Nyt kun olemme saaneet nizkun kanssa puitua kaikki Muumilaakson kakkoskauden jaksot nimenomaan objektiivisesta näkökulmasta, on aika loikata omien mielipiteidemme pariin. Varoituksena, Punssipod-päivitykset tulevat tihkumaan spoilereita ja välistä voimakkaitakin mielipiteitä siitä, mitä tunteita sarja meissä on herättänyt. Toivomme kovasti teidän lukijoiden antavan palautetta tästä uudesta postausformaatista, että tiedämme onko Punssipodilla blogissa jonkinlainen tulevaisuus :D
Reitti ensimmäiseen Punssipod-postaukseen jonka teemana ovat hahmot, löytyy alta! Ensimmäisestä podcastista tulikin reippaat 50 minuuttia pitkä, mutta mikäli tahdotte skippailla hahmokohtaisia pohdintoja, jakson kuvauskenttään on laitettu linkit siitä missä kohti käsittelemme mitäkin hahmoa. (mikäli video ei toimi, linkki samaiseen Punssipodiin löytyy tästä!) Sivuamme jaksossa jonkin verran myös Muumilaakso-postauksiamme samaisesta kaudesta, nämä postaukset löytyvät #muumilaakso-tägillä tägivalikostamme :>
Muumimaisia hetkiä Punssipodin parissa ja turvallista juhannusta niille, jotka tämän postauksen avaavat ennen juhannusta! <3
- iitu
Sehän näissä hahmoissa on lähtökohtaisesti ollut tarkoitus että ne ovat mahdollisimman lähellä hahmoista teetettyjä persoonallisuus- ja psykoanalyysejä jotta ne olisi mahdollisimman lähellä Tove Jansson luomia alkuperäishahmoja eikä tarkoitus siis ole olla täydellisiä esimerkillisiä roolimalleja ihmisille. Analyyseissä käytiin läpi kaikki kirjat ja sarjakuvat ja sen huomaa erityisesti siitä että Muumilaakson jaksot on hyvin lähellä sarjakuvia (joita on huomattavasti kirjoja enemmän). Asia selitetään siinä matkalla Muumilaaksoon sarjassa.
VastaaPoistaAivan, kuulostaa järkeenkäyvältä! Emme näihin sarjakuviin ole niin hurjasti perehtyneetkään, niin selittäisi sen miksi hahmot tuntuvat olevan niin erilaisia mitä on vaikka kirjoissa tottunut lukemaan :) Kiitos kommentista!
PoistaPeukkua podcastpostaukselle! :) Mukava kuunnella (Muumi!)höpöttelyä, lukemaan olen vähän laiskanpuoleinen.
VastaaPoistaTulipahan spoilereita, kun en ole Muumilaaksoa katsonut kuin 1. kaudelta kahden jakson verran, haha... Pitäisi kai asennoitua ja katsella läpi – voisi paremmin sitten arvostella.
Muumi-sarjakuvat läpi lukeneena en ihan allekirjoita, että Muumilaakso olisi lähellä Muumipeikko-sarjakuvia. Tosin en toki kaikkia sarjakuvia ihan ulkoa muista, enkä tosiaan ole katsonut kuin kaksi jaksoa Muumilaaksoa. Mutta esimerkiksi hahmojen kohdalla ei Pappa ole sarjakuvissakaan välinpitämätön Mammaa kohtaan ja muistaakseni he eivät ikinä riitele tms. Tarinoita ja juonikäänteitä on otettu kyllä sarjakuvista, mutta Laaksossa tarinat itsessään on tosi, tosi riisuttuja (ja lisätty vain sekoilua).
Mukavaa (ja ehkä vähän vaarallista) juhannusta!
-Euva
Mörön kohtalo Muumilaaksossa oli suurin pettymys. Se, että Mörkö ei ole enää pelottava, kuuluu sekä Muumipeikon että Mörön hahmokehitykseen. Kirjassa Muumipeikko tuo majakkasaarella myrskylyhdyn rannalle Mörköä varten, tavallaan kilveksi Mörköä vastaan. Ja kun Muumipeikko oppii, että Mörkö ei ole pelottava vain yksinäinen, niin hän saapuu rannalle ilman lyhtyä. Silloin Mörkö kokee, ettei ole enää niin yksin, koska joku ei pelkää häntä. Tämän myötä Mörkö ei ole enää kylmä ja Mörkö jopa laulaa iloisesti. Mutta Muumilaaksossa Muumipeikko vain sanoo Mörölle, että tätä ei kaivata ja Mörkö lähtee yhä kylmänä pois majakkasaarelta. Muumilaakson versiossa Mörkö jäi siis yhä yksinäiseksi ja kylmäksi hahmoksi eikä saanut samaa pelastusta kuin kirjassa. Sitä on vaikea antaa anteeksi, vaikka muuten Muumilaakson juonenkäänteen olivat toisella kaudella jo paremmat kuin ensimmäisellä.
VastaaPoista-Mymmel