Heipskukkuu! On tullut aika avata viimeinen adventtiaiheinen luukkumme tämän vuoden osalta. Koska sekä ensimmäinen että toinen adventtiluukku ovat tänä vuonna olleet runomitassa, koin että olisi höpöä katkaista tällainen runosuonen lurittelu :D Tänäänkin siis ollaan lyyrisissä merkeissä!
Runon teemana ovat eräät sivuhahmot talvisista ympyröistä, kuvituskuva on jälleen nizkun käsialaa. Olkaapa hyvät!
Viileämpi vyöhyke
Maailma nukkuu sikiunta
Kun pakkanen kylmettää
mut keskellä kirpeääkin lunta
lumilyhdyn ehkä näät
Vaan lumilyhty tämä tavallisesta poikkeaa
se maastosta korkeuksiin kohoaa,
luo valoa vaivihkaa
kun lähemmäksi astelet, niin totuus valkenee:
sisältä lumimajasen valonhäivä helmeilee
On ilma tuima, viimainen
erämaan hämärässä
vaan lumimajan sisällä
ei olla hätäpäissä
Siel’ hiihtäjä kylmähermoinen
käyrätorveaan soittelee
ja tahtiin pienet Salome, Surku
unen sointuja hyräilee
Jos sisään tahdot kömpiä, on ohjeita sulle kaksi:
älä susi oo
tai ilkeyksiä koituu vaivaks’ asti
toisena on muistutus
syö viima matkustajaa
siks’ hillopurkki mansikkainen
oven sulle avaa
Vaik’ lumituisku tänään estää
nousemasta mäkeen
on reippailija toiveikas
ja veisaa uuden säkeen:
“Kun hilloa on massussa ja katto päällä pään
niin olennoista pieninkin kestänee nuivan sään.”
***
Siinä olikin viimeinen adventtirunomme! Koska nizkun kanssa tykkäämme suunnitella asioita välillä reippaasti etukäteen, haluaisimme jo tässä kohtaa udella haluatteko takaisin vanhan adventtitarinan (nelilukuisen novellin), vai pitäydymmekö runoteemassa myös ensi vuonna? Mikäli molemmat optiot miellyttävät, voit kertoa vapaasti senkin ^^
Vielä ensi viikolla tapaamme muutamaan otteeseen, siihen asti heipähei!
- iitu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti