Heipsulivei!
Marraskuu on ennättänyt jo puoleenväliin, ja syksyn kelmeys on muuttumassa hyytäväksi kylmyydeksi. Nyt elellään luultavasti sitä vuoden pimeintä aikaa, joten toivottavasti pidätte heijastimet takeissa ja sytyttelette kynttilöitä iltaisin!
Olemme menneen vuoden aikana kirjoitelleet lukuisia Näkymätön lapsi- romaanin novelleista kummunneita postauksia, ja jälleen on tullut aika lisätä yksi teksti katalogiin. Tämänpäiväinen postaus on saanut inspiraationsa Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin - novellista. Luvassa on pääasiassa analyyttistä pohdintaa siitä, millainen mielenmaisema ja menneisyys novellin Vilijonkalla mahdollisesti on riesanaan; tässä pohdinnassa eivät mitenkään ole mukana muiden teosten tapahtumat tai hahmot (eli esimerkiksi Vilijonkan lapset).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti