Molskista!
Muutama viikko takaperin muistuttelimme, että YLEllä saa pitkän tauon jälkeen jatkoa kovasti mielipiteitä (ainakin meillä Punssiblogissa) herättänyt Muumilaakso-sarja. Sarjan kolmannen kauden ensimmäiset jaksot on jo nähty telkkarissa, ja Yle Areenasta sarja löytyy jo kokonaisuudessaan.
Menneiden vuosien tapaan nizku ja minä tulemme kahlaamaan postauksien merkeissä läpi tämänkin kauden. Mikäli olette uusia lukijoita (eli loikanneet junaan viimeisen vuoden aikana), niin tiedoksi että tulemme ruotimaan Muumilaakso-sarjaa lävitse mm. juonikuvioiden, hahmojen ja hahmosuhteiden näkövinkkelistä sekä pohtimaan miten alkuperäisteosten henki on tavoitettu uudella kaudella. Ideana ei näin ollen ole ruotia miten uskollisia sarjat ovat esimerkiksi alkuperäisteosten toteutukselle, vaan miten hyvin sarja tavoittaa ns. muumimaisuuden.
Tulemme puimaan yhdellä postauksella 3 jaksoa; poislukien viimeinen postaus, jolla käsittelyssä ovat jaksot 10-13.
Kotona jälleen!
Kolmoskausi starttaa siitä, kun Muumiperheen jäsenistä Myy, Pappa ja Mamma rantautuvat Majakkasaarelta napatun kalastajan kanssa Muumilaakson rantaan. Perhe on kaikesta päätellen viettänyt todella pitkän ajan Majakkasaarella, sillä nelikon saapuessa Muumilaaksoon on koko laakson väki mennyt herttaisesti sekaisin. Nipsusta on tullut kukkakruunuinen profeetta joka siteeraa elämänohjeita raskaasta kirjasta, eikä missään tunnu olevan himpun vertaa järkeä. Jakson keskiössä onkin ratkaista, miten Muumilaakson asukkaat saadaan palautettua takaisin “tolkun tilaan.”
Muumipeikon suuri seikkailu
Samaan aikaan kun Muumilaaksossa hippeillään ja fiilistellään vapaata elämää, on Muumipeikolla meneillään merellä ihan oma spin-offinsa. Jaksossa Peikko haaksirikkoutuu rantaan ja löytää sieltä ihmeekseen erikoisen hepun, joka myöhemmin jaksossa paljastuu erään otsatukallisen päähenkilön lähisukulaiseksi. Jakson keskiössä ovat Muumipeikon suurtakin suuremmat seikkailut, joista kertoessaan tämä ehkä päätyy käyttämään aika rääviäkin värikynää.
Leirinjohtaja Virkkunen
Kolmosjaksossa liikutaan jälleen melkoisissa seikkailutunnelmissa - jaksossa näet herra Virkkunen on palannut Muumilaaksoon ja päättänyt aloittaa partiotoiminnan. Jaksossa päästään myös näkemään todellista perhejännitystä, kun Pikku Myyn perhevalokuva-albumista löytyy yllättäen kuva Herra Virkkusesta jammailemassa Pikku Myyn äidin kanssa. Tämä sytyttääkin Pikku Myyn päässä aikamoisen hehkulampun - saattaisiko Virkkunen olla hänen ikuisuus sitten kadonnut isäukkonsa? Jaksossa on myös aikamoinen Vilijonkka Spin off, kun tämä on huolissaan Muumilaakson näennäisestä rauhallisuudesta.
Hahmot ja hahmosuhteet
Kolmen ekan jakson perusteella tälläkin kaudella pääsemme nauttimaan - tai noh, ihmettelemään - Muumipeikon ailahtelevaisesta mielenlujuudesta. Merellä seikkaileva peikko tuntuu palanneen jälleen hahmokehityksen osalta lähtöruutuun, ja sen aikaa kun tämä on ruudulla niin tällä tuntuu olevan vain hurja tarve todistaa omaa itsenäisyyttään. Ilmeisesti merellä vietetty aika on “aikuistanut” Muumipeikkoa, joskin vähän tympeään suuntaan; Peikko on näet ensimmäisen jaksojen perusteella samanlainen liirumlaaruminlaskija mitä isänsä. Saapa nähdä, onko tämä nyt vihdoin oikeasti se kausi kun peikko oppii itsenäistymään oikealla lailla!
Monet ovat jo ennakkoon sanoneet ja visioineet että Muikkusen ja Muumipeikon kaverisuhde sen kuin lämpenee. Ekoissa jaksoissa tämä kaverisuhde tuntuu olevan aikalailla entisellään, kun Nuuskamuikkunen lähinnä seuraa Muumipeikon pokkurointia sivusta ja heittelee omia viisauksiaan sopiviin väleihin.
Niiskuneiti sen sijaan on äänessä - ja kovaa! Harmi kyllä Niiskuneiti on edelleen kolmoskaudella Muumipeikon kanssa eriskummallisessa juupas-eipäs-ollaan kimpassa-eipäs-ollakaan-limbossa, jossa tämä vuoronperään inhoksuu Peikkoa yli kaiken ja toisella hetkellä on julistamassa tälle ikuista kiintymystään. Limboa on aikalailla karmivaa seurata, mutta katsotaan mihin tämä kelkka vielä lähtee liukumaan :D
Sivuhahmosuhteista on erikseen nostettava Pikku Myy ja Virkkunen, joiden välille koetetaan rakentaa jotakin todella turhauttavaa ja kiusallista tytär-isä-suhdetta. Sarja kylläkin deletoi mahdollisuuden siihen että kaksikko olisi biologisesti sukua keskenään (mikä on helpotus), mutta en voi olla miettimättä että onko tällä kaudella ehkä enemmänkin keskiössä Pikku Myyn pyrkimys löytää itselleen jonkinsorttinen isä? Muutoin Myy on kyllä hahmona entisellään, ja nälvii esimerkiksi Muumipeikkoa perinteiseen tyyliin.
Yksi hahmo minkä sivuun jäämistä allekirjoittaneen on pakko kommentoida, on Niisku! Olin itse kovin iloinen kun Niiskun ilmoitettiin saapuvan vihdoin sarjaan, mutta jotenkin tämän sarjaan saapuminen toteutettiin todella hölmösti. Niiskun kohdatessa ensi kertaa ikuisuuteen sisarensa Niiskuneidin, tuntuu Niiskun olemassaolo unohtuvan sillä sekunnilla kun Niiskuneiti tajuaa myös Muumipeikon palanneen. Niisku jää siis ekassa jaksossaan ikävästi pimentoon, mutta ehkäpä hänen roolinsa tästä vielä kasvaa!
Uskollisuus alkuperäisteoksiin
Ensimmäinen jakso perustuu Aloitamme uuden elämän- sarjakuvaan, toinen Muumipeikon Robinson-seikkailu-sarjikseen ja kolmas on saanut inspiraationsa Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin - novellista sekä Muumipeikko ja partiolaiset-sarjakuvista. Alkuperäisistä sarjakuvista ja novellista ei ole mitenkään erityisen paljon otettu vaikutteita sarjan jaksoihin, mutta tässäpä nyt muutama huomio!
Aloitamme uuden elämän- sarjakuvasta on otettu kaikista eniten materiaalia Muumilaakson jaksoon. Muun muassa jaksossa esiintyvä Nipsu-profeetta, tämän habitus ja haipatukset ovat suoraan sarjakuvasta peräisin. Sarjakuva kuitenkin menee huomattavasti leväperäisemmäksi mitä tv-sarja, ja suurin piirtein koko laakso on täydellisen hunningolla. Tulemme perkaamaan sarjista enemmän kunhan pääsemme Muumijaksoilua-osiossa tähän tuotokseen, mutta todettakoon että Muumilaakson jaksossa on hyvin tavoitettu tuo sarjakuvan kaoottinen meininki. Pienenä poikkeuksena mainittakoon myös, että tv-sarjassa Nipsun hallussa oleva profetiakirja on Muumipapan kirjoituksia, mutta sarjakuvassa teoksen kirjoittaja jää kokonaan mysteeriksi.
Robinson-sarjiksessa peikolla on maailman- ja elämänkriisit, kun Muumilaaksossa ei ikinä tapahdu yhtikäs mitään. Metsän epämääräisen pikku otuksen aloitteesta tämä päättääkin lähteä merille - Muumilaakso-sarjassahan peikko on jo päässyt merille porhaltamaan edellisellä kaudella. Sarjakuvasta on napattu mukaan ihan hauskasti se yhtäläisyys Crusoe-tarinaan, että Muumipeikko kutsuu saarelta löytyvää vapaata kulkijaa Perjantaiksi (joka on yksi Crusoen hahmoista). Muumilaaksossa Perjantain rooli “nakitetaan” saarelta mystisesti löytyvälle Niiskulle, joka on nimityksestä läpi jakson kovin hämillään. Muutoin jakso ei kyllä juurikaan ole inspiroitunut sarjakuvasta, jossa on sisällöllisesti aivan eri sisällöt kuin itse jaksossa (eikä esimerkiksi kovasti keskiössä olevaa Niiskua ja Muumipeikon mielikuvitusmatkailua ole sarjiksessa laisinkaan).
Muumipeikko ja partiolaiset-sarjiksesta on otettu jaksoon myös kovin niukasti materiaalia. Alkuperäismateriaali ja jakso ovat kovin voimakkaasti ristiriidassa keskenään. Alkuperäinen sarjis keskittyy siihen miten Muumipeikko koettaa liehitellä tyttöpartioon kuuluvaa Tytteli-nimistä hahmoa. Muumilaakso-sarjan jaksossa tämä homma on kokonaan deletoitu ja keskitytään sen sijaan pääasiassa siihen että Pikku Myy koettaa saada todistettua itselleen että herra Virkkunen on hänen isänsä. Sarjakuvasta ei näin ollen ole lainattu edes alkuperäis-ideaa, ainoastaan herra Virkkusen hahmo ja tämän pyörittämä partiotoiminta.
Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin - novellista on sarjaan kirjaimellisesti otettu pyörremyrsky. Kyllä, luitte ihan oikein :D Novellissa tämä kohtaus on hyvin dramaattisesti ja jännittävästi kuvattu, niin että suurin piirtein koko Vilijonkan omaisuus temmotaan pyörremyrskyn matkaan. Muumilaakso-sarjassa sen sijaan pyörteeseen tempaistaan vain Vilijonkka itse, ja tämäkin viihtyy pikkuriikkisen hirmumyrskyn keskellä vain hetkisen.
Yhteenvetona siis todettakoon, että uusimman kauden ensimmäiset jaksot ovat lähinnä ottaneet alkuperäisteoksista pikkuruisia detalteja ja juonikuvioita, mutta päällisin puolin kaikki juonikuviot ja tarina on temmottu omasta päästä. Omasta mielestäni näissä jaksoissa ei ihan ole tavoitettu alkuperäisteosten räävitöntä sekoilua, mutta ehkä tekijät ovat halunneet tarkoituksella painaa jarrua :D
Erityishuomiot
Ensimmäisessä jaksossa on tosi kummallinen tilanne, kun Muumiperhe saapuu Muumilaaksoon ja löytää hylätystä talostaan kauhean kasan hattivatteja. Perheellä on työ ja tuska saada hattivatit hätyytettyä kotoaan, mutta jostain kumman syystä nämä eivät keksi että hattivatit voisi ajaa talosta ihan vain jättämällä etuoven auki?
Itseäni kiinnostaisi myös hurjan paljon, että millä ihmeen tavalla Muumipeikolle kasvaa 2. jakson mielikuvitus-montaasissa tällainen hurja parta :D Muumien karvankasvu selkeästi on jotain ällistyttävää!
Virkkunen ja partiolaiset- jaksossa Virkkunen teloo jalkansa mutta lähtee silti potrana poikana touhuamaan saman tien omiaan. Hieman itseäni ihmetytti, että mikä moisen kipsin syynä sitten mahtaa edes olla? Mielestäni on kanssa aika kauheaa, että Muumipeikko ja partiolaiset- jaksossa Virkkunen suhtautuu luontoon todella vähättelevästi ja suurin piirtein julistaa että “luonto on olemassa vain meitä varten, että voimme rakentaaa puusta itsellemme asioita”.
Siinäpä tällä erää allekirjoittaneen huomiot!
Näin olemme ruotineet ensimmäiset kolme Muumilaakson jaksoa :) Mitä ajatuksia postaus tai ensimmäiset jaksot teissä herättivät? Mieluusti kuulemme kommenttejanne!
-iitu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti