Tervetuloa avaamaan Punssijoulukalenterin viidettä luukkua! Tämän päivän luukussa tutustutaan erääseen talviseen muumihahmoon, joka ei voi vastustaa pakkasta ja hurjia hiihtomäkiä - kyseessä on - kukapa muukaan kuin - Taikatalvi-kirjassa- ja jaksoarkissa Muumilaaksoon saapuva Reippailjahemuli!
“Hemuli jos ken on perusteellisen ja asiallisen perikuva.”
Muumiuniversumi on tulvillaan erilaisia hemuleita, noita paljon ulkoisesti Muumeja muistuttavia järjestyksen ja selkeyden ihailijoita. Tämän päivän postauksen Reippailijahemuli on melko tyypillinen lajinsa edustaja - meluisa, tomera tekemään ja ikuinen suorittaja. Reippailijahemuli on ikiliikkuja, joka yhden homman valmiiksi - tai edes puolivalmiiksi - saatuaan lähtee saman tien seuraavaa hommaa kohti.
Reippailijahemuli saapuu Muumilaaksoon uusien hiihtomäkien ja talvisten seikkailujen toivossa. Hän alkaa likimain saman tien saavuttuaan jakaa mielestään päteviä ja hyviä talvivinkkejä muille laakson asukkaille, jotka paljon mieluummin vain puuhaisivat omiaan tai vähintään tekisivät asioita kaikessa rauhassa. Hemulille tämä ei kuitenkaan käy päinsä, vaan suit sait sukkelaan hän lähtee opettamaan Muumipeikkoa ja tämän ystäviä hiihtämään, luistelemaan ja touhuamaan muita talvisia kommelluksia. Vastapainona Hemuli rohmuaa sekä kirjassa että tv-sarjassa Muumiperheen hillovarastoja, mikä ärsyttää eritoten Muumipeikkoa että Pikku Myytä.
Mutta vaikka Hemuli mielletään reippaudessaan jopa raivostuttavaksi, on tässä myös hyvät puolensa. Hemuli on aikaansaava ja tietyllä tavalla jopa kannustava roolimalli, joka rohkaisee Muumilaakson väkeä nauttimaan talvesta ja pitämään veret liikkeessä urheilemalla. Vaikka hän sekä Taikatalvi- kirjassa että Muumilaakson tarinoissa saa osakseen aimo annoksen nyrpeitä katseita ja loittoontuvia selkiä, Hemuli vähät välittää saamastaan vastaanotosta ja jatkaa sen sijaan eteenpäin. Hemulille pysähtyminen ei ole vaihtoehto, tai jos onkin niin huono sellainen.
Sen jälkeen kun hän tuli tänne töristämään torveaan, minun musikaalinen päästäiseni on kieltäytynyt soittamasta huilua. Useimmat näkymättömistä ystävistäni ovat muuttaneet pohjoiseen. [--] Jonkun on sanottava hänelle, että hän lähtisi tiehensä.
- Minä en raaski sanoa, sanoi Muumipeikko. - Hän on varma, että me pidämme hänestä
- Sitten meidän on narrattava hänet tiehensä, päätti Tuutikki.
On kuitenkin nostettava esiin myös Reippailijahemulin kannustava ja rohkaiseva persoona. Vaikka Muumilaakson väki ei välttämättä valtavasti pidä hänestä ja välistä suorastaan välttelee Reippailijahemulia, on tämä kannustajatyyppinä vallan priimaluokkaa. Hemuli esimerkiksi kannustaa sekä kirjassa että tv-sarjassa Muumipeikkoa kokeilemaan talven urheilulajeja, ja alkukankeudesta huolimatta Muumipeikko rohkaistuu näitä yrittämään.
Hemulista on nostona mainittava myös se, miten tämä pitää pienten puolia. Talven vieraita (YLE)/Talvisia vieraita (MTV)-jaksossa nähdään jännittävä kohtaus, kun pieni Surku-koira lähtee keskellä yötä yksinäisille vuorille kohdatakseen siellä asuvan susilauman. Itseään myös sutena pitävä Surku kokee valtavaa halua liittyä susilaumaan, mutta uhkaavat sudet eivät suhtaudu tämän liittymiseen niin suopeasti. Uhkaava tilanne kuitenkin katkeaa, kun Hemuli saapuu paikalle torveaan toitottaen ja tietämättään pelastaa Surkun todelliselta hengenvaaralta. Kyseenalaistettavaksi jää, näkikö Hemuli Surkua uhkaavat sudet vai ei - kohtaushan loppuu niin, että Surku lähtee Hemulin matkaan ja tietää näin taipaleensa turvatuksi.
Hahmon symboliikka
Reippailijahemuli vierailee Muumitarinoissa sen verta vähän aikaa (kirjassa vain muutaman sivun ja sarjassa pari jaksoa), että hänen hahmokehityksestään ei ole paljoa puhuttavaa. Puhutaan siksi sen sijaan ennemmin Reippailijahemulin symboliikasta hahmona.
“- Te voitte asua minun luonani, Muumipeikko sanoi epäröiden.
- Ei kiitos, Hemuli vastasi. Se on epäterveellistä ja tukahduttavaa. Minä haluan raitista ilmaa, ja paljon raitista ilmaa. Aloitetaan heti, ettei aika mene hukkaan.”
Reippailijahemuli ei välttämättä tosiaan olentona välttämättä ole se mukavin, siedettävin tai kiinnostavin - itse asiassa Sirke Happosen Muumiopaskin sijoittaa hänet Hemulikategorioissa “sietämättömiin hemuleihin”, sellaisiin joita edes hyvin ymmärtäväinen Muumipeikko ei voi sietää. Termi “vapaa-aika” ei kuulu hänen sanavarastoonsa, eikä hän viihdy pitkää aikaa yhden homman äärellä. Siksi Hemuli rakentelee igluja, pulikoi avannossa, opettaa muita laaksolaisia hiihtämään ja pysähtyy enintään mansikkahillotankkaukselle.
Itse näen, että nykyaikamme tietyllä tavalla tursuaa tällaisia reippailijahemulin kaltaisia multisuorittajia. He eivät välttämättä vaikuta sellaisilta ulospäin, mutta pinnan alla heillä on alati usempi rauta tulessa ja kosolti tehtävää keskeneräisten asioiden listoilla. He ovat suorittamisen eksperttejä, jotka viipottavat tehtävästä toiseen eivätkä osaa kuvitella päivää jona jonkin asian deadline ei niinsanotusti kolkuttele ovea.
Tällaiset reippailijahemulit ovat ehkä kiireen tai tekemisen tarpeen aikaansaamia olentoja, tai sitten vain ihmisiä jotka eivät osaa sanoa mihinkään juttuun tai tekemiseen “ei”. Reippailijahemuli ovat mielestäni vahva ilmentymä ihmisestä, joka nauttii tekemisestä niin paljon että raskaatkaan työtaakat eivät tunnu mahdottomuuksilta tekemisestä tulevan riemun rinnalla.
Erot kirjassa ja tv-sarjassa
Reippailijahemuli esiintyy Muumilaakson ensimmäisessä talviarkissa (ts. Taikatalvi-arkki) sekä Suuri lentokilpailu (YLE)/ Lentokisa (MTV)-jaksossa ja Taikatalvi-kirjassa. Sarjakuvissa tämä ei esiinny lainkaan - sen sijaan sarjakuvissa tavataan talvea ja urheilua rakastava Herra Virkkunen, joka muistuttaa persoonaltaan melkoisesti Reippailijahemulia (ehkä he kuuluvat samaan urheiluseuraan, ken tietää?)
Puhuttiinpa sitten tv-sarjan tai Taikatalven Reippailijahemulista, on tämä molemmissa kovin samanlainen. Aikaansaava, paljon tekevä, hilloa ja talvea rakastava urheiluhullu. Tv-sarjaversiossa tästä paistaa lisäksi läpi vahva kilpailuvietti Suuri lentokilpailu/Lentokisa-jaksossa, kun he päätyvät Noidan kanssa napit vastakkain keskustellessaan siitä kulkeeko Reippailijahemulin “lentävä pyykkikori” paremmin kuin Noidan luuta. Tuloksena syntyy näiden kahden välinen lentokisa, jonka Reippailijahemuli harmikseen häviää kun hänen lentovempeleellään on lievä mahdottomuus lentää vastatuuleen.
Ainoat “radikaalit” poikkeukset tässä hahmossa taitavat liittyä lähinnä tälle läheisiin henkilöihin,joista kerron tarkemmin seuraavaksi.
Läheisimmät suhteet
Taikatalvi-jaksoarkissa Reippailijahemuli kaveeraa eniten Muumipeikon, Pikku Myyn ja Surku-koiran kanssa. Näistä kaikki tuntuvat pikemminkin sietävän Hemulia kuin viihtyvän hänen seurassaan, mutta Hemuli ei tätä tunnu tajuavan. Sen sijaan hän keskittää “Talven vieraita”(YLE)/Talvisia vieraita (MTV)-jaksossa kaiken energiansa siihen että keksii talvitovereilleen mahdollisimman paljon virikkeitä tai tekemistä, tai pysyy vähintään itse liikkeessä. Hemulin suhteet Muumilaakson asukkaisiin eivät siis sisällä valtavaa vastakaikua, ellei lasketa tämän yrityksiä opettaa Muumipeikkoa hiihtämään tai Surkun pelastusta susilta.
Taikatalvi-kirjassa Reippailijahemulin läheisten suhteiden tilanne on kutakuinkin samanlainen - harva laaksolainen viihtyy hänen seurassaan pitkiä aikoja. Taikatalvi-kirjassa on kuitenkin yksi hahmo, joka ihailee suunnattomasti Reippailijahemulia - pikku ötökkä Salome. Tämä kulkee Reippailijahemulin kintereillä koko sen ajan kun Reippailijahemuli samoilee Muumilaaksossa, saamatta kuitenkaan pahemmin vastakaikua valtavaan kaipuuseensa. Tämä näkyy vahvimmin kohtauksessa, jossa Muumilaaksossa velloo valtava hirmumyrsky ja Salome lähtee peloissaan etsimään myrskystä Reippailijahemulia jonka pärjäämisestä kukaan muu ei ole huolissaan. Kun Hemuli tajuaa mitä Salome on tekemässä, hän kokee melko vahvan tunnekuohahduksen:
“Hänen tallustaessaan lumessa kohosi kuva toisensa jälkeen hänen mieleensä: ötökkä odottamassa hiihtomäessä… ötökkä juoksemassa hänen jäljillään…. ötökkä nuuhkimassa messinkitorvea… ja Hemuli ajatteli ällistyneenä: - Minähän olen ollut epäystävällinen hänelle!
Hänelle ei tullut huono omatunto, sillä sellaista sattuu Hemuleille harvoin. Mutta Salomen löytäminen kiinnosti häntä yhä enemmän.”
Tämä seikkailu päättyy onneksi onnellisesti, ja Salome lähtee Hemulin matkassa pois Muumilaaksosta. Surkusta kerrottakoon vielä sen kerran, että Hemuli koettaa yhtälailla luoda tämän kanssa ystävyyssuhdetta kirjassa mm. kysymällä tätä useaan otteeseen laskemaan mäkeä tai toimimaan retkikoirana. Surku ei kuitenkaan kiinnostu Reippailijahemulin ehdotuksista, ja jättää reagoimatta niihin juuri millään tapaa. Kuitenkin, myös kirjassa Surku lähtee Reippailijahemulin ja Salomen matkaan kun Reippailijahemuli pelastaa hänet susien surman suusta.
Reinkarnaatio
Reippailijahemulin reinkarnaatioita löytyy tästä maailmasta ja fiktiivisestä maailmasta varmasti kosolti, mutta halusin laittaa tähän postaukseen yhden todellisuuden henkilön joka mielestäni kanavoi loistavasti suurinta osaa Reippailijahemulin ominaisuuksista:
Me kaikki varmasti tiedämme Aira Samulinin, jo 91-vuotiaan ikiliikkujan joka ei takuulla jätä ketään kylmäksi <3 Jo monen vuosikymmenen ajan Aira on jaksanut tanssittaa ja jumppauttaa Suomen kansaa, jakanut valoa ja kannustavia ajatuksia ja välistä varmasti jopa ärsyttänyt ihmisiä positiivisuudellaan ja urheilullisella voimallaan. Aira on ilopilleri numero uno, jokaisen aamunsa puurolla aloittava tehopakkaus joka säteilee elämänhalua. Todellisen reippailijahemulin lailla hän on viipottanut läpi vuosien, jumppasalien ja tanssilattioiden eikä varmasti tule hidastamaan menoaan vielä vähään aikaan.
Reinkarnaatioista ekstrana mainittakoon myös aiemmin postauksessa mainittu Muumi-sarjakuvien Herra Virkkunen - mies, jolle liikunta on jopa enemmän kuin elämäntapa. Häneen voi tutustua tarkemmin Vaarallinen talvi-sarjakuva-albumissa. Viimeisenä kommenttina muuten mainittakoon, että Muumilaakson tarinoiden uudessa MTV:n dubbauksessa Reippailijahemulin nimi on erheellisesti vaihdettu Herra Virkkuseksi Reippailijahemulin sijaan.
Millaisia muistikuvia sinulla on Reippailijahemulista, tuosta talvisen sään ykkösfanista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti