko joka Muumipappa ja Meri-kirjassa tuntuu pääsevän vihille Mörön perimmäisestä kaipuusta päästä jonkin lämpöisen ja lohduttavan äärelle. Toki Mörkö on luonteeltaankin hieman erakko, mikä lienee aikaansaannosta siitä että tämä on varmasti vuosikausien yksinolon aikana kasvattanut itselleen jonkinlaisen henkisen kuoren jonka läpi on vaikeaa tai mahdotonta laskea muita olentoja. 

Myös Majakanvartija kuuluu vähän saman tyyppiseen kategoriaan, sillä oltuaan pitkän aikaa yksinään saarella on hänkin pikkuhiljaa muuttunut sosiaalisesti horjuvaksi hahmoksi. Sosiaalisten taitojen hupeneminen on varmasti ollut shokki sekä ukkelille itselleen että muille - varsinkin Tuhtolle, joka jostain ihmeen syystä on jaksanut seistä Majakanvartijan rinnalla ja pitää tälle saarella seuraa ties kuinka pitkän aikaa.

Omavalintaisia erakoita sen sijaan ovat esimerkiksi Juksu ja Muikkunen sekä Taikuri. Näissä erakkokäytös ilmenee hyvinkin selkeästi ihan elämänvalinnoissakin; Juksu ja Muikkunen viettävät yönsä mieluusti yksinään teltassa, minkä lisäksi ainakin Nuuskamuikkunen matkaa joka vuosi etelään saadakseen jokavuotisen yksinäisyys-annoksensa. Kumpikaan ei tee erakkoudestaan isoa numeroa, ja heidän kaveriporukoissaan myös ymmärretään ilman turhia selittelyitä että jaksaakseen ja viihtyäkseen muiden seurassa, tarvitsevat nämä muikkuset annoksensa myös omaa latautumis-aikaa. Voisi siis sanoa, että sekä isä että poika ovat melko pesunkestäviä ambi- tai introverttejä! Taikuri sen sijaan on oikein viimeisen päälle erakoitunut hupsu, joka asuttaa pantterikaverinsa kanssa tuntematonta planeettaa kaukana avaruudessa :D

Vaikutus muihin hahmoihin ja Muumitarinoihin

Vielä viimeisenä heijastan näiden erakoiden käytöstä ja persoonaa vähän muihin hahmoihin joiden kanssa nämä ovat tekemisissä enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Otin nostoina ihan vain muutamia hahmoja, koska harvalla näistä erakoista on huomattavan läheisiä ystävyyssuhteita monen hahmon kanssa. Erakkous ei kuitenkaan merkitse minkään hahmon kohdalla sitä, että nämä eivät kaipaisi myös muiden olentojen seuraa!

Majakanvartijan läheisin olento on Majakkasaaren Tuhto, jonka tämä on onnistunut pelastamaan hirmumyrskystä Tuhdon jouduttua merihätään. Pelkästään jo tämä kaksikon ensikohtaaminen on varmasti luonut näiden välillä vahvan sidoksen; mikäli Majakanvartija olisi tunteeton ja itsekeskeinen yksineläjä, niin tuskinpa tämä olisi pelastanut Tuhtoa hädän hetkellä. Nizku myös teki aika kirpaisevan lisäyksen mainitsemalla, että koska majakanvalo on ilmeisesti ollut rikki tai sammunut Tuhdon koettaessa selviytyä merellä, on Majakanvartija pelastanut tämän ilman itse majakan valoa. Liikutus <3

Tuhdon ja Majakanvartijan dynamiikka on toki hieman hämmentävä, Tuhdon ollessa verrattoman ekstrovertti pälpättäjä siinä missä Majakanvartija on vaisu eikä paljasta kaikkia ajatuksiaan edes Tuhtolle. Kuitenkin, Tuhdonkin sanoin nämä “elävät yhdessä ihan sävyisästi”, eikä Tuhto liiaksi vaadi Majakanvartijaa kertomaan itsestään. Näkisin että näiden kahden persoonat tukevat somasti toisiaan, kummankaan vaatimatta toisiltaan liikaa :3

Sitten ovat totta kai Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen, joiden kaverisuhde perustuu mielestäni lähtökohtaisesti suureen kunnioitukseen ja läheisyyteen. Muikkunen näkee peikossa paljon elämäniloa ja lämmintä läsnäoloa, kun taas Muumipeikko ihannoi sitä miten vapaa ja itsenäinen Nuuskamuikkunen on. Kaksikko oppii toisiltaan rivien välissä paljonkin asioita Muumitarinoissa - sekä kirjoissa että muissa adaptaatioissa. Haluan uskoa että myös Juksulla ja Muumipapalla on nuoruuden ystävyyssuhteessaan ollut samanlaisia kiinnostavia piirteitä; Muumipappahan haikailee tarinoissa paljon seikkailuiden perään, ja Juksun mielestä parasta seikkailua on olla vapaa kaikista maailman asettamista velvollisuuksista. 

Pakko on tietty todeta, että Muumipeikolla on voimakas suhde myös toiseen erakkohahmoon eli Mörköön. Mielestäni on ehdottoman kutkuttavaa, että juuri Muumipeikko on se joka näkee Mörössä lopulta Muumipappa ja Meri-romaanissa muutakin kuin hyytävän ja kammottavan hirviön. (Toki tähän syynä voi olla ihan sekin, että Muumipeikko on koko tarinallisen jatkumon päähenkilö!) Peikon uteliaisuus ja empatia säteilevät eräänlaista henkistä voimaa myös Mörön suuntaan, ja tämä välittyy parhaiten juuri kyseisen romaanin kohtauksissa joissa peikko ilta toisensa jälkeen saapuu näyttämään mörölle myrskylyhtyä. 

Kirsikaksi tämän erakoiden “kakun” päälle haluan nostaa Hemulinovellin tästä Näkymätön lapsi - novellikokoelmasta. Novellin lukeneet tietävätkin, että Hemulin elettyä yksinäistä erakkoelämäänsä tämä lopulta novellissa luovuttaa aikeidensa suhteen kun huvipuiston väki testamenttaa hänelle tulvan vuoksi lähes olemattomiksi muuttuneen huvipuiston rippeet. Hemuli ja lapset päättävät novellissa rakentaa Hemulin suurehkoon “erakkopuistoon” aivan oman huvipuistonsa, mutta Hemulin ohjeistuksesta puistoa ei nimetä miksikään huvikentäksi vaan Hiljaisuuden puistoksi. 

Tarinassa herttaisinta on se, että molemmat osapuolet saavat haluamansa - Hemuli hiljaisuutensa, lapset huvittelunsa. Kompromissi luo tarinalle suloisen lopun, ja muistuttaa siitä miten tärkeä on kunnioittaa toisen vastapuolen omaa tahtoa sopivissa määrin <3 Lasten ja Hemulin suhde toki rakentuu voimakkaasti vain yhteisen rakentamisen äärelle, mutta mielestäni tarinasta on myös luettavissa se miten pyyteettömän iloisia molemmat osapuolet ovat siitä että yhteinen sopusointu löytyy.

Yhteenveto

Lyhykäisesti loppuun todettakoon näistä tekstissä esitellyistä erakoista, että monelle heistä yksinolo on parasta rikkautta; sitä aikaa kun saa luvan kanssa vain olla itsensä kanssa eikä tarvitse olla mieliksi yhtään kenellekään. 

Vaan eipä näitä hahmoja onneksi pelkkä erakkous luonteenpiirteenä kokonaan määrittele! Jokainen näistä erakoista on omalla tavallaan valloittava ja varmasti monia lukijoita jollain tavalla kiinnostava hahmo. Ehkäpä heidän vetovoimansa perustuu juuri siihen. että he ovat niin salaperäisiä eivätkä paljasta kaikkia korttejaan?

Kyseisten hahmojen (ja monien muidenkin, esimerkiksi Noidan!) yksinäisyydestä voisi kirjoittaa ties vaikka kuinka monesta eri näkökulmasta ja jakaa enemmänkin ajatuksia, mutta tällä kertaa jätän nämä pohdintani tällaiselle raapaisutasolle. Millaisia ajatuksia nämä erakot herättävät teissä lukijoissa? Entä kiinnostaisiko tulevaisuudessakin kuulla lisää tällaisia postauksia missä hieman pohdiskelemme Muumitarinoiden hahmotyyppejä?

Oikein mahtavaa elokuun jatkoa, kiitos lukemisesta <3

-iitu