On maaliskuun viimeisen postauksen aika, ja tänäänpä arvioidaan pitkästä aikaa valkokankaiden tarjontaa! Viime perjantaina elokuvateattereissa kautta maan saapui ensi-iltaan uusi Muumi-elokuva, jota ollaan työstetty pitkän pandemia-ajan siivittämänä. Leffa on ns. elokuvaversio Muumien maailman Muumipapan urotyöt- jaksoista, pienillä muokkauksilla ja leikkauksilla. Eiköhän lähdetä tutustumaan tähän teokseen :)
Elokuvan perustiedot
Muumipapan urotyöt - erään nuoren muumin seikkailut
Ensi-ilta: Pe 25.3.
Ohjaus: Ira Carpelan
Levittäjä: Black Lion Pictures
Kesto: n. 1 h 10 min
Juoni
Elokuva starttaa, kun Muumipeikkoa kohtaa suruisa onnettomuus jonka myötä koko tämän häntä ottaa ja kaljuuntuu. Peikon odottaessa että Mamman ihmelääke tehoaa häntään ja tuo karvatupsun takaisin, pyytää peikko isäänsä kertomaan myrskyisästä nuoruudestaan. Pappaa ei tarvitsekaan tähän hirveästi yllyttää, ja näin alkaa jännityksentäyteisen matkakertomuksen esittäminen sekä Muumiperheelle että elokuvan muille katsojille.
Elokuvassa tutustutaan kaikkiin Muumipapan urotyöt - kirjasta tuttuihin hahmoihin, eli papan nuoruusposseen johon kuuluvat Fredrikson, Juksu sekä Hosuli ja Mymmeli. Mukana ovat vahvasti myös Drontti Edvard, Itsevaltias ja toki muutkin messevät hahmot.
Spoileriton arvio
 |
| Lähde: Pressipalvelu |
Erään nuoren muumin seikkailut ovat juuri sellainen tarina, mitä nimi lupaakin. Reilun tunnin kestävä elokuva esittelee vauhdilla peikon elämänvaiheet lastenkodin karkumatkasta alkaen, edeten Merenhuiskeen hurjasteluun ja muihin seikkailuihin. Vauhti on alusta saakka aikamoinen, ja tuntuu että tapahtumia juoksutetaan elokuvassa katsojan silmille eräänlaista maratontahtia. Prosessoitavaa on paljon, ja tuntuu ettei ruudulla ole minuutin vertaa rauhallista hetkeä.
Mitä jäin kaipaamaan?
Elokuvasta jäi mielestäni puuttumaan omaleimaisuus. Leffaa katsoessa tuntui lähinnä siltä, että alkuperäisestä kirjasta on napattu mukaan kaikki tapahtumat, luotu niistä kohtauksia ja sitten isketty materiaali pakettiin lisäämättä siihen mitään uutta tai poikkeavaa. Elokuva on toki uskollinen alkuperäisteokselle, mutta pieni henkäys omaperäisyyttä olisi tehnyt sille totisesti terää. Nyt elokuvasta jää lähinnä sellainen fiilis, että tuotos on tehty vain koska valkokankaille on haluttu tuoda uutta Muumi-animaatiota.
Vaikka alkuperäisteoksen tapahtumat on tuotu elokuvaan voimakkaasti, niin leffan nopeatempoisuus estää pahemmin kiintymättä hahmoihin, saati kiinnostumaan näistä pidemmäksi aikaa kuin muutamiksi minuuteiksi kerrallaan. Pienellä effortilla leffasta olisi varmasti saatu pirteämpi ja ainutlaatuisempi teos, mutta nyt lopputulos jää aika kädenlämpöiseksi.
Kenelle suosittelen?
Siitä huolimatta että tämä Muumipapan urotöiden animaatioversio jätti allekirjoittaneen vähän kylmäksi, uskon että lapsenmieliset ja lapset viihtyvät hyvin sen parissa. Leffassa on mielettömän hienot visuaaliset puitteet, ja esimerkiksi ihan vaan merikoiran designin takia tämä leffa kannattaa laittaa katsomislistalle. Suomidubbi on myös hyvää kuunneltavaa - harmillisesti en vielä löytänyt verkosta dubbaajien nimilistaa, mutta äänistä löytyy mm. Tovea toissavuonna samannimisessä leffassa näytellyt Alma Pöysti!
Arvio: 2 hattivattia
Jos olet itse ehtinyt nähdä leffan, niin jaa ihmeessä mielipiteesi kommenteissa.
Kivaa huhtikuun odotusta :)
- iitu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti