Heipsulivei!
Toiseksiviimeinen Punssijoulukalenterin luukku on valmiina avattavaksi, tervetuloa vielä mukaan! Tämänpäiväinen luukku avataankin pienten kuvitteellisten konfettien kera: postaus on näet jo 200. tämän blogin historiassa! Aikaa blogin launchaamisesta on ehtinyt vierähtää lähemmäs 3 vuotta, mikä tarkoittaa että postaustahti on ollut kovinkin tiivis; parhaimmillaan postauksia on onnistuttu julkaisemaan joka viikko, ja kirsikkana kakun päällä jo melkein kolme valmista joulukalenteria. Kiitos, kun olette olleet mukanamme tällä matkalla tähän saakka, teidän lukijoiden läsnäolo lämmittää kovin meidän molempien sydämiä <3
Koska sekä nizku että minä olemme ujosti nostalgisia luonteita, tuumasimme että 200. postauksen kunniaksi olisi hyvä hetki palata tällä matkalla vähän taaksepäin. Toisin sanoen, tässä postauksessa on muutamia mietteitä siitä mitä olemme odottaneet blogilta sen aloittaessamme, ja miten tämä projekti on muuttanut muotoaan vuosien varrella.
nizku:
Moro vaan kaikille minun puolestani! Ihanaa päästä jakamaan ajatuksia kanssanne tästä meille niin kovin tärkeästä aiheesta.
Kuten olen jo jossain yhteydessä kenties maininnut, niin haaveilin itse fanipohjaisesta blogista todella monta vuotta.Tällöin en ollut täysin varma blogin aiheesta tai suuntaviivoista, mutta koin muumien olevan sellainen, mistä minulla olisi eniten annettavaa niin itselleni kuin muille - ovathan muumit olleet kuitenkin merkittävällä tavalla mukana koko elämäni ajan. Blogin perustaminen jättäytyi kuitenkin lukuisia kertoja, kun en yksinkertaisesti vain uskaltanut. Lopulta tapasimme Iitun kanssa lähes vahingossa, ja kovin lyhyen tuntemisen jälkeen hän tarttui tästä ideasta. En olisi koskaan aiemmin uskonut tämän tapahtuvan, mutta voi mieletön kuinka tämä kaikki kannatti. Ilman Iitua ei olisi tätä kaikkea, joten valtava kiitos siitä. <3 Ihan uskomatonta heittäytymistä lähteä tällaiseen projektiin mukaan kuukauden viestittelyn jälkeen!
Oispa punssia -blogi on ollut kuin loistava leikkikenttä, jonne on aina kiva mennä viettämään aikaa. Siellä on ne samat tutut keinut ja kiipeilytelineet, mutta kaiken tekemisen ohella voi aina keksiä jotain uutta, jolloin mielikuvitus on rajana! Joskus voi keinua ihan rauhalliseen tahtiin, mutta halutessaan voi yrittää myös päästä keinulla telineen ympäri - varmaa on se, että toinen kyllä antaa vauhtia. :D Vähemmän vertauskuvallisesti Punssiblogi on ollut itselle todella tärkeä alusta kokeilla erilaisia asioita - julkaista tekstiä, analysoida, heittäytyä, esiintyä ja tehdä jotain sellaista, mitä ei todellakaan ole tehnyt. Ennen kaikkeaan tämän saa tehdä ilman paineita, mikä itselle suorastaan luksusta kovin suorituspainoitteisena henkilönä koulumaailmasta. Punssi on ihanan tuttu ja turvallinen paikka, joka kuitenkin haastaa halutessaan itselle määrätyllä tavalla.
Ennen kaikkeaan on ollut myös ihanaa nähdä, kuinka blogi on kiinnostanut lukijoita näiden kolmen vuoden ajan, jonka aikana lukijoiden määrä on myös tilastojen mukaan kasvanut huimasti. Teidän kommenttejanne ja ehdotuksianne on ollut todella antoisaa lukea, ja on ollut mieltä lämmittävää nähdä, että monet ovat olleet mukana jo pidemmänkin aikaa. Odotan tulevilta vuosilta lisää yhteisiä keskustelujamme ja kuinka tekisimme Punssin teitäkin varten entistä kiinnostavammaksi! Kiitos teille jokaiselle mukana olleelle!
Eniten tästä saan kuitenkin edelleen kiittää joukkuetoveria Iitua. Olet ihan paras muumilapsi! Kirotaan bloggeria vielä pitkään yhdessä ja jaetaan meidän rakkautta muumeja kohtaan muille jatkossakin! “Siitä saisi kokonaisen luvun muistelmiin!”
Iitu
Heipskukkuu! Punssiblogi on alusta saakka ollut meikälle lähtökohtaisesti väylä sanoittaa blogiteksteiksi sitä iloa ja intoa, mitä Muumien olemassaolo on aina herättänyt. Kun blogia reilut 3 vuotta sitten alettiin ideoida (nizkun ja minun tunnettua toisemme ehkä kuukauden päivät), emme asettaneet mitään valtavia suuntaviivoja tai tavoitteita - muistelisin että ainoat jutut mistä sovimme olivat että pari postausta kuukauteen olisi ihan kiva saavutus, ja bloggaaminen ei saisi tuottaa liiaksi suorituspaineita. Noh, kuten olette ehkä huomanneet niin tämä parin postauksen logiikka on muuttunut jo kättelyssä; muutamaa lipsausta lukuun ottamatta postauksia on tullut kerta viikkoon, eli neljästi kuussa.
Se, että alussa emme halunneet kauheasti rajata sitä mistä kirjoitimme, näkyi ensimmäisenä vuonna myös blogissa ihan hirveästi: postaustyyppejä oli älytön määrä, blogi oli aikamoinen sillisalaatti ja ihan kaikkia tekstityyppejä piti päästä ns. “testaamaan”. Kun ekaa vuotta vertaa pariin edeltävään, olemme mielestäni oppineet syömään niin sanotusti pienempiä annoksia: olemme karsineet turhia, vähemmän kiinnostavia kategorioita ja vuosittain tuoneet pöytään aina muutaman annoksen verran jotain uutta. Toisin sanoen, ilman ruokapöytävertauksia: vakituisia postaustyyppejä on nykyään vähemmän, ja koen tämän olevan iloinen asia sekä lukijoille että meille kirjoittajille kun emme jokaista postausta varten joudu ideoimaan mitään uutta ja mullistavaa rakettiteoria-sisältöä.
Punssi on ollut ensiaskelistaan saakka rakas lapsi, ja itselleni tästä blogista on tullut varsinkin tänä vuonna harrastuksen lisäksi tärkeä “rutiini” kovin erilaisen maailmantilanteen vuoksi. Olen sekä koronan että lyhytaikaisen sairasloman vuoksi ollut tänä vuonna työelämästä pois tavallista enemmän, jolloin postausten kirjoittaminen on ollut tärkeääkin tärkeämpää ajanvietettä.
Ihanaakin ihanampaa tässä kaikessa on myös se, että tämän kaiken saan jakaa teidän lukijoiden, mutta ennen kaikkea nizkun kanssa - kovin moneen otteeseen olisin varmaan lahonnut joko änkyröivään tekstinkäsittelyohjelmaan tai milloin mihinkin probleemaan, jos nizku ei olisi kirjoittelemassa näitä postauksia kanssani. Useaan postaukseen olen saanut kauheasti uusia ideoita ja näkökulmia kanssakirjoittajan vuoksi - kiitos siis, että teet tätä kanssani. <3 Kiitän loppuun myös vuolaasti teitä kaikkia, jotka seuraatte blogiamme ja jätätte kommentteja - vuorovaikutus varsinkin jälkimmäisten kautta on ollut mahtavaa!
Mielestäni kirjoittavalle ihmiselle suurin lahja on saavuttaa kirjoittamisellaan jotain: oivaltaa uusia asioita, jakaa mielipiteitä muiden kanssa, olivatpa nämä sitten samaa tai eri mieltä asioista. Muumiskenessä mukavaa muutenkin on, että aina on joku jonka kanssa jutustella: kauan eläköön Muumifanit <3
--
Se näistä muisteloista meidän osalta! Kovin olisimme nizkun kanssa kiinnostuneita myös siitä, mitä kohokohtia tai muistoja teillä eritoten on jäänyt mieleen lukijoiden näkökulmasta? Voitte myös kertoa kauanko olette olleet matkalla kanssamme!
Viimeinen luukku tulee olemaan nizkun käsialaa, joten omasta puolestani toivottelen jo nyt oikein lokoisaa ja Muumientäyteistä joulunodotusta! Muistakaa lepäillä kunnolla, tällaisen erikoisen vuoden jälkeen sille on aihetta itse kullakin <3
- iitu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti