Hei kaikki ja ihanaa viimeistä adventtia! Enää alle viikko niin joulunpyhät koittavat, mutta vielä ehdimme viihtyä kanssanne muutaman luukun verran.
Kuten menneillä kahdella viikolla, on tänään tiedossa tunnelmointia Muumipapan nuoruudentuttujen kanssa. Ei muuta kuin viltin mutkaan ja kohti päivän luukkua!
***
Taivaankannen alla
lipuu Fredrikson
Merenhuiske pilvineen
väsynyt jo on
Moottoreissa suhisee ja pihinäkin käy
Laskeutumispaikkaa otollista
vaan ei missään näy
Fredrikson kaartaa, ruoriaan kääntää
Pikkuhiljaa nälkäkin vatsassa jo vääntää
Ähisten ja puhisten hän kompassia seuraa,
alkaa jo epäillä sen magneettista neulaa.
Vaan ihme ja kumma, kun sitä vähiten odottaa:
Ääriviivat määränpään eteen kohoaa
Ohi meren syvän sinen, vuorenhuippujen
ohjaa Fredrikson purtensa
riemusta hihkuen
Pilviparven uumenista aurinko vilkaisee
kuin matkaajaa tervehtien,
taipaleen valaisee.
Sulavat vuoret laaksoiksi,
Fredrikson hymähtää
kun laakson syvimmästä notkosta
sinervän kohteensa löytää
Merenhuiske kitisee
kuin henkitoreissaan
kun vihdoin viimein Fredrikson
maahan kumahtaa.
Hän ilmaa hetken tunnustelee,
hötäkässä pää
on lennon jälkeen aina pakko
hetki hengähtää.
Vaan kun olo tasaantuu ja silmät valoon tottuu
Fredrikson korkeuksista maan kamaralle astuu.
On laakso tyyni, rauhainenkin
sitä Fredikson naurahtaa
“Muumi, vanha seikkailija
täällä vieläkin rymsteeraa?
Jo on aikoihin eletty,
kautta korvieni suorastaan
että moinen hätähousu
lintukotoa asuttaa.
Hän pyyhkii matkan jäljet haalaristaan hymyillen
haalii mukaan kapsäkit ja drontin tuomiset
Ja suuntaa kohti määränpäätä
taloa sinervää
päästäkseen taas tervehtimään
vanhaa ystävää.
***
Näin olemme avanneet kaikki adventtiluukut, ensi sunnuntaina elellään sitten jo Tapaninpäivän tunnelmissa <3 Kiitos jälleen lukemisesta kaikille, ja ensi viikkoon!
- Iitu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti