Luukku #10: Unohdetut Muumit - muumit rivieralla

Heipsulivei, ja tervepä terve Joulukalenterin 10. luukusta! Tänään loikkaamme muutaman vuoden ajassa taaksepäin ja tutustumme yhteen Muumituotoksista, joka on nähty ihan valkokankailla saakka.

Muumit Rivieralla - elokuva

Valmistumisvuosi: 2014

Tuotantoyhtiö: Handle Productions Oy, tuotantomaina Ranska ja Suomi

Tuottaja: Hanna Hemilä

Ohjaaja: Xavier Picard

Äänirooleissa mm: Maria Sid, Kris Summerus, Mats Långbacka, Alma Pöysti, Carl-Kristian Rundman, Irina Björklund

Perustuu Tove Janssonin Muumiperhe Rivieralla - sarjakuvaan.

Leffan juoni

Muumit Rivieralla on kahden erimittaisen, sinällään toisistaan riippumattoman tarinan muodostama vajaa puolitoistatuntinen leffa. Elokuva alkaa lyhytleffalla, jossa Muumiperheen rannalla sijaistevan talon horisonttiin ilmaantuu laiva merihädässä. Muumit lähtevät melkolailla suit sait sukkelaan pelastamaan haaksirikkoisia, joista kuitenkin melkein kaikki onnistuvat jättämään paatin taakseen ennen perheen saapumista paikalle. Kyseinen paatti osoittautuu hyvin ripeästi merirosvolaivaksi, kun piraatit soutelevat pois uppoavalta laivalta ja päättävät siepata jo kertaalleen rohmuamansa sotasaaliin Muumiperheeltä.

Muumipeikon pelastama Mymmeli aiheuttaa harmaita kateellisuuden hiuksia Niiskuneidille.

Muumit onnistuvat pelastamaan veneeltä merirosvojen kaappaamaan Mymmelin ja Pikku Myyn sekä sekalaisen läjän siemeniä, kirjoja ja muuta mukavaa. Minitarinassa eletään vielä hetken aikaa tiukkoja tilanteita, kun piraatit saapuvat vaatimaan ryöstösaalista itselleen ja tilanne ratkaistaan hyvin muumimaisin konstein.

Alusta muuten vielä yksi kommentti: Muumitalon design sisältä on jotenkin samaan aikaan tosi omituinen, mutta hyvällä tavalla tosi autenttinen! Harvemmin kun kotitalouksissa säilytetään lautasia sängyn alla tai olohuoneessa kasvaa lehtipuita.

Itse Riviera-seikkailu polkaistaan käyntiin, kun Niiskuneiti selailee eräänä tavallisentuntuisena päivänä aikakauslehteä jossa kerrotaan Rivieran glamourista ja eleganssista. Moista ihanuutta ei Niiskuneiti ole kuunaan kokenut omassa elämässään, ja ripeällä vauhdilla Muumit päättävätkin ottaa suunnakseen Rivieran. Perhe (tässä tapauksessa mamma, pappa, Niiskuneiti, Muumipeikko sekä yllätyksenä mukaan loikannut Pikku Myy) ottavat kokan kohti lämpimämpää horisonttia. Matkalla perhe kohtaa piskuisen hirmumyrskyn, ison lootan täynnä rumia sanoja ja lopulta Rivieran aurinkoiset hiekkarannat.

Rivieran rahanhajuinen maailma lykkää Niiskuneidin kasinolle, kun tytön silmissä siintävät glamour, eleganssi ja mahdollisuus päästä seurapiireihin.

Rivieran seurapiirielämä kihahtaa aika huolella Niiskuneidin päähän ja Muumipapan hattuun, joista ensimmäinen lähtee etsiskelemään rahavaroja uusiin vaatteisiin uhkapeleillä ja jälkimmäinen suuntaa suoraan kohti “vispikermaseuruetta”. Tähän seurueeseen kuuluvat mm. markiisi Mongaga, Clark-niminen gigolo ja Niiskuneidin ihannoima Audrey Glamour, joita Muumien edustama “eksentrisyys” viihdyttää vallan mahdottomasti. Samalla kun Muumipappa retostelee seurapiirin poppoolle kokemuksillaan kirjailijuudesta, majakanvartijan tehtävistä sun muista ja Niiskuneiti liehittelee satahampaista Clarkia minkä ehtii, muu perhe koettaa lähinnä oppia ymmärtämään Rivieran omituisia säädöksiä ja tapoja. Mamma ja Peikko joutuvat useampaan otteeseen mm. yksitysalueiden omistajien sättimiksi, aurinkotuolien teilaamiksi ja muihinkin kommelluksiin.

Uskollisuus alkuperäisteokseen

Muumit Rivieralla - elokuva perustuu Muumiperhe Rivieralla- sarjakuvaan (julk. 1 kertaa v. 1955). Elokuva on suorastaan silmäänpistävän uskollinen alkuperäisteokselleen - niin hahmot, kuvakulmat, yleinen tunnelma ja juonikuviotkin on tallennettu elokuvaan harvinaisen tarkasti. Joitain lisäjuttuja elokuvaan on kuitenkin tuotu, mutta nämä ovat lähinnä juonta ja hahmojen välisiä jännitteitä lisääviä tekijöitä.

Puhutaan ensin muutamista juonikuvioista, joita elokuvaan on lisätty. Näistä ensimmäinen on aiemmin mainitsemani merirosvotarina, joka on liitetty tarinaan täysin irtonaisena. Tämän lisäksi elokuvaan on lisätty mm. Clarkin järjestämät coctailjuhlat joissa tämä gigolo liehittelee Niiskuneitiä ja saa Muumipeikon pullistelemaan kateudesta. Elokuvaan on kirjoitettu myös erillinen Surku-koirasta kertova sivutarina, joka alunperin löytyy Muumisarjakuvasta Kuvitteluleikki. Puhuttaessa muuten ns. lisähahmoista, elokuvan hahmoista Pikku Myy ei ole laisinkaan mukana Muumiperhe Rivieralla- sarjakuvassa. 

Yksi suosikkijutuistani alkuperäiseen verrattuna on rumien sanojen pussi, johon Muumit törmäävät matkalla Rivieralle. Kirosanojen joukosta löytyy valtavan humoristisia ja nokkelia heittoja kuten Räkäpäkä ja Rasvanokka. Rumien sanojen pussin alkuperä juontanee myös alkuperäisissä Muumisarjakuvissa olevaan tarinaan Jenni-täti ja rumat sanat, jossa Muumiperhe lähettää pussillisen rumia sanoja kyseiselle tädille postissa. Kyseistä sarjakuvaa on muuten käsitelty blogissamme aiemminkin, voitte kurkistaa postausta tästä linkistä! (Joululahjavinkki - älkää tehkö samanlaista temppua omille sukulaisillenne, ellette halua pysytellä näistä loitolla :D)

Muita huomioita

Mielestäni on aina ollut tosi hassua, että Riviera-elokuvan Muikkusella ei ole lainkaan hiuksia. Muikkusta ei muuten myöskään ole mukana alkuperäisessä Riviera-sarjakuvassa (tämä tosin koskee n. 90 prosenttia sivuhahmoista, jotka jäävät Muumilaaksoon Muumiperheen lähtiessä saarelle).

Rivieran alkupäässä nähdään jotain tosi outoa, kun merirosvojen laiva uppoaa ja samaan syssyyn meren aalloilla nähdään nälkäisen näköisiä haita. Toki Muumilaaksossa on totuttu nähdään monenmoista erikoista ökkömönkiäistä (mamelukkikaloista mustekaloihin, mutta mielestäni on super outoa että ihan välittömästi merenrannan läheisyydessä pyörii randomilla haikaloja.

Pieni huomio myös Muumitalon sijainnista - toisin kuin kirjoissa ja tv-sarjassa tai sarjakuvissa, Muumitalo sijaitsee suoraan merenrannalla eikä keskellä Muumilaaksoa. Vaikea sanoa mikä tähän on ollut syynä, ehkä joku Muumipapan päätös elää niin lähellä merta kuin mahdollista.

Kokonaisarvio

Muumit Rivieralla on semi-viihdyttävä, nopeatempoinen seikkailuleffa joka varmasti viihdyttää perheen pienimpiä ja ehkä vähän vanhempiakin. Elokuvassa on tosi sympaattiset musiikit ja alkuperäisteoksen henki on tallennettu mielestäni onnistuneesti elokuvaan sekä käsikirjoituksen että hahmojen puolesta. 

Omaan korvaani elokuvan dubbaukset ovat vähän laimeat, tämä toki on subjektiivinen kokemus. Vanhana nostalgikkona syytän alkuperäisen YLE:n dubin mahtavuutta ja väistämättäkin rinnastan Rivieran dubbeja alkuperäiseen; minkäs teet kun on kasvanut koko elämänsä tiettyjen Muumiäänten kanssa :D Elokuva ei mielestäni ole mikään tajunnanräjäyttävä tulkinta sarjakuvasta, eikä kuulukaan suosikkeihini muumiproduktioista. Nostan kuitenkin hattua tästä mukavasta leffakokemuksesta, joka kirvoittaa vuosienkin jälkeen jokuset naurut.

Arvio: ⅗ hattivattia