Heipsu kaikki!
Helmikuu on kirinyt jo puolenvälin ohi ja loppupuolelleen. Huhhuijaa! Päivä päivältä enemmän ollaan kevään puolella ja tämän myötä toivon mukaan talviunisesonki pian myös hellittää.
Meikäläinen piipahti viime viikon perjantaina etsimässä keväänmerkkejä Helsingin Lilla Teaternissa. Monen kehuma Kris och Katastrof i Mumindalen on pyörinyt teatterissa useammankin kuukauden ja nyt vihdoin pääsin kokemaan tämän itsekin!
Näytelmän juoni
Kris och katastrof i Mumindalen on moderni nukketeatterinäytelmä joka koostuu useista “toisistaan riippumattomista” kohtauksista. Näytelmässä käsitellään sen nimen mukaisesti erilaisia kriisejä ja katastrofeja monella eri tasolla; käsittelyssä ovat mm. Vilijonkan mielen sisäiset kriisit, erilaiset perheet, Muumipeikon kultaisen hännän tuoman maineen kavaluus, luonnonkatastrofit ja vapauden ja työnteon välillä tasapainottelu.
Näytelmä poukkoilee ja venkoilee koko kestonsa ajan sfääristä toiseen ja juoksuttaa lavalle joukon tuttuja hahmoja Muumiperheestä Surkuun, Vilijonkkaan ja moniin sivuhahmoihin. Se ammentaa paljon materiaalia sarjakuvista, mutta risteää myös Muumikirjoja ja esimerkiksi Pyrstötähti-teosta paljon.
Arvio näytelmästä
Kris och katastrof i Mumindalen on kaikkea muuta, kuin tavanomaista nukketeatteria. Olin tarkoituksella jättänyt perehtymättä näytelmään hirveästi etukäteen, etteivät ennakko-odotukset pilaisi katsojakokemusta tai saisi odottamaan jotakin ihmeellisen ällistyttävää. Omalla kohdallani tämä osoittautui parhaaksi mahdolliseksi tavaksi mennä kokemaan näytös.
Näytelmän ensimmäinen puolisko ennen väliaikaa oli mielestäni hieman hysteerinen ja päämäärätön sillisalaatti ilman punaista lankaa. Kohtaukset sinkoilevat silmien halki sellaisella vauhdilla ja intensiteetillä että ehtii juuri parahiksi prosessoida mitä tapahtuu, kun jo liidetään kohti seuraavaa kohtausta tai aihiota. Tämä ei tosin mielestäni millään muotoa ole huono asia, sillä Kris och katastrofin kohtaukset on rakennettu taidokkaasti ja mielikuvituksella.
Näytelmän nuket eivät ole sellaisia klassisia nukketeatterihahmoja, joita olen itse joskus nähnyt teatterilavalla. Näiden nukkien kokoluokat vaihtelevat n. 30 sentistä 3 metriin.
(Kyllä, kolmeen metriin. Saatte mahdollisuuden arvata mikä hahmoista on näin pitkä!)
Valtaosa nukkehahmoista on toteutettu niin, että yhtä hahmoa nukettaa 2 henkilöä. On kuitenkin pakko todeta ja ihastella myös sitä, miten nukettajat eivät toimi pelkästään nukkien kuljettajina, vaan ovat puoliksi ihmisiä ja puoliksi lavasteita. Monissa kohtauksissa ihmisiä on hyödynnetty mm. mäkinä ja polkuina joita pitkin hahmot kulkevat tai sitten puina joissa hahmot roikkuvat. Mahtavaa näytelmässä oli myös se, miten näyttelijät on saatu maskeerauksilla ja ihmeellisillä rooliasuilla muistuttamaan Janssonin sarjakuvien sivuhahmoja joiden fyysiset piirteet eivät aina ole ihmismäisimmästä päästä.
Käsikirjoituksen osalta näytelmä pitäytyy mielestäni todella hyvin alkuperäisteosten hengessä. Sarjakuvien rääväsuinen ja vallaton meininki on ujutettu käsikirjoitukseen alusta loppuun saakka, ja oma sisäinen kukkahattutäti laittoi kättä suun eteen kaikista roisimmissa kohdissa. Vieressä istuvia lapsia ei tosin tuntunut haittaavan, vaikka käsiksessä oli välistä aika hurjiakin kielikukkasia.
Vaikka käsikirjoitus on aika hektinen, intensiivinen ja täynnä räkäistä naurua, niin se pitää sisällään myös ihania, viipyileviä liikutuksen hetkiä. Muutama haikeampi kappale (joiden nimiä en harmillisesti muista) sai allekirjoittaneen pyyhkimään ihan huolella silmäkulmia.
Kässäristä on pakko mainita myös, että vaikka siinä on paljon klassisia kohtauksia originaaliteoksista, niin tulkinnoissa on myös aimo annos erikoisuuksia jotka eivät ihan ole sitä perinteistä Muumi-universumin meininkiä. Mitään spoilaamatta on pakko kertoa esimerkiksi kohtauksesta, joka sijoittuu näytelmän loppupuolelle. Loppupuoli ammentaa pohjansa Muumipeikko ja pyrstötähti-tarinasta, ja näytelmässä onkin mukana kirjoista tuttu maailmanloppua edeltävä tanssi-ilta. Alkuun tansseissa on aivan todella perinteinen meininki, mutta sitten tapahtuu jotain mitä itse en katsojana todellakaan odottanut :D
Mutta mitä? Sitäpä en kerro jos joku teistä aikoo mennä näytelmän kokemaan, mitä lämpimästi suosittelen!
Alla vielä muutama upea repliikki mistä otin screenshotit käännös-äpissä!
.jpeg)
.jpeg)
Suosittelen Kris och katastrof i Mumindalenia kaikille joita nukketeatterikulttuuri ja sen toteuttaminen kiinnostaa. Lavalla hyödynnetään upeasti monia elementtejä ja värien sekä äänimaailman seuraaminen on kerrassaan ihmeellistä katsottavaa! Näytelmässä puhuttu ruotsinkieli on myös sen verta simppeliä, että tällainen ei-niin-taitava-ruotsinymmärtäjäkin pysyi kärryillä varsinkin tekstitys-apin avulla.
Hattivattien määrä: 4/5
Alla vielä lyhyt kooste näytelmästä Mitä-missä-milloin tyyliin :)
Kris och katastrof i Mumindalen
Kuva:
 |
| Kuva: Helsingin Kaupunginteatterin sivut |
Ruotsinkielinen Muuminäytelmä Helsingin Lilla Teaternissa. Kesto n. 2,5 h, sisältää väliajan. Ikäsuositus 10 +. Näytelmään saatavissa äpillä suomen- ja englanninkielinen tekstitys.
Näytöksiä huhtikuun loppupuolelle saakka. Liput myynnissä: KRIS OCH KATASTROF I MUMINDALEN - osta viralliset liput | lippu.fi
Osoite:
Georgsgatan 30 • 00100 Helsingfors
Liput alkaen 35 €
Jokunen teistä lukijoista olikin jo käynyt katsomassa näytelmän. Jos olette nähneet näytelmän, niin laittakaahan meille kommenttia! Toivottavasti postaus myös inspiroi teitä katsomaan näytelmän <3
Ensi kertaan, pysykää lämpiminä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti