Toven taival: Muumipapan urotyöt

Tervetuloa jälleen kerran “Toven taival”-osion pariin! Tässä osiossa käsittelemme nizkun ja minun pitämän coniluennon pohjalta millä tavalla mikäkin muumikirja on saanut vaikutteita Toven omasta elämäntilanteesta, ja kuinka ne  näkyvät varsinaisissa teoksissa. Luento esitettiin Matsuconissa elokuussa 2019, ja jokainen kirja käydään vuorotellen läpi. 

Postausten lähteinä on käytetty muumikirjojen lisäksi Tove Janssonin elämäkertoja Tee työtä ja rakasta (Karjalainen, 2013) sekä Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä (Westin, 2007). Tällä kertaa vuorossa on kolmas Muumiromaani, Muumipapan urotyöt, joka ensimmäistä kertaa on suomeksi julkaistu vuonna 1950. Kirja on myös uudelleenjulkaistu kahdesti, vuosina 1956 ja 1968.

Kirjan juoni

"Minulla oli kauhea tunne, että suuret seikkailut seurasivat toisiaan katkeamattomana sarjana jossakin, missä minä en ollut, mahtavat värikkäät seikkailut, jotka eivät enää koskaan toteutuisi. Minulla oli kiire, hirveä kiire!"

Muumipapan urotyöt sijoittuu aikaan ennen Muumilaaksoa ja Muumiperhettä, toisin sanoen Muumipapan hurjiin nuoruusvuosiin. Tarina vyörähtää liikkeelle Muumipapan orpokotiajoista, jota seuraa suuri seikkailu kohti tuntematonta Muumipapan karatessa turvallisen, mutta kovin rajatun orpoelämän ankeutta. Tämä karkumatka johdattaa hänet varsin eriskummallisen joukkion tykö, kun Muumipappa ystävystyy keksijä Fredrikssonin, hupsun Hosulin ja kieltoja kaihtavan Juksun kanssa.

Tämä neljän hepun poppoo lähtee matkaamaan kohti monenmoisia seikkailuja, joiden aikana he muun muassa pelastavat lastentarhan johtajatarta, kruisailevat amfibilla, perustavat siirtokunnan ja ystävystyvät muun muassa Mymmelin, kummituksen, itsevaltiaan ja muiden eriskummallisten otusten kanssa. Urotyöt onkin ennen kaikkea kertomus valtavasta ystävyyden ihmeellisyydestä, ja siitä mitä tapahtuu jos lähtee eräänä yönä pelkkä kurpitsamuhennostölkki mukanaan pakoon kalsaa orpokotielämää.

Papan nuoruudenmuisteluiden ohessa romaanissa kulkee ohella toinen Muumilaakson nykyhetkeen sijoittuva tarina, jossa pappa lukee samaisia muistelmiaan ääneen Muumiperheen jäsenistä Muumipeikolle, Nipsulle, Muumimammalle ja Nuuskamuikkuselle.

Yhtäläisyydet Toven elämään ja aikaan

Muumipapan urotyöt on voimakkaasti Toven omista kirjailijatuntemuksista kumpuava kirja. Taikurin hatun saavuttaman suosion jälkeen Tove poti jonkinkokoista jännitystä ja painetta kirjailijanurastaan ja siitä, miten saavuttaa samanlaista menestystä uudella Muumiteoksella. Muumipapan urotöissä läsnä onkin voimakkaasti Toven ns. minäkuva: Papan kirjailijamuistelot ovat selkeästi yhdistettävissä Toven omaan kirjailijuuteen. Teoksen kautta Tove halusi luoda nimenomaan omakuvia, sekä tutkia egoaan taiteen eri näkökulmista; millainen hän on, ja miten hän heijastuu hahmona Muumipapan persoonaan? Vaikka Muumipappa ei lähtökohtaisesti kumpuakaan Tovesta itsestään (Tove on usein sanonut rinnastavansa itseään eniten Muumipeikkoon), on kirjasta selkeästi luettavissa Toven kirjailijantyö ujutettuna Muumipapan kokemiin ja kirjoittamiin seikkailuihin Romaanin alkuperäisessä versiossa papalla on myös sama syntymäpäivä,  kuin Tovella itsellään.

Lisäksi kirjasta paistaa paljon läpi se, miten Tove ei koskaan taiteellaan halunnut taipua muiden tahtoon. Pappa toimii kirjassa usein juuri oman päänsä mukaan (pako orpokodista, oman kodin rakennus, halu kokea seikkailuita tavallisen paikallaanpysyvän elämän sijaan esimerkkeinä), ja harvemmin jää jälkikäteen kuuntelemaan mitä muut ovat mieltä hänen tekemisistään - eipä sillä, että vapaan Muumipeikon toimintoja kauheasti kirjassa kommentoitaisiin.

"Lakkasin piittaamasta yhdentekevästä ympäristöstäni ja aloin mietiskellä yhä enemmän itseäni, mikä olikin kiehtovaa puuhaa. Lakkasin kyselemästä ja tunsin sen sijaan halua kertoa tunteistani ja ajatuksistani. Mutta voi, se ei kiinnostanut ketään muuta kuin itseäni."

Toven omakohtaisten kokemusten lisäksi Muumipapan urotyöt on toki myös kertomus kolmesta isästä, mutta sen kummempia yhtäläisyyksiä esim. Toven omaan isään en löytänyt. Muutenkaan Muumipapan urotöissä todellisuuspohjaa ei ole valtavasti - tässä teoksessa taitaa ensisilmäyksellä ollakin kaikista eniten juuri fantasiakirjallisuuteen pohjaavia elementtejä. Näistä mainittakoon esimerkiksi Edvard-drontti, salaperäinen itsevaltiaan saari täynnä kummia kommervenkkejä (ehkä ennenaikaista steampunkia?) ja kosolti matkustelua, seikkailua ja eriskummallisia tilanteita.

Historian viitekehyksessä Muumipapan urotöitä on edelleen kirjoitettu sodan varjossa 40-50- luvuilla, mutta se ei näyttäydy kirjassa juurikaan. Tämä johtuu siitä, että Tove halusi kirjaa kirjoittamalla edelleen paeta nykyhetkeä ja perehtyä nimenomaan Muumien sukuhistoriaan jonkin uuden katastrofitarinan sijaan. Muumipapan muistelmien taustalla on myös kova halu luoda Muumihistoriaa, jonka pohjalta Muumiperheen jälkeläinen (Muumipeikko) ystävineen voi keskittyä kokemaan omia seikkailujaan ja rakentaa juuri sellaista tulevaisuutta, mitä itse tahtoo.

Ikuisen rakkaustarinan ikoninen alku; Muumipappa pelastamassa Muumimammaa öisen myrskyn raivolta <3

Tiesitkö, että...?

Muumipapan urotyöt on ainoa Muumi-romaani, joka keskittyy nimenomaan yksittäisen ydinhahmon taustoihin. Kaikissa muissa romaaneissa keskitytään voimakkaaasti koko Muumiperheeseen, ellei viimeiseksi jäänyttä Muumikirjaa Muumilaakson marraskuu oteta laskuissa huomioon; toki tässäkään teoksessa ei keskitytä ainoastaan yhteen henkilöön, mutta siihen perehdymme kyseisen teoksen omassa postauksessa!

Oletko itse lukenut Muumipapan urotöitä? Jos olet, kerro ihmeessä mielipiteitäsi kirjasta tai postauksesta kommenteissa ^^

Tapaamisiin taas ensi kerralla! Muistakaahan muuten, että ensi maanantaina Areenaan saapuu viimeinen rypäs Muumilaakso-sarjan uusia jaksoja, näin karanteeniaikoihin vähän eloa tuomaan!

- iitu