Helouu, ja tervetuloa jälleen vuosittaisen Oispa punssia-blogin joulukalenterin pariin! Tänäkin vuonna tahdomme tarjota lukijoille muumimaisen joulukalenterin postauksien muodossa, ja tulemme julkaisemaan niitä jouluaattoon saakka.
Ensimmäisessä luukussa kurkistamme Toven taival-osioon, jossa käsittelemme Iitun ja minun pitämän coniluennon pohjalta millä tavalla mikäkin muumikirja on saanut vaikutteita Toven omasta elämäntilanteesta, ja kuinka ne näkyvät varsinaisissa teoksissa. Luento esitettiin Matsuconissa elokuussa 2019, ja jokainen kirja käydään vuorotellen läpi julkaisujärjestyksessä.
Postausten lähteinä on käytetty muumikirjojen lisäksi Tove Janssonin elämäkertoja Tee työtä ja rakasta (Karjalainen, 2013) sekä Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä (Westin, 2007). Tällä kertaa vuoronsa saa kuvakirja “Kuka lohduttaisi Nyytiä”.
Kuka lohduttaisi Nyytiä
WSOY 1960, suomennettu 1960
Kirjan juoni
“Kuka lohduttaisi Nyytiä” on kuvakirja, jonka kerronta on hyvin runomaista. Se kertoo Nyyti-nimisestä otuksesta, joka on kovin yksinäinen omassa talossaan. Eräänä yönä Nyyti kerää kuitenkin rohkeutta, ja päättää lähteä yön selkään etsimään itselleen ystävää. Matkallaan Nyyti törmää monenlaisiin hemuleihin ja vilijonkkiin, mutta Nyyti on liian ujo ja arka - hän ei uskalla lähestyä yhtäkään vastaantulevaa henkilöä. Hän olettaa, että joku lähestyisi häntä sen sijaan, että Nyyti tekisi aloitteen.
Pian Nyyti kuitenkin löytää pullopostin seikkailullaan. Pullopostissa on kirje Tuitulta, joka kertoo pelkäävänsä valtavasti Mörköä. Nyyti ymmärtää, että Tuittu pelkää vielä enemmän mitä hän, ja näin ollen Nyyti saa syyn olla rohkeampi puolustaakseen Tuittua. Nyyti lähtee tämän myötä etsimään Tuittua, jotta hän voisi ajaa Mörön tiehensä.
Yhtäläisyydet Toven elämään ja aikaan
Jo Taikatalven aikaan Tove koki uupumusta, mikä johtui töiden tuomasta stressistä sekä julkisuudesta. Tämä tilanne jatkui myös Kuka lohduttaisi Nyytiä-kuvakirjan taustalla, mikä ilmestyi kolme vuotta Taikatalven jälkeen - Toven sanotaan kärsineen uupumuksesta erityisesti sarjakuvien teon myötä näihin aikoihin. Uupumuksesta huolimatta Tove teki näihin aikoihin paljon, eikä antanut tilanteen haitata hänen luovaa työskentelyään. Hän eli ns. uutta taiteilijaelämää, ja omisti Nyyti-kuvakirjan rakkaalleen Tuulikille. (Karjalainen, 2013.)
Alunperin kuvakirjan työnimi oli “Romanttinen kertomus yksinäisestä Nyytistä”, mutta lopulta kirjan nimi muuttui nykyiseen muotoonsa. Tove näki jonkin verran itseään Nyytin hahmossa, mutta erityisesti hän samastui Tuittuun - heissä oli samaa ujoutta ja pelkoa sekä syrjäänvetäytymistä. (Karjalainen, 2013.)
Nyytin hahmo lähti kehittymään, kun Tove sai kirjeen eräältä pojalta. Poika kertoi jäävänsä aina syrjään, ja olevansa näkymätön muille. Tämän vuoksi hän pelkäsi kaikkea. Kirjeen oli lähettänyt henkilö, joka oli käyttänyt allekirjoituksena nimeä Nyyti. Kirjeellä on siis ollut valtava vaikutus kirjan ja sen päähenkilön syntyyn. (Westin, 2007.)
Tiesitkö, että..?
Lähteiden mukaan Nyytin oli tarkoitus olla alunperin naispuolinen hahmo Tuitun tapaan, mutta vallitsevan ajanjakson vuoksi hänet vaihdettiin kuitenkin pojaksi. Toven seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on koettu, että Toven hahmojen sukupuolet ja hahmojen käyttäytyminen keskenään on aina kiinnostanut lukijoita ja tutkijoita - eikä Kuka lohduttaisi Nyytiä ollut tässä mitenkään poikkeus. (Karjalainen, 2013.)
No jopas, ensimmäinen luukku on nyt sitten korkattu! Onko tämä kyseinen kuvakirja sinulle jollain muotoa tuttu? Voit kertoa siitä lisää kommenteissa!
Nähdään taas seuraavan luukun parissa!
- nizku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti