Heipä hei jälleen kerran! On vihdoin aika tarkastella Muumilaakso-sarjan uudempaa tuotantokautta, ja tällä kertaa vuoronsa saavat jaksot 5-8. Uutta kautta käsittelevissä postauksissa tullaan käsittelemään jaksoja varsin yleispätevästä näkökulmasta - aiheina ovat hahmot, uskollisuus alkuperäisteoksiin ja erityishuomiot. Näkökulma pysyy siis neutraalina, ja tulemme arvostelemaan kyseisen tuotantokauden myöhemmin blogissa.
Rouva Vilijonkan katoamismysteeri -jaksossa koetaan melkoisia muutoksia Muumilaaksossa, kun rouva Vilijonkka katoaa myrskyisenä yönä. Poliisimestari rupeaa tutkimaan tapausta, ja ykkösepäillyksi päätyy kaikkien yllätykseksi Muumimamma. Muut saavatkin tilanteesta aikalailla puuhailtavaa, kun Muumipappa yrittää selvittää Vilijonkan oikean mahdollisen murhaajan, ja Muumipeikko tahtoo pelastaa äitinsä lain kourasta.
Sitten päästään itse asiassa suureen parannukseen aiemmalta kaudelta - nimittäin ensimmäistä kertaa pääsemme todistamaan, kun yksittäistä tarina-arkkia ei ole yritetty mahduttaa vain yhteen jaksoon. Tämän myötä Taikurin hattu-tarina saa uudella kaudella kolme jaksoa.
Taikahattu-jaksossa Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät vuorilta erikoisen hatun, joka tekee muiden tiedostamatta erilaisia taikuuksia. Muumipeikko pääsee oppimaan tämän kantapään kautta, kun hän päättää kokeilla hattua päähänsä.
Osassa “Tiuhti ja Viuhti” muumiperhe saa vieraakseen kaksi pientä olentoa, joiden puheesta ja aikeista on vaikea saada selkoa. Muumipeikolla on edelleen kova tarve itsenäistyä ja kasvaa aikuiseksi, mutta Tiuhdin ja Viuhdin saapumisen myötä Muumipeikko tulee mustasukkaiseksi - Mamma näet kohdentaa voimakkaasti huomiotaan uusiin tulokkaisiin Tiuhtiin ja Viuhtiin.
Arkin viimeisessä jaksossa Omituinen oikeudenkäynti Muumipappa päättää järjestää oikeusistunnon liittyen siihen, kenelle matkalaukku ja sen sisältö todellisuudessa kuuluu - Tiuhdille ja Viuhdille, vaiko Mörölle. Oikeudenkäyntiä varjostaa kuitenkin Nipsun muodonmuutos ja tieto siitä, että myös Taikuri havittelee salaperäisen matkalaukun sisältöä.
Hahmot ja hahmosuhteet
Muumipeikon hahmon tärkein tavoite on itsenäistyä aikuiseksi muumiksi, ja myös näiden jaksojen aikana hänellä onkin jälleen kova tarve kasvaa. Muumipeikko on tämän suhteen näiden neljän jakson aikana hyvinkin heittopussina, sillä hahmoa revitään puolelta toiselle armotta. Rouva Vilijonkan katoamismysteeri -jaksossa Muumipeikko joutuu eroon äidistään, ja kokee olevansa tästä hyvinkin riippuvainen Muumimamman ollessa vankilassa - edes Muumipapan paikallaolo ei auta asiaa, vaan Muumipeikko kaipaa nimenomaan äitinsä läheisyyttä. Muumipappa tutkii tapausta, eikä Muumipeikko saa oikein tilaa auttaa, koska Muumipapan on perheenpäänä hoidettava kaikki itse. Vasta kun Muumipappa joutuu myös vankilaan, Muumipeikko ottaa ohjat omiin tassuihinsa ja ratkaisee arvoituksen perheensä vuoksi. Viimeisessä jaksossa Muumipeikko ottaa myös vastuuta, kun hän toimii Tiuhdin ja Viuhdin asianajajana. Kuitenkin jaksossa “Tiuhti ja Viuhti” Muumipeikon aikuistuminen ottaa suurta kolausta, sillä tämä on hyvin mustasukkainen äidin huomion keskittyessä talon uusiin vieraisiin - tuntuukin, että puheet Muumipeikon itsenäistymisestä ja kasvamisesta saavat tässä paljon takapakkia, vaikka hän ymmärtääkin myöhemmin tehneensä väärin.
Seuraavaksi tarkastelussa ovat Muumimamma ja Muumipappa.
Lähdetään nyt ensinnäkin siitä liikkeelle, että Muumimammalla on hahmokehityksen eteen päin viemisen kannalta paljon ruutuaikaa - hänen hahmossaan korostetaan entisestään äidillistä hössötystä ja tarvetta pitää huolta toisista. Hän huolehtii esimerkiksi, että onhan Muumipeikko yöllä kotona, ja että saavathan uudet vieraat heti jotain syödäkseen. Lisäksi Mamma pakkaa poikansa retkelle armeijan verran ruokaa. Nipsu varoittaakin, että Mamman tulisi huolehtia myös omasta itsestään muiden vuoksi, liekö tämä jokin alustus tulevaa Majakka-arkkia varten?
Muumipapasta ei ole valitettavasti tässäkään postauksessa hirveästi kaunista sanottavaa, sillä hän on aika hyödytön jokaisen jakson osalta. Muumimamman ollessa vankilassa Muumipapan suurin huolenaihe on kahvin loppuminen, ja hän toimii muutenkin jaksojen ajan tälläkin kertaa pakollisena “huonojen vitsien heittäjänä”. Muumipappa touhuaa jonkin verran eri asioita Nipsun ja Pikku Myyn kanssa, mutta jostain syystä Pappa ei puhuttele heitä heidän oikeilla nimillään, vaan he ovat yleensä “Muumipeikon outoja ystäviä”. Tämä on kieltämättä outoa, sillä Nipsu ja Pikku Myy ovat Muumilaakson pitkäaikaisia asukkeja, sekä Muumipapan nuoruudenystävien lapsia.
Nipsu saa erityisen paljon ruutuaikaa näiden jaksojen aikana! Jaksoissa korostuu paljon muumikirjojen pikkuinen Nipsu, joka tahtoo tulla kuulluksi ja nähdyksi. Tämä näkyy jaksojen aikaan hyvinkin pieninä asioina: esimerkiksi hän lisää oman kuvansa epäiltyjen listaan jälkikäteen Vilijonkan katoamiseen liittyvässä tapauksessa. Taikurin hattu-arkissa korostetaan Nipsun pienuutta ja itsekeskeisyyttä (tai siksi Muumipeikko sitä kutsuu). Hän myös vähät välittää siitä, kenelle rubiini oikeasti kuuluu ja tahtoo rubiinin itselleen lopulta hajottaen sen ahneuksissaan. Arkin viimeisessä jaksossa Nipsu saakin Taikurin taian myötä myötätunnon lahjan, ja Nipsu oppii ymmärtämään toisia paremmin. Sinänsä sääli kuitenkin, että kukaan ei silti tunnu ymmärtävän Nipsua yhtään sen paremmin, eikä jaksoissa pureuduta esimerkiksi siihen, että kuinka Nipsu tuntee olonsa syrjityksi sen vuoksi, että häntä vähätellään.
Nuuskamuikkunen, Niiskuneiti ja Pikku Myy jäävät kovin pieniin rooleihin näissä jaksoissa. Pikku Myyssä nähdään kuitenkin joitakin välittämisen tunteita, kun tämä suuttuu Taikahattu- jaksossa kummituseläimeksi muuttuneelle Muumipeikolle, Pikku Myyn luullessa Muumipeikon kuolleen. Pikku Myy kertoo myös Muumipeikolle, kuinka hän kokee menettäneensä kaiken huomion perheessään sen myötä, kun hänelle syntyi lukuisia pikkusisaruksia. Pikku Myyn hahmo saa näin ollen pientä tarttumapintaa.
Uskollisuus alkuperäisteoksiin
Jos ensimmäisen neljän jakson osalta tunnelma oli uskollinen alkuperäisteoksille niin kirjojen kuin sarjakuvien osalta, niin näiden jaksojen kohdalla on otettukin sitten aikalailla takapakkia - vaikka jokainen jakso perustuukin johonkin alkuperäisteokseen. Vilijonkan katoamista käsittelevä jakso perustuu sarjakuvatarinaan “Kuvitteluleikki”. Sarjakuvan tapahtumiin viitataan kuitenkin erittäin löyhästi, ja kyseistä sarjakuvalähdettä onkin käytetty jo aiemmin Muumilaakso-sarjan ykköskaudella Miskaa käsittelevässä jaksossa.
Taikurin hatun osalta arkin tapahtumat ovat jokseenkin alkuperäistä tarinaa kunnioittavia. Taikahattu-jakson kannalta ei oikeastaan ole muuta samaa kuin että hattu löytyy kalliolta, ja että hattu muuttaa kananmunat pilviksi ja Muumipeikon kummituseläimeksi. Aikajanaltaan tapahtumat eivät sijoitu kevään alkuun, ja Muumipeikko huomaa lähes heti uuden olomuotonsa. Paniikin sijaan hän kuitenkin pysyy hiljaa omasta henkilöllisyydestään, ja esiintyy perheelleen ja ystävilleen suurena seikkailijana. Vasta myöhemmin Muumipeikko alkaa pelätä asiaa, kun muut eivät pidäkään enää hänen uudesta henkilöllisyydestään. Alkuperäisessä tarinassa Muumipeikolla ei ollut mitään aavistusta muuttumisestaan, ja muiden ihmetellessä hän uskoi kaiken olevan vain leikkiä. Muodonmuutos kesti myös paljon vähemmän aikaa.
Muumilaakso-sarjan kannalta onkin jännä miettiä, että minkä vuoksi Muumipeikko toimi näin? Minkä vuoksi hän ei mennyt heti kertomaan vanhemmilleen mitä oli tapahtunut? Hankala sanoa, mutta on mahdollista, että Muumipeikko halusi kokeilla nähdä asiat jonkin toisen näkökulmasta - hän nimittäin sai paljon enemmän huomiota isältään uutena asukkaana, ja häntä pidettiin tasavertaisena seikkailijana sekä aikuisena. Muumipappa on aidosti kiinnostunut uuden vieraan tarinoista ja mielipiteistä, ja jopa Pikku Myykin pyytää Muumipeikon uudelta olomuodolta anteeksi.
Loppuosaan arkista on otettu yksittäisiä kirjaan perustuvia asioita, mitä vaikka esimerkiksi Muumilaakson tarinoissa ei nähty ollenkaan. Näitä ovat Tiuhdin ja Viuhdin salakieli, yksittäiset keskustelut ja oikeudenkäynti. Joka tapauksessa, Möröstä tuntuu puuttuvan kaikki uhka ja pelottava tunnelma, ja Muumipappakin vitsailee vain tavalliseen tapaansa tämän ilmestyessä - tussarista ei siis ole tietoakaan. Monien hahmojen rooleja on myös muutettu jaksoja varten. Esimerkiksi vain Hemuli ymmärsi alunperin Tiuhdin ja Viuhdin kieltä, ja tätä virkaa toimittaa nyt Muumimamma. Niiskua ei ole myöskään näytetty Muumilaakso-sarjassa, joten hänen tilallaan tuomarina toimii Muumipappa. Kirjassa sihteerinä on Nuuskamuikkunen Niiskuneidin sijaan, ja Hemuli toimi Tiuhdin ja Viuhdin asianajajana. Nipsu oli kuitenkin myös alkuperäisversiossa Mörön asianajaja - tosin ilman uusia hiuksia, ja muutenkaan Nipsun lisätyllä hattusekoilulla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tarinan kanssa. Alkuperäistä tarinaa kunnioittaen jakson lopussa kuitenkin keskitytään Taikurin hattu-kirjan oleellisiin eettisiin kysymyksiin siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Erityishuomioita
Näiden jaksojen osalta olikin sitten huomattavan paljon pienimuotoisia erityishuomioita.
Alkuperäistarinoista poiketen Vilijonkalla ei vaikuta olevan omia lapsia, vaan jaksossa olevat lapset esitellään hänen sisarensa lapsina.
 |
| Mamman käsilaukusta on myös tahdottu repiä huumoria |
Tilanteessa, missä Muumipeikko auttaa äitiään pakenemaan vankilasta Muumimamma toteaa hänelle, että tämä ei ole Mamman ensimmäinen vankilapako. Olisiko tällä jokin viittaus Ilkka Ruokolan ja Johanna Sinisalon kirjaan “Muumimamman vaarallinen nuoruus”?
Jaksossa “Tiuhti ja Viuhti” pikku Myy asettaa talon uudet vieraat seinää vasten mitatakseen heidät. Kun tämän jälkeen selviää, että pikku Myy on kaksikkoa pidempi, hän toteaa “Vihdoinkin minä olen isosisko”. Tiedä sitten, mikä tämän repliikin varsinainen tarkoitus on, kun pikku Myy on jo isosisko. Hauskinta on vieläpä se, että samassa jaksossa hän avautuu Muumipeikolle siitä tunteesta, millaista hänen oli olla isosisko niin monelle sisarukselle ja jonka myötä hän sai vähemmän huomiota perheeltään.
Lisäksi jännä huomio Möröstä! Siinä missä Mörön sukupuoli on ollut suomenkielisissä versioissa hämärän peitossa, niin Muumilaakso tekee tässä poikkeuksen. Mörön ilmestyessä muumitalon kuistille Muumipappa kutsuu häntä rouvaksi. Alunperin Mörön sukupuoli on ollut pääteltävissä alkuperäisestä ruotsinkielisestä kirjaversiosta, joka on huomioitu myös useissa Muumilaakson tarinoita-dubbauksissa eri maiden kesken.
Mainittakoon myös, että vaikka Mörön mainitaan jäädyttävän kaiken, niin jostain kumman syystä Nipsu ei kuitenkaan jäädy Mörön kosketuksesta (saatikka pelkää sitä), kun näillä on käsirysy rubiinista.
Jälkikäteen tahdon kertoa, että nämä neljä jaksoa saivat meidät kummatkin hyvin turhautuneiksi, emmekä tykänneet varsinkaan Taikurin hattu-arkin toteutuksesta. Tämänkin vuoksi postauksessa oli haastava löytää ns. neutraalia näkökulmaa. Kun käsittelemme koko tuotantokautta enemmän arvioivasta näkökulmasta, niin kuulette tästä sitten lisää - varoitamme etukäteen. :D
Mutta se tämän kertaisesta Muumilaaksoilusta! Ensi kerralla onkin vuorossa sitten kauden viimeiset viisi jaksoa. Mitä olet pitänyt tähän asti näistä jaksoista?
Nähdään seuraavassa postauksessa!
- nizku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti