Terveppä terve luukusta numero 4! Eilisessä luukussa puitiin lävitse nizkun suosikkeja Muumihahmoista, ja koska meillä suositaan tiimityötä niin tänään samainen osio jatkuu meikäläisen suosikkihahmojen merkeissä.
Koska Muumiuniversumiin mahtuu kymmeniä mainioita hahmoja, niin valinnanvaikeus oli melkoisesti läsnä - ihan kaikkia hahmoja kun ei viitsinyt lähteä listaamaan sillä muutoin postauksesta tulisi kilometrin mittainen. Päädyin nappaamaan hahmovalikoimasta kaksi lempparia, jotka ovat jollain tavalla “kulkeneet eniten matkassa” elämäni aikana :)
Muumipappa
Papassa on aina eniten viehättänyt vapauden kaipuu. Hän on sekä kirjoissa että tv-sarjassa seikkailujen perään haikaileva levoton sielu, joka kaipaa kovasti seikkailuja ja uusia haasteita. Pappa ei ole paikallaanpysymisen mestari, ja hänen mielensä harhaileekin usein niihin paikkoihin missä hän ei vielä ole päässyt käymään.
Samaan aikaan pappa kuitenkin on eräällä tavalla Muumiperheen toinen kivijalka, joka on aina valmis puolustamaan perhettään ja suojelemaan niitä jotka apua tarvitsevat. Ukkelilla on samaan aikaan jalat maassa mutta pää pilvissä - eräällä tavalla pappa on klassisen tohvelisankarin ilmentymä, ja mielestäni hänessä parasta onkin eräänlainen sekoitus haaveilua ja realismia.
Yksi (ehkä aika looginenkin) syy siihen miksi koen papan tärkeäksi hahmoksi, ovat hänen kirjalliset taipumuksensa. Papan tapa tallentaa muistojaan tarinoiksi on ollut ehkä alitajuisesti vuosikausia sitten jopa syy siihen, miksi itsekin olen alkanut kirjoittaa ja tuottaa tarinoita ja seikkailukertomuksia. Juhlavasti voineekin sanoa, että ilman pappaa en välttämättä olisi tässä raapustamassa näitä rivejä - toki syitä kirjoitusharrastukseen on ollut vuosikausien saatossa paljonkin, mutta nimeän silti tässä yhteydessä papan yhdeksi niistä <3
Mörkö
Siinä missä Muumipappa on muodostunut minulle tärkeäksi hahmoksi kirjoitusharrastuneisuuden saralla, on Mörkö ollut aina kiinnostava nimenomaan metaforan tasolla. Muksuna hahmo on toki pelottanut vallan penteleesti, niin kuin varmasti melkein meitä kaikkia. Varhaisnuoruudessa hahmoon ei muistaakseni ollut minkäänlaista tunnesidetta, mutta kun holahdin 20 ikävuoden ohi, aloin kiinnostua Möröstä jälleen ikään kuin uudella liekillä (pun not intended).
Mörön symboliikasta on puhuttu paljon sekä meidän blogissamme että muiden, mutta myös kirjoissa, esseissä ja monissa muissakin Muumipiireissä. Minulle Mörkö on oleellinen sen vuoksi, että sen rooli ja merkitys on muuttunut mielettömällä tavalla vuosien saatossa. Lapsuudessa pelko herättänyt Mörkö on mielestäni kiistämättä mielenkiintoisimpia hahmoja, mitä kirjallisuuden historiassa on luotu. Mörön hahmosta löytyy kosolti symboliikkaa - onhan tätä rinnastettu sekä kuolemaan, hylkäämiseen, yhteiskunnan painolastiin ja yksinäisyyteen sekä ties mihinkä muuhun lohduttomaan.
Hahmona Mörkö myös henkii mielestäni pohjoismaalaisille (ja eritoten suomalaisille) ominaista persoonaa ja luonteenlaatua - meillä täällä pohjoisessa kun on voimakasta taipumusta myös melankoliaan ja harmaisiin sävyihin. Näin ollen Mörössä kiehtoo sen ankeuden lisäksi se, miten sidoksissa se on meidän omaan kulttuurimme ja tuntuu heijastavan suomalaisen sielunmaiseman syvimpiä soita. Mörön synkkyys ei siis perustu pelkästään sen fyysiseen kylmyyteen, vaan yksinäisyyteen joka puskee tämän joka sopukasta lävitse.
Nämä ovat siis kaksi suosikkiani monista hyvistä Muumihahmoista - jotenkin hymyilyttää että sekä minulla että nizkulla Pappa löytyy suosikkihahmoista, vaikkakin ujosti eri perustein!
Kommenttiosiossa olisi ihan parasta kuulla, kuuluvatko jotkin nizkun ja minun lempihahmoista myös teidän lemppareihin! Kiitos lukemisesta tänäänkin, huomiseen luukkuun! <3
- iitu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti