Tänään avataan joulukalenterin 14.luukku! Tällä kertaa luukusta paljastuu joulukalenterin toinen hahmoesittely, joka käsittelee Surkua.
Kuka on Surku?
Surku on pieni koira, jolla on päässään sympaattinen myssy ja epämääräinen viitta ympärillään. Hän saapuu Muumilaakson talvella, kun Muumipeikko ja Pikku Myy ovat heränneet talviuniltaan. Surku kertoo heille tulleensa Muumilaaksoon etsimään yksinäisillä vuorilla asuvia susia, jotka Surku kokee veljikseen. Surku jää joksikin aikaa asumaan Muumitaloon, ennen kuin hän päättää liittyä susien pariin.
Tv-sarjassa Surku on hyvin vähäpuheinen eikä erityisesti liiku muiden seurassa, vaan viihtyy pikemminkin itsekseen. Surku ei myöskään esitä muille hahmoille vastakysymyksiä ja puhuu pääasiassa vain itsestään muutamaa repliikkiä lukuun ottamatta.
Symboliikka
Itsensä etsiminen, identiteetin rakentaminen ja tarve kuulua johonkin ovat Surkun keskeisimpiä kulmakiviä, joiden ympärille Surkun hahmo rakentuu. Nämä piirteet kulkevat hänen rinnallaan ensiesiintymisestä aina viimeiseen kohtaukseen.
Aluksi Surku kokee yhteenkuuluvutta susiin, joita hän ei henkilökohtaisesti tunne. Muut kauhistelevat Surkun päätöstä, mutta tämä pieni koira luottaa vaistoihinsa ja siihen, että hän on tekemässä oikean päätöksen. On hankala sanoa, kuinka kauan Surku on suunnitellut liittyvänsä susien pariin, sillä hän uskoo verisiteeseen osittain jopa hieman sokeasti ja tyrmää näin muiden varoitukset.
Ajatus susien kanssa elämisestä tuntuu Surkusta oikealta ja hän kokee susilauman ryhmänä, johon hän haluaa kuulua. Unelma kuitenkin särkyy nopeaa, kun sudet eivät pidäkään uudesta tulokkaasta. Tämän myötä Surkun maailma, johon hän on uskonut ja jota hän on pitänyt turvallisena katoaa. Surku vaipuu hetkeksi epätoivoon ja sen myötä nopeasti ajatukseen, että sama luovuttaa. Surkun onneksi Reippailijahemuli kuitenkin saapuu ajoissa paikalle pelastamaan koiran susien suusta, ja Surku lähtee hänen mukaansa. Tämän myötä Surku saa oman paikkansa ja ryhmän, johon kuulua.
Läheisimmät suhteet
Surku ja Reippailijahemuli eivät kommunikoi merkittävän paljon, jolloin heidän välilleen ei ehdi muodostua selkeää ja syvää ystävyyssuhdetta. Reippailijahemuli vaikuttaa olevan kiinnostunut kuitenkin Surkun huolista, vaikka pieni koira ei avaa asioitaan sen enempää. Vaikka Surku ei tunnu lämpenevän Reippailijahemulille, niin Surku kuitenkin tuntee tämän tarpeeksi turvalliseksi ja luotettavaksi lähtiessään hänen mukaansa.
Erot kirja- ja tv-sarjoissa sekä sarjakuvissa
Surku esiintyy Muumilaakson tarinoiden jaksossa “Talven vieraita (YLE)/Talvisia vieraita (MTV)”. Tämän koirahahmon löytää kuitenkin monista muista alkuperäisteoksista.
Surku nähdään ensimmäistä kertaa Muumipeikko-sarjakuvan tarinassa “Kuvitteluleikki” (1956). Sarjakuvassa Vilijonkka muuttaa lapsineen Muumilaaksoon, jonka myötä Muumimamma kutsuu heidät vierailulle luokseen. Vierailun myötä Muumimamma kokee kuitenkin pienimuotoista kriisiä ja Vilijonkan neuvosta hän päättää hankkia Muumitaloon kodinhoitajan. Valinnan jälkeen muumiperhe saa luokseen Miskan, jonka mukana taloon saapuu myös hänen koiransa Surku. Surku pitää kasvoillaan kuonokoppaa, sillä hänellä on salaisuus - Surku nimittäin pitää vain kissoista. Miskan varoitteluista huolimatta Surku uskaltautuu kertomaan salaisuutensa Muumimammalle. Muumimamma ei pidä Surkun salaisuutta mitenkään typeränä tai turhana ja hän lupaa auttaa Surkua etsimällä hänelle kissan, jonka kanssa leikkiä. Yrityksistä huolimatta Muumimamma ei löydä sopivaa kissaa Surkulle, joten hän maalaa toisen koiran selkään raitoja, jotta tämä näyttäisi kissalta. Surku on onnellinen uudesta ystävästään ja hän viettää sarjakuvan aikana paljon aikaa tämän kanssa. Pian Miska kuitenkin paljastaa Surkulle hänen ystävänsä todellisen identiteetin, mutta Surku ei ole tästä moksiskaan. Hän onkin sinut asian kanssa ja toteaa, että hänen ystävänsä näyttääkin kivemmalta ilman maalattuja raitoja.
Kirjassa Surku esiintyy ensimmäisen kerran teoksessa “Taikatalvi”, joka on julkaistu vuonna 1957. Hän on pieni laiha koira, joka matkaa laaksosta toiseen ruuan perässä. Kirjassa Surku on aika vaisu ja arka hahmo, joka ei vastaa kunnolla mihinkään tai vietä aikaansa muiden seurassa - hänen kerrotaan nukkuvan päivisin ja ulvovan öisin itkien omassa murehtemiskuopassaan. Surkun nokan sanotaan olevan pilalla liiallisen tunnepitoisen ajattelun vuoksi.
Myös kirjassa Surku kokee suurta vetoa susiin, joiden lailla hän haluaa olla yhtä villi ja vapaa. Eräänä iltana hän uskaltautuu heidän luokseen ja Surku olettaa, että sudet ottavat hänet vastaan hännät heiluen. Surku huomaa kuitenkin pian erehtyneensä, sillä sudet ovatkin todellisuudessa pelottavia ja uhkaavan oloisia. Surku hyväksyy kohtalonsa erittäin nopeasti ja olettaa päiviensä olevan ohitse. Samalla lailla kuin tv-sarjan jaksossa, Hemulin torvensoitto pelastaa Surkun ja hän lähtee tämän mukaan.
Surku esiintyy myös kirjassa “Vaarallinen matka” (1977). Kirjan päähenkilö Sanna törmää kummalliseen joukkoon, jossa on Hemul, Tiuhti, Viuhti ja Surku. Surku osoittautuu Hemulin koiraksi, jolla on päällään punainen takki ja lakki. Surku kertoo tarinassa koko nimensä olevan Surku Yniäinen. Surkun hahmosta ei kerrota tässä tarinassa kovinkaan paljoa, mutta hänen voidaan todeta olevan hieman arka ja hän syöksyykin usein jonkun syliin turvaan. Kirjan lopussa Surku innostuu joukon löytäessä kauniin laakson, jolloin hän rupeaa heiluttamaan lakkiaan ja ulvomaan. Pian Surku ymmärtää kuitenkin, mitä on parhaillaan tekemässä ja hiljenee häpeillen käytöstään.
Surku on mukana myös elokuvassa “Muumit Rivieralla” (2014), jossa hänen hahmoonsa on otettu paljon vaikutteita “Kuvitteluleikki”-sarjakuvasta. Surku on Rivieralla asusteleva koira, joka lyöttäytyy muumien seuraan. Sarjakuvan tavoin Riviera elokuvan Surku pitää vain kissoista ja näin ollen sarjakuvasta tuttu tapahtumakuvio toistuu.
Siinä oli tämän kertainen luukku ja hahmoesittely! Mitä mieltä sinä olet Surkusta? Tai yllätyitkö, kuinka monta versiota Surkulla todellisuudessa on? Voit kertoa siitä kommenteissa!
Huomiseen!
- nizku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti