Muumimuistot numero 1

Lokakuun alussa jaoimme lomakkeen, johon lukijat saivat kertoa omia muumeihin liittyviä muistoja ja nyt on viimein aika, kun julkaisemme blogissa tähän asti kertyneet vastaukset! Vastauksia kertyi yhteensä 20, jotka pääset katsomaan lukemalla postausta eteenpäin. Kiitos paljon erikseen jokaiselle vastaajalle <3.
Joudumme pahoittelemaan sitä, että lomakkeen muokkauksen myötä joidenkin vastausten nimimerkit katosivat, jolloin tästä syystä johtuen kyseiset vastaukset on laitettu suoraan anonyymeiksi.



Muumimuistoni ovat vahvasti sidoksissa Ukkini ja Mimmun luona kyläilyyn. He olivat nauhoittaneet VHS:lle monia merkityksellisiä muumi jaksoja (kesäteatteri, Muumipapan muistelmat jne.). Muistan elävästi katsoneeni Rontti Edwardin ilmestymistä heidän olohuoneessa ja pelosta kömmin piiloon pöydän alle pöytäliinan helmojen suojaan. Vaikka minua pelotti, halusin nähdä jakso kokonaan joten löhösin puoliksi pöydän alla mussuttaen keksejä, mitä pöydällä oli tarjolla ja juoden mehua, minkä Mimmu laski viereeni, kun tuijotin töllöä hypnotisoituneena. Säikähtäessäni menin kokonaan pöydän alle piiloon napaten keksit mukaani kuin Nipsu konsanaan. - minnalabana


Pari serkkua kutsui aina mua ja mun siskoa niiskuneidiksi ja pikkumyyksi. Ja sellasii me oikeestaa oltiiki siskon kaa pieninä, mää olin pikkumyy tietysti. - Laura

Mää pelkäsin mörköä niin paljon, että kasetteihin piti aina kirjottaa MÖRKÖ varotuksena. Katoin mä niitä silti ja juoksin aina karkuun ku mörkö tuli. - anonyymi

Muumeista ei ole sellaista ensikohtaamisen muistoa, koska muumit on aina ollut osa elämää. Varmaan on laitettu suoraan kohdusta katsomaan telkkarista muumilaakson seikkailuja. - anonyymi

Vieläkin soi päässä joltain Muumi-kasetilta sellainen: "Muumi-humppa soi, nyt kuulet miten Muumi-humppa soi~"-biisi, sitä tuli lapsena kuunneltua paljon. - anonyymi

---


Muumit tuovat aina turvallisuuden tunnetta! Esim. Kauhuleffan jälkeen on katsottava pari jaksoa Muumeja. - anonyymi

Kaverilla oli Niiskuneiti-herätyskello. Sen ääni kalvaa korvissa vieläkin. "TII-TI-TI-TII TI-TITTI-TIDIIDI TII-TI-TI-TII TI-TITTI-TIDIIDI HERÄTYS. ON KIVA PÄIVÄ TÄNÄÄN, HERÄÄ JO TII-TI-TI-TII TI-TITTI-TIDIIDI TII-TI-TI-TII TI-TITTI-TIDIIDI" - anonyymi

Mä pelkäsin tosi paljon lapsena niitä jaksoja missä oli mystisiä ilotulituksia. Varsinkin sitä kohtaa kun jysähtää ihan kunnolla. Muumipeikko, Muikkunen ja Myy juoksevat rantaan, ainoastaan huomatakseen hämärän tyypin veneilemässä yön pimeyteen. Sitten tuli se pelottava musiikki ja kertojan pelottava loppu juontaminen. Sama pelko nousi heti hattuun kun seuraavassa jaksossa Muumipeikko kertoo Nipsulle veneilijästä ja siinä oli todella pelottava sävelmä mitä ei muistaakeni muuten koko muumeissa kuule. - anonyymi

Mua järkytti lapsena se jakso muumeista, missä Noita putoaa luudalta. Muistan miten vaikean ja surullisen mielen se aiheutti kun Noita joutui vuoteenomaksi ja itki kun muumit halusivat auttaa häntä. Pidin Noidasta paljon koska hän oli niin omanlainen, itsenäinen, hyvällä tavalla vähän häijy ja hauska. Oli vaikea olo kun näki hänet siinä heikossa tilassa. Se jakso oli sen kaiken sen haikeuden lisäksi tosi lohduttava ja onnellinen. Se lämmittää sydäntä vieläkin. - anonyymi

Muistan aina miten pelkäsin lapsena muumien teatterijaksoissa sitä näytelmän leijonaa, joka uhkasi syödä muumimamman. - anonyymi

---

Ensimmäinen leffa minkä muistan ikinä nähneeni on Muumipeikko ja pyrstötähti. Pelkäsin sitä mustekalaa pienenä, sitä lihansyöjäkasviakin välillä vaikka samalla nauratti kuinka Niisku ja Nuuskamuikkunen haukku sitä (opin siitä sanan idiootti ja äiti suuttu kun käytin sitä, koska kuulemma kasvista saa sanoo idiootti mutta ihmisestä ei). Yläasteella taas otettiin perinteeks yhen kaverin kanssa, että kun se oli meillä yökylässä niin katottiin tää leffa. Tv-sarjasta taas muistan nauraneeni hirveesti kun Myy ehotti Nuuskamuikkuselle seurustelua ja toinen järkytty niin että tippu sillalta jokeen :D - anonyymi

Mörön kohtaamiset, Niiskun ilma-aluksen koelennot, Nuuskamuikkusen etelään lähteminen, Majakka- ja teatterijaksot ja viidakkoseikkailu.
Kun Mörkö tuli hakemaan Muumimammalta tämän löytämää peiliä (vai oliko se näkinkenkä?) juoksin isän nojatuolin taakse piiloon. - KK-99

Mummolassa meillä oli Muumimaailma 2000 -mainosromppu, jossa pystyi katsomaan Muumimaailman eri paikkoja. Noidan mökin ja Mörön talon kohdalla soi aina tosi pelottava taustamusiikki, mutta silti pienenä aina kuuntelin sitä ja sitten en nukkunut yöllä😂 - Minorea

Pienenä kävin sairaalassa sydäntutkimuksissa ja katsoin toimeenpiteen aikana muumeja. Jakso oli se missä taikurin hatusta tulee köynnöskasvia talon täydeltä. Muistaakseni taikuri tulee poistamaan kasvin ja hakemaan hattunsa ja hoitaja kysyi onko jännä kohta. Väitin että ei ollenkaan, mutta pulssini tai mikä lienee tais paljastaa totuuden. 😂 - Veikko

Pienenä pelkäsin ihan hirveästi mörköä. Nykyään vähän kysernalaistan tämän mutta silloin äiti sanoi aina laittavansa mörölle ikkunalaudalle voileivän jottei se tulisi minua pelottelemaan yöllä. Aamulla voileipäoli ina kadonnut (ilmeisesti nälköinenäinen lintu napannut mukaansa aamupalaksi tai jotain). Lapsena myös kävin vanhempieni ja nuorempien sisarusteni kanssa Muumimaailmassa 90-luvulla kun paikka oli vasta avattu ja ihan uusi. En muista paljoa mutta kävimme katsomassa muumi näytelmän joka esitettiin siellä, muumimaailmassa nähdyt hahmot itse näyttelivät siinä. Viime vuonna(2017) Traconissa cossattiin muumiryhmässä ja lopuks porukka vaan lisäänty ryhmään ja osaa hahmoista oli tuplat. Oli ihan mahti miitti/shootti ja muumicossiryhmä sai paljon ulkopuolistakin huomiota<3 - Kirahvi

---

Kävin kerran pienenä Naantalin Muumimaailmassa, joka tuntui silloin aivan ihmeelliseltä! Olin pienenä hyvin ujo ja pelkäsin aika lailla kaikkia maskoteiksi pukeutuneita ihmisiä, mutta Muumimaailman muumeja en pelännyt lainkaan. Päinvastoin menin yksin rohkeasti ihmettelemään, mitä esimerkiksi Niisku teki verstaallaan. Muistoksi tuosta ihanasta kesäpäivästä sain kuvan, jossa Muumipeikko halaa minua ja hymyilen siinä suloisesti. Se päivä on jäänyt mieleen <3 - anonyymi

Syön Polka-karkkeja, istun vanhalla, jo menneellä, sohvalla ja katsele VHS-nauhalta "Laineilta lipuva teatteri", ja muistan se kuinka kääntyvä näyttämö aiheutti jonkin pahimmista säikäytyksistä (en sitten muista, mikä tuo säikäytys oli). - Muumilapsuus-93

Itse muistan tämän vain hämärästi, mutta vanhemmat ovat kertoneet minun pelänneen "Jättikurpitsa" -jaksoa todella paljon, kun olin pieni. Vanhemmalla iällä mietin kovasti, mikä jaksossa oikein mahtoi pelottaa ja jakson uudelleen katsottuani tulin siihen tulokseen, että pelkoa aiheutti Haisuli: jakson loppupuolella on kohtaus, jossa Haisuli juoksee kierivän jättikurpitsan päällä kauhuissaan ja hänen pupillinsa ovat hyvin pienet, tuskin näkyvät. Tuo kyseinen seikka tekee Haisulista oikeasti aika karmivan näköisen, kun silmät ovat lähes täysin valkoiset. - anonyymi

Mietin pääni puhki millaisia muumimuistoja mulla olisi liittyen itse sarjaan. Katsoin sitä niin paljon pienenä, että jaksot tulivat enemmän kuin tutuiksi. Mutta mitään sen kummempia sarjaan liittyviä muistoja ei tule oikeastaan mieleen. Sitten mietin - muumithan on paljon muutakin kuin pelkkä sarja! Meillä oli kotona ihana Muumi-soittorasia, josta avattiin sellainen "lokero" (ei siis mikään rasia!), jonka myötä musiikki alkoi soimaan, ja laivassa olevat muumit heilumaan aalloilla! Se oli ehkä paras esine ikinä, taidan kysyä äitiltä onko se vielä tallessa ja ottaa omaan kotiin jollekin paraatipaikalle. - iitsku

---

Vielä kerran iso kiitos kaikille, jotka kertoivat omia muistojaan. Muumimuistot -lomake on edelleen auki ja lukijoiden lähettämiä vastauksia tullaan julkaisemaan blogissa jatkossakin sitä mukaan, kun muistoja alkaa kertyä. Käy siis rohkeasti vilkaisemassa ja jakamassa omasi!

Kiitos paljon, että luit postauksen! Tämä postaus olikin marraskuun viimeinen ja pian pääsemme yhdessä korkkaamaan joulukuun. Nähdään siis silloin!

- nizku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti